Sivut

7.2.2015

Kaffella Antti Tuurin kanssa

Aina silloin tällöin tapaamme kirjabloggaajien kanssa. Perjantaina saimme seuraamme myös arvokkaan vieraan. Antti Tuuri taisi olla utelias näkemään, millaisia otuksia kirjabloggaajat oikein ovatkaan. Hyvä, että oli. Kiva, että tuli. En tiedä hänestä, mutta me bloggaajat ainakin vietimme mukavan ja mielenkiintoisen hetken. Lisäksi tulin huomanneeksi, että minua ja Antti Tuuria yhdistää ainakin kaksi asiaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Antti Tuuri kertoo tarinoita aivan yhtä taidokkaasti kuin kirjoittaa kirjojaan. Juttua ja anekdootteja riitti puoleentoista tuntiin hurja määrä. Kuulimme, miten useasti yksi asia johtaa toiseen ja tarinoiden hahmot ilmaantuvat tervehtimään yllättävissäkin paikoissa, kuten nyt esimerkiksi Pälkäneellä syntynyt lappalainen.

Antti Tuuri kertoi, miten aikoinaan oli käymässä Lapissa. Kuten hyviin tapoihin kuuluu, etelän vieraat vietiin kodalle tapaamaan aitoa lapinukkoa. Joikaamisen ja tunturitarinoiden parissa vietettiin viihdyttäviä hetkiä. Seuraavana päivänä tosin joku sattui mainitsemaan kirjailijalle, ettei tuo lappalainen mikään oikea tunturien asukki ollutkaan, vaan Pälkäneellä syntynyt ja Rovaniemelle vasta myöhemmin eksynyt. No, tarina tietysti jäi kutkuttamaan kirjailijaa ja Pälkäneellä syntynyt lappalainen päätyi samannimiseen novelliin. Vuosikymmeniä myöhemmin Antti Tuuri kohtasi vanhahkon miehen, joka tiedusteli, vieläkö kirjalija muistaa hänet. Ei toki suoraltaan, mutta muistia virkisti kummasti miehen ilmoitus: "Minä olen se Pälkäneellä syntynyt lappalainen."

Jutun juurta saatiin aikaiseksi myöskin Antti Tuurin tavasta leipoa leipää juuresta muutaman kerran viikossa. Luin aiemmin hänen kirjoittamansa Granta-tekstin leipäjuuren käytöstä ja leivän leivonnasta. Kyseinen lyhyttarina on yksi parhaita ja vaikuttavimpia kuvauksia rakkaudesta leipään, vaikka siinä vain kerrotaan leivän juurikokeilujen kehittymisestä. Leivät ovat kuulemma parantuneet entisestään Grantan kirjoituksen jälkeen. Niiden täytyy olla taivaallisia, sillä testasin kirjoituksen reseptin ja jo silloin  lopputulos oli yksi parhaimpia juuresta leivottuja leipiäni ikinä.

Tällä hetkellä Antti Tuuri kirjoittaa näytelmää aikoinaan Amerikan kautta maailmanlaajuisesti tunnetuksi venemoottoreiden valmistajaksi päätyneestä suomalaisesta miehestä. Aihe kuulostaa mielenkiintoiselta, vai mitä tuumitte kirjearkiston liikekirjeiden joukosta löytyneestä perhesalaisuudesta, johon liittyvät kuvernööri, salainen poika ja vankituomio...

Niin, vielä ne kaksi asiaa, jotka yhdistävät Antti Tuuria ja minua. Ensimmäinen on tietysti tuo leipäjuuri ja rakkaus itse leivottuun leipään (spelttiä joukkoon, tietysti!). Toinen liittyy kirjoihin ja tapaan valikoida lukulistaa. Olemme molemmat ilmeisen opportunistisia lukijoita. Sitä luetaan, mikä osuu käsiin. Ehkei se siis välttämättä olekaan niin kauhean huono juttu

12 kommenttia:

  1. Voi että kun olisi ollut mukava olla mukana! Kiitos tästä kurkistuksesta. Ehkä pääsen taas kesällä käymään tapaamisessa. Tällä kertaa osaan sitten varautua kirjojen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitetaan sitten osuttaa joku kiva kirjailijajuttu samaan aikaan :-) Olisi tosiaan hauskaa, jos tämä jatkuisi!

      Poista
  2. Mahtavan hyvä juttu, Minna, kiitos! Jäi niin hyvä mieli tapaamisesta.

    VastaaPoista
  3. Kyllä, oikein mukava jutustelusessio oli. Pitääkin lukea ne Alkemistit-kirjat (Swedenborgin kootut teokset 1-34 taidan jättää väliin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ovat alkemistit olleet lukulistalla jo jonkin aikaa... niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa...

      Poista
  4. Pakolliset menot estivät harmillisesti pääsyni tapaamiseen. Kiitos mielenkiintoisesta raportista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tässä ollut jutuista kuin ihan murto-osa...

      Poista
  5. Oli kyllä todella mukava tapaaminen. Kannatti lähteä Tampereelta varta vasten Helsinkiin kahvittelemaan. :) Aloin heti yöllä taas lukea Tuuria - ja voi, nyt tekisi mieli alkaa leipoa juurileipää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa pistää juuri kehkeytymään ja juurikin Antti Tuurin ohjeella - ihan sikahyvää niin kuin meidän esikoinen sanoisi...

      Poista
  6. Joo oli tosiaan aika kivaa, vaikken itse vielä olekaan kovin syvälle uponnut Tuurin kirjojen maailmaan. Jännää nähdä, että tuleeko joku toinenkin vierailemaan ja kuka.

    VastaaPoista