Sivut

31.7.2015

Klassikko, jota häpeäkseni en vielä ollut lukenut : Saatana saapuu Moskovaan


Kaikki me olemme joskus lukeneet klassikoita ja kaikilla meillä on vielä klassikoita lukematta. Minulta puuttuu montakin kirjaa, jotka säännöllisin väliajoin tulevat jossain puheeksi ja joudun myöntämään tietämättömyyteni.

Kirjabloggaajat päättivät korvata klassikkovajeitaan (kirja kerrallaan, eikös vain?) ja Klassikkohaasteen lähtölaukaus ammuttiin jo keväällä. Niinpä kaikki osallistuvat bloggaajat jäivät pohtimaan kysymystä klassikosta, jota eivät häpeäkseen ole lukeneet.
Oma valintani osui itseoikeutetusti Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -teokseen. Minun piti lukea se jo hamassa nuoruudessani, mutta jostain kumman syystä ei kirja ole koskaan päätynyt käsiini. Nytkin jouduin sen oikein kirjastosta varaamaan, mutta luettua tuli!

Alla siis minun mietelmiäni ja tänään saatte lukea muidenkin klassikoista kirjablogeista eri puolilla. Perinteiseen tapaan osa hyytyi matkalla, lisää tuli loppusuoralla ja lopputuloksena on mielenkiintoinen lista klassikoita. Lista löytyy täältä. Lähtekää kierrokselle, nauttikaa  - ja valitkaa luettavaksenne se kutkuttava klassikko, joka vielä omalta listaltanne puuttuu...




Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 
Perinteisestä kirjastosta 

Uhum, Saatana siis tuli selätettyä. Tosin en ole ihan varma kumpi tässä pääsi lopulta niskan päälle. Saatana saapuu Moskovaan on tarina täynnä pieniä yksityiskohtia, hivenen omalaatuisia henkilöhahmoja (joiden nimet ovat sellaisia kuin Mihail Aleksandrovits Berlioz tai Ivan Nikolajevits Ponyrjov- vähemmästäkin menee sekaisin) sekä tietysti itse vanha vihtahousu seuralaisineen.

Tarina alkaa kahden Moskovalaisen lehtimiehen pohtiessa Jumalan olemattomuutta. Heidän keskusteluunsa puuttuu mies, joka kertoo eräästä päivästä Pontius Pilatuksen elämässä ja mainitsee paikalla olleena nimenomaan tietävänsä yksityiskohdat. Lisäksi mies ennustaa toisen keskustelutoverinsa kuoleman kohdalleen. Saatana on saapunut Moskovaan.

Seuraa silmänkääntötemppuja, vaikeuksiin joutuvia oman edun tavoittelijoita, mielisairaalan asukkaiden määrän yllättävää kasvua ja muuta sotkua kaupungissa. Rakastunut nainen muuttuu noidaksi, hänen naapurinsa lentosiaksi ja pyyteetön rakkaus saa palkkionsa, vaikkei ehkä ihan niin kuin voisi olettaa,

Minun olisi ehkä tosiaan kannattanut lukea tämä kirja silloin nuorena. Silloin sitä vaikuttui helpommin mystisyyteen sekoitetuista mielikuvituksellisista tapahtumista. Nuorena olisi ehkä halunnut analysoida kirjan puhki ja onhan siinä erilaisia viitteitä ja viittauksia sekä mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin. Tämä varmasti vetoaa juuri siihen ikään, kun vanhoja traditioita ja uskoja haluaa kyseenalaistaa, mutta vielä etsii niiden tilalle jotain elämää suurempaa.

Mutta minä olen jo yli nelikymppinen. Tässä iässä sitä kyllä tunnistaa kirjan ansiot ja osaa nauttia yksityiskohtien runsaudesta ja vähän nauraa huvittaville tapahtumille. Enää ei kuitenkaan halua tulkita lauseita oikeastaan muuksi kuin, mitä ne sanovat, ja on lukenut tarpeeksi erilaiseen symboliikkaan ja raamanatun kertomuksiin sotkeutuvia kirjoja, ettei lähde varauksetta kyytiin mukaan. Suurimman annin saa varmasti miettimällä, miten kirjan tapahtumat ja hahmot heijastavat kirjoitusaikansa Neuvostoliiton tilaa ja tapahtumia, tai miten viime vuosisadan alkupuoliskolla kirjoitettu teos on yhä edelleen monilta osiltaan yllättävän ajankohtainen.

