Sivut

8.5.2016

Nainen parvekkeella

Eppu Nuotio/Pirkko Soininen : Nainen parvekkeella
Oma ostos Elisa Kirjan alesta

Oi, että minä nautin tämän kirjan lukemisesta. Tarina soljuu helppolukuisena, vaikka mennäänkin neljän kertojan ja kahden aikajanan voimalla eteenpäin. Yhtään ei tarvitse pelätä eksyvänsä juonikiemuroihin, mutta mielenkiinto riittää.

Kyseessä ei ole hyytävän jännä dekkari tai edes hurjan omaperäinen ja monimutkainen juoni, mutta ote pysyy koko ajan ja lukijana sitä odottaa kuulevansa lisää. Itse asiassa ainakin minulle taidevarkaus jäi käänteenä melkein sivuosaan ja seurasin innokkaammin päähenkilön omaa historiaa samoin kuin Albert Edelfeltin ja Virginien tarinan kehkeytymistä.

Pääosassa nimittäin on Albert Edelfeltin maalaama taulu Nainen parvekkeella, jonka luonnokset ovat löytyneet. Dokumenttiohjaaja Salome Virta saa tehtäväkseen kuvata luonnosten tarinan taulun takana ja siksi hän lähestyy taulun tällä hetkellä omistavaa taidekeräilijää. Sitten alkaa tapahtua monenlaisia outoja juttuja ja taidevarkaat pääsevät liiankin lähelle.

Pidin kovasti hivenen kulmikkaasta Salomesta, joka taulun tutkimisen myötä päätyy Berliinistä Pariisiin ja samalla selvittää omaa henkilöhistoriaansa. Hän etsii tietoja äidistään, joka asui Pariisissa ja luovutti vauvansa adoptoitavaksi heti syntymän jälkeen. Jännittävällä tavalla Salomen oma tarina kietoutuu taulun taustaan. Alun luonnoksissa näkyvä nainen, ei olekaan lopulta sama kuin parvekkeelle viimeistellyssä taulussa maalattu.

Myös iäkäs taidekeräilijä osoittautuu sympaattiseksi tuttavuudeksi, mutta hänen poikansa taas on jonkinlainen rikas poikarukka, joka ei oikein tiedä, mitä haluaisi eikä kaikesta uhoamisestaan huolimatta ole kummoinenkaan sankari. Kaikkien kolmen nykyhetken kertojan näkökulma rikastaa tarinaa. Salome ja taidekeräilijä kirjoittavat kirjeitä ja sähköposteja, poika kertoo suoraan minäkertojana. Nykytarinan lomassa kiemurtelee 1870-luvun kertomus maalariherrasta ja hänen rouvastaan sekä kahdesta pienestä lapsestaan. Kuvattuna portinvartijan ja hänen rouvansa näkökulmasta saa traaginen tarina inhimillisen ulottuvuuden, joka kaiketi usein puuttuu taiteilijoiden elämäkertakuvauksista. Liekö sitten totta vai tarua.

Tämä kirja kannattaa lisätä kesälomakirjalistaan, sillä se sopii aurinkoisiin päiviin ja rentouttaviin lomahetkiin kuin kupliva juoma shamppanjalasiin.

2 kommenttia:

  1. Totta! Taidevarkaus jäi muiden asioiden jalkoihin eikä se haitannut yhtään. Tämä kirja koukutti minutkin, vaikken ihan kaikesta pitänyt. Voisin kyllä lukea kirjailijakaksikolta muutakin, jos jatkavat yhteiskirjoittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin. Jotain tällaista säännöllisesti pitää hyvällä tuulella :-)

      Poista