Sivut

8.6.2014

Matkalla taas - Harold Fryn odottamaton toivioretki

Rachel Joyce : Harold Fryn odottamaton toivioretki
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

Minulla on mitä ilmeisemmin jonkunlainen matkakuume, kun luettavaksi näyttää valikoituvan paljon matkanteosta kertovia kirjoja. Ensin oli Marguerite Yourcenar, sitten Kyllikki Villa ja nyt Harold Fry. Kaksi ensimmäistä ovat ihan oikeita ihmisiä oikeilla matkoilla, Harold Fry taas on fiktiivinen tientallaaja.

Tallaaja onkin nimenomaan oikea termi. Kuusikymmentäviisivuotias Harold Fry saa aamiaispöytään kirjeen. Hänen ystävänsä Queenie on kuolemaisillaan syöpään. Harold kirjoittaa kirjeeseen vastauksen ja lähtee viemään sitä postilaatikkoon. Sitten hän ajattelee kävelevänsä kauniilla ilmalla seuraavalle postilaatikolla, sitten seuraavalle ja lopulta jalat kuljettavat Haroldin pitkälle toiviomatkalle Etelä-Englannin vehreistä maisemista yli tuhat kilometriä pohjoisemmaksi.

Matkalla Harold kohtaa sekä luonnonvoimat että monia ihmisiä, joista jokaisesta jää jotain lisää kannettavaa matkaajan mukaan.  Toivioretki houkuttaa monia rikkonaisia sieluja, matkanteossa koetaan olevan jotain tervehdyttävää. Ei Haroldkaan oikein tiedä, miksi hän teitä kulkee, mutta matkan varrella kasvaa ymmärrys teiden halkovan paitsi maileja maisemassa myös vuosia kohti menneisyyttä. Kun on vain tie ja askeleet, mieli joutuu kohtaamaan menneet ilot ja surut.

Harold Fryn matka on kaunista ja vähän surumielistä luettavaa Siitä ei ehkä tule suurta klassikkoa, mutta sai se minut kyynelehtimään. Minä myös nautin Haroldin reitistä, varsinkin alkuvaiheessa. Sisareni asui muutaman vuoden Bathissa, joten se on minulle matkoilta tuttu kaupunki. Ihan näin silmissäni Haroldin roomalaisiin kylpylöihin tutustumassa ja kävelemässä Bathin keskustan kävelykaduilla. Itsenikin tekisi mieli. Samoin Tauntonin kohtaus toi elävästi mieleeni tummuneet kiviseinät ja -aidat aseman vieressä. Pieni anglofiili minussa oli muutenkin tuttu useiden kirjan paikannimien kanssa, tunnelmasta ja tavoista puhumattakaan.

Kirja myös vähän osoittelee, ihan kuin ohimennen, nykyisen mediatohinan järjettömyyttä. Miten jostain pienestä ja kauniista asiasta saadaan aikaiseksi hyväntahtoinen, mutta alkuperäisen tarkoituksen kokonaan unohtava mediasirkus. Ihmiset kaipaavat mahdollisuutta parannukseen, mutta etsivät sitä symbolien ja idolien kautta toteuttamatta muutosta itsessään. Siksi kaupallisuus ja maine mahdollistavat pienen ihmisen toivioretken valjastamisen milloin minkäkin motiivin palvelukseen.

Mediakriittisyyskin on kuitenkin kirjassa lempeää, niin kuin kaikki muukin. Harold Fryn odottamaton toivioretki on leppoisa ja viihdyttävä lukukokemus, kastekyynelillä höystettynä. Sen jälkeen jää surumielinen olo, mutta jotenkin kevyesti, virkistävästi.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

6 kommenttia:

  1. Minulle tuo toi hyvän olon, toiveikkaan jälkimaun. Pidin kirjasta. Sanot hyvin, että ehkä siitä ei nouse klassikkoa, mutta hyvä se on.

    VastaaPoista
  2. Minä olen tämän lisännyt lukulistalleni, ja nyt olen lisäyksestäni iloinen. :)

    VastaaPoista
  3. Hei reissunainen, käy kurkkaamassa mun blogiin, siellä on kesäinen haaste odottamassa juuri sinua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjolla pääsee vaikka mihin reissuun :-) Täytyypä tulla samantien kurkkaamaan...

      Poista