Kaikkiaan kirja on varsin nautittavaa lukemista kaiken ikäisille. Jokainen löytänee itselleen jotain kiinnostavaa tai huvittavaa kirjavasta sekamelskasta. Pidin myös siitä, miten näennäisen hajanaisista tapahtumista ja toistensa kanssa vähän sekaisin menevistä runsaina esiintyvistä sivuhenkilöistä huolimatta tarina lopulta kuitenkin on kiinteä kokonaisuus ja kaikki loksahtaa paikoilleen. Sekin vaatii taitoa, että heittää pakan kasaan lattialle ja puhaltaa kortit taloksi (paholaisen avustuksella tai ilman).

Näin on yksi vuosia ja vuosia auki ammottanut reikä paikattu sivistyksessäni. Seuraava klassikkohaaste  on puolen vuoden päästä. Nyt täytyy kiertää tämän haasteen muita kirjoituksia ja valita listalta seuraavan haasteen luettava.

18 kommenttia:

  1. Neuvostoarjen kuvauksena kirja on mieletön, ihmiskuvauksena armoton. Kyllä tässä klassikossa teemoja riittää. Hienoa, että sait sen luettua!

    Ja sitten kohti seuraavia haasteita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tavallaan aika julma kirja.
      Seuraavasta ei ole vielä tietoa, mutta täytyy kiertää muita haastepostauksia. Eiköhän se sieltä löydy :-)

      Poista
  2. Luin tämän ensimmäisen kerran nuorena ja toisen kerran vähän myöhemmin. Tästä kirjasta löytää varmasti aina jotakin uutta.

    VastaaPoista
  3. Minullakin tämä on edelleen lukematta, ja taidan olla samalla linjalla kanssasi siitä, että tämä kirja olisi ehkä nuorempana uponnut minuun jos olisin tullut lukeneeksi. No, taidan kokeilla mitä tästä aikuisiällä irtoaa, sen verran kiinnostavan kuuloinen kirja on. :)

    VastaaPoista
  4. Laillasi totean, että kirja selätti minut, ei päinvastoin. Se on jollain tavalla määrittelemätön ja nielevä omalakisuudessaan. Ja olen siitäkin kanssasi samaa mieltä, että sekamelskasta on ammentaa vaika mitä. Tyytyväinen olen, että tämä tuli vihdoin luettua.

    VastaaPoista
  5. Luin tuon joskus lukiossa. Löysin tuon pokkariasun vasta äskettäin hyllyyni. Muistan pitäneeni kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on tosiaan pitänyt lukea tämä kirja jo yläasteajoista lähtien... aika kauan kesti.

      Poista
  6. Hämmentävän runsas kirja, joka kestää useammankin lukukerran, niin paljon ammennettavaa se tarjoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, enpä väitä kaikkea muistavani tai edes huomanneeni

      Poista
  7. Tämä kirja ei minua sytyttänyt, muita ilmeisesti enemmänkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikkien ei tarvitsekaan pitää samoista kirjoista :-)

      Poista
  8. Hienostihan tuo sujui. :) Minulle jäi tuntemukseksi, että ensimmäinen lukukerta on vaan pieni vaatimaton alkupala. Aloin nyt miettiä Saatanan pukemista jonkinlaiseen graafiseen muotoon, mutta on tässä nyt aika lailla muuta luettavaa. Kenties joskus vielä tähän palaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huu, graafinen Saatana kuulostaa mielenkiintoiselta...

      Poista
  9. Mua tämä ei sytyttänyt edes nuorempana, vaikka fantasiaelementeistä pidinkin. Toisaalta tämä on pysynyt mielessäni siitä asti, eli ehkä näin aikuisena voisin vilkaista uudestaan josko tajuaisin vähän enemmän. Tuskin, mutta voihan sitä aina yrittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan varma voiko tuota kirjaa varsinaisesti tajuta. AInakaan minä en väitä ymmärtäväni. Tulkita sitten tietysti voi jokainen tavallaan :-) Siinä sen vahvuus taitaa ollakin.

      Poista