Sivut

18.12.2014

Kuolema ei ole lastenleikkiä

Alan Bradley: Kuolema ei ole lastenleikkiä 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

Kuolema ei ole lastenleikkiä, mutta lapsi kuolemantapauksen selvittelijänä luo tarinaan aina omanlaisiaan jännitteitä. Alan Bradleyn kirjoissa Flavia de Lucen pikkutytölle oudot kiinnostuksen aiheet kuten kemia sekä suunnitelmat isosiskojen toimittamiseksi haudan lepoon tekevät asetelmasta vielä astetta värisyttävämmän.

Pidin kovasti jo sarjan ensimmäisestä osasta, Piiraan maku makea, mutta tämä toinen kietoi minut vielä enemmän pauloihinsa. Minua viehättää usein sellainen pikkuisen vinksahtanut maailma kirjoissa ja Bradleyn englantilainen pikkukylä on näennäisen normaaliutensa alla suhteellisen omituinen. Siitä omituisuudesta ei kuitenkaan oikein  saa kiinni.

On hivenen häiritsevää, kun en oikein osaa tulkita, mistä romaanin outo tunnelma oikein tulee. Johtuuko se päähenkilön lievästi makaabereista taipumuksista? Onko syynä kylän henkilögalleria, johon mahtuu niin lapsensa kuoleman myötä omituiseksi muuttunut äiti kuin despootti nukketaiteilija tai postimerkkien maailmaan todellisuutta pakeneva isä? Tämä häiritsevyys voisi vieraannuttaa, mutta jotenkin rauhallinen maalaismaisema ja sen puitteissa tapahtuvat miltei maagiset käänteet saavat minut ahmimaan tarinaa ja välillä hihittelemään itsekseni.

Älkää käsittäkö väärin, ei kirja ole mitenkään erityisen huvittava. Minä nauran itselleni, kun annan Bradleyn viedä minua tarinallaan kuin narussa pässiä. En nimittäin vieläkään osaa sanoa, mikä minut saa niin pauloihinsa. Tarina on toki hyvin kirjoitettu. Tapahtuu murha ja sen selvittäminen vaatii Flavialta menneiden tapahtumien penkomista ja useampienkin luurankojen kolistelua, mutta onhan noita sujuvia dekkareita tullut luettua muitakin. Juonen kiemurat yllättävät, henkilöhahmoja riittää ja ne ovat piristävän erilaisia. Joo, mutta ei tuo ole mikään selitys. Jollain kummallisella tavalla Bradley on onnistunut sekoittamaan keitoksen, joka ainakin minuun toimii kuin Flavian kemiankokeet.

En vieläkään oikein osaa selittää miksi, mutta Flavia de Lucen edesottamuksista kertovan sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat minulla olleet viimeisen vuoden parhaiten muistamiania uutuuksia. Odotan kärsimättömänä seuraavia osia. Englanniksi niitä löytyisikin jo aika monta...

4 kommenttia:

  1. Minna minua vaivaa sama. Flavia huvittaa minua, vaikka kyseessä on dekkari. Eihän tuo ole huvittava, mutta hymyilen lukiessani. Ja vasta ensi syksynä saadaan lisää. Epistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotenkin houkuttaisivat nuo englanninkieliset... niitä kun on valmiina odottamassa jo useampia

      Poista
  2. Ja minua vaivaa, miksen yhtään syttynyt, vaikka tämän pitäisi olla kuin minulle tehty. Jotakin tosi kummaa Flaviassa siis on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät kemiat sopineet yhteen ;-) Joskus ei vaan iske kipinää eikä sille voi mitään.

      Poista