Copycatin donitsiwappua!

Sitä kaivettiin sitten taas donitsirauta kaapin pohjalta. Olen viime aikoina nukkunut niin huonosti, että rasvassa kypsentäminen ei oikein houkutellut. Turhan riskaabelia touhua väsyneenä. Sitä paitsi, nämä

a) valmistuivat nopeasti
b) ovat oikein nättejä pieniä herkkuja
c) maistuvat herkulliselta...

Itse asiassa edessä taitaa olla toisen satsin tekeminen, kun ensimmäinen näyttää katoavan parempiin suihin todella nopeaa tahtia.

Copycatin donitseja nämä ovat, kun en jaksanut edes kaivaa ohjekirjaa esiin vaan käytin suoraan Kirjoja ja kakkuja-blogin ohjetta... mikäs siinä, hyvä ohje :-) Sen verran muutin, että lisäsin taikinan joukkoon sitruunan raastetun kuoren ja kardemummaa.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

Minidonitsit 

(20-30kpl tuolla meidän raudallamme)

4dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
2 dl sokeria
100g sulatettua voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa

1 sitruunan raastettu kuori

1rkl kardemummaa 

Sekoita kuivat aineet ja lisää sitten maito, munat ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Laitoin taikinan pursotinpussiin ja leikkasin sopivan aukon kärkeen. Lusikallakin toki onnistuu, mutta on huomattavasti hitaanpaa touhua (ainakin minulla). 

Vinkki : kannattaa laittaa donitsikuoppa kunnolla täyteen taikinaa, muuten toinen puoli jää väkisinkin vaaleaksi, kun se ei kohoamisen jälkeenkään ulotu rautaan kiinni ruskettumaan. 

Kuorrutukseksi voi sekoittaa tomusokeria, sitruunamehua ja vettä. Sen verran nestettä vähitellen lisäten, että saa sopivan paksun tahnan aikