Oma ostos Suomalaisesta
Meidän keskimmäistä on suhteellisen vaikea saada lukemaan. Lukudiplomikin jäi puoliksi kesän laiskanläksyksi. Ihan, jotta saataisiin lukeminen edes jotenkin käyntiin, tulin ostaneeksi luettavaksi puoliksi sarjakuvana kirjoitetun Neropatin päiväkirja. Ei se nyt suuren suurta menestystä saanut, mutta ilmeisesti on luettu loppuun. Kommentti hyvin miesmäiseen tyyliin : "Ihan kiva"
Äidin vähän kovistellessa, tuli lisää tekstiä. Alussa kuulemma oli kivaa, kun kaikki oli äidin vika (??) Lisäksi : "Oli hauskaa, kun päähenkilö höpötti tyttöjen tykkäävän ensin luokan nopeimmasta ja sitten jostain muusta... ja miten tytöt tykkäävät aina sellaisesta, jolla on jotain sattunut... paitsi sitten, kun yrittää näyttää märkivää haavaa, jolloin ne juoksevat karkuun... ja kaikkea muuta...vähän..."
Suoria lainauksia yllä siis. Voinemme siis todeta kirjan tosiaankin olleen "ihan kiva". Samalla tuli testattua, että luettu on. Äitikin meinaan muisti noita samoja juttuja.
Arvasin siis ihan oikein. Yläkoululaisen Gregin toilaukset ja yritykset olla cool näyttävät uppoavan tuollaiseen kohta 11v poikaan. Ilmiselvästi myös osittainen sarjakuvamuoto auttaa keskittymään kirjaan helpommin kuin pelkkää tekstiä olevaan. Yksi kirja suoritettu. Seuraavaksi pitää sitten keksiä jotain muuta.
Kyllä minäkin Neropatin päiväkirjan luin ja jopa aina välillä sille vähän hymähtelin. Taitaa tosin olla niin, että kun kotona on yksi melkein 13v poika ja toinen melkein 11v, niin toilailut ja "tyhmistyminen" ovat liian jokapäivästä, jotta kirjasta jaksaisi lukea enää lisää. En siis nyt niin hirveästi kirjasta innostunut. Toki siinä kuvattiin aika osuvasti juurikin tuota teini-iän "mitä toiset sanovat,jos teen jotain näin pöhköä vai suuttuuko äiti" -mentaliteettia. Kaikki teinipoikien äidit taitavat tietää, mitä tarkoitan...
Gregin mukana pääsee myös kurkistamaan nuorten maailman julmuuteen ja nokkimisjärjestykseen. Lohdullista kirjassa tosin on se, ettei Greg pahemmin taida kuitenkaan kärsiä siitä, ettei luokan suosituin olekaan. Yritys jatkuu samanlaisena ideasta toiseen.
Sarja jatkuu monella kirjalla. Minä taidan pitää nämä varalla siinä tapauksessa, että tarvitaan lisävauhtia keskimmäisen kesälukemiseen. Ensin kokeillaan uppoaisivatko Kissasoturit edes osaksi yhtä hyvin kuin isoveljeen...
EDIT: Neropattia ovat muutkin käyttäneet lukuinnottomien houkuttimena. Tänään juuri aiheesta on kirjoittanut myös Lukupinon Simo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti