Christietä kuunnellessa

Agatha Christie: Syyttävä sormi ja Askel tyhjyyteen 
Omia ostoksia Elisa Kirjasta
Äänikirjojen lukijana Lars Svedberg 

Christietä kuunnellessa eivät työmatkat tunnu miltään, varsinkaan lukijan ollessa Lars Svedberg. On se kumma, miten joku saa tarinan kuin tarinan elämään. Tällä kertaa kuuntelin hänen lukemanaan tyytyväisenä kaksi Agatha Christietä peräkanaa. Toisen vähän tutumman ja toisen, jonka tarinaa en anakaan äkkiseltään muistanut koskaan edes lukeneeni.

Syyttävä sormi on yksi noita dekkareita, jotka jostain syystä tulevat jatkuvasti vastaan. Ne lukee / katsoo telkkarista tai kuuntelee sujuvasti ja sitten tekee saman uudelleen ihan tyytyväisenä, vaikka puolessa välissä viimeistään yleensä muistaa murhaajankin. 

Lymstockin kylässä alkaa liikkua nimettömiä kirjeitä,joissa vastaanottajia mustamaalataan räikeästi. Yleinen mielipide ja poliisi syyttävät kirjeiden kirjoittajaksi "jotakuta yksinäistä ja seksuaalisesti turhautunutta vanhapiikaa". Sitten tapahtuu itsemurha ja inhottavat kirjeet muuttuvat joksikin paljon ilkeämmäksi. Paikalle tarvitaan Miss Marple, jotta diabolinen juoni paljastetaan ja kirjeiden oikea kirjoittaja löytyy. 

Kertojana kirjassa on lento-onnettomuuden seurauksista kylään toipumaan muuttanut Jerry Burton. Hän onkin ihanan suoraviivainen ja maskuliininen päähenkilö. Viehättävän urbaanin sisarensa kanssa Burton muodostaa mielenkiintoisen kontrastin englantilaisen kylän perushahmoja vasten. Kylästä löytyvät hajamielinen pastori ja hänen eksentrinen vaimonsta, naistoimikunnan puuhanainen, luotettava lääkäri, levoton nuori tyttö sekä tietysti palveluksessa olevat arkkityypit töykeästä, mutta pätevästä taloudenhoitajasta sisäkönhupakkoon. Herkullista. Miss Marple on itse asiassa kirjassa mukana vasta ihan lopussa, vaikka sitten tietysti onkin varsin keskeisessä roolissa ratkaisun hetkellä. 

Juonen yllätyksellisyydestä en oikein voi sanoa mitään, kun itse muistan lukukertojen jälkeen syyllisen jo aika alkuvaiheessa, mutta olettaisin sen kiemuroiden olevan uudelle lukijalle varsin mielenkiintoisia. Pidän myös tarinan romanttisesta osuudesta, vaikka vähän nykynaista kai asetelma vihlaiseekin. Kaikkiaan kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja viihdyttävä kirja. 

Äänikirjana Syyttävä sormi, niin kuin Christiet yleensä, vaatii hiukan keskittymistä. Ihmisiä on paljon ja tarina polveilee. Pitää olla tarkkana, ettei tipahda kärryiltä. Onneksi kirja on sen verran mielenkiintoinen, että huomio ei ihan heti herpaannu. 

Askel tyhjyyteen puolestaan ainakin tuntui luettuna minulle ihan uudelta tuttavuudelta. Hämärästi olen muistavinani jotain tätä muistuttavaa televisiosta nähneeni, mutta se taisi olla sellainen vähän muunneltu ja muokattu versio, johon oli ympätty Poirot tai joku muu vakiopää mukaan. En nimittäin kuollaksenikaan muistanut, mikä kuvio tässä oikein oli kyseessä. 

Itse asiassa pidin kovasti tässä kirjassa juurikin siitä, että päähenkilöinä oli raikkaasti muita kuin Christien klassikohahmoja. Pastorin neljäs poika Bobby ja lady Frankie ovat varsin epätodennäköinen pari etsivänhommiin, mutta hyvinhän tuo näyttää silti sujuvan. Tiukkoja paikkoja ja lennokkaita päätelmiä riittää luvusta toiseen. 

Kaikki alkaa, kun Bobby löytää kallion reunalta pudonneen miehen. Tätä ei voida enää pelastaa, mutta ollessaan miehen kanssa kaksin, Bobby ehtii kuulemaan kuolevan viimeiset sanat: " Miksi he eivät pyytäneet Evansia?". Kun miehen taskussa ollut valokuva katoaa, haistaa Frankie palaneen käryä ja laittautuu johtolankojen perässä kuolleen miehen luokse saapuneen herrasmiehen kotitaloon. 

Matkan varrella on hauska seurata Frankien ja Bobbyn mitä villeimpiä spekulointeja huumekauppakoplista ja tohtori Frankestein-tyylisestä parantolasta. Loppuratkaisu on sitten tietysti kaikkia mielikuvituskäänteitä hurjempaa, enkä ainakaan minä kyllä keksinyt etukäteen yhtään lopullista kuviota. 

Kirja on Christiemäisen ihastuttava kuvaus myös aikansa englantilaisesta elämästä, toki vähän sieltä ylemmän luokan näkökulmasta. Pelkästään sen takia tätä jo kuuntelisi. Kun mukaan laskee vielä rakastettavat päähenkilöt, mielenkiintoiset muut hahmot ja James Bondinkin välillä toiseksi jättävät juonenkäänteet, on lukukokemus varsin viihdyttävä. Lisäksi mukana on se ihana romantiikan väre, jonka Dame Christie niin taitavasti juoniinsa usein punoi. Sen verran luokkatietoinen taisi Christie kuitenkin olla, että vähän epätasapainoinen pari päätyy vaihtamaan toiselle mantereelle, vai onkohan kyse sittenkin vain hyvistä nuorenparin tulevaisuudennäkymistä? 

Niin, ja mikäs siinä nyt on, että Bobbykin on entinen laivaston mies? Pelkkiä entisiä armeijatyyppejä kaikki sankarit näissä romaaneissa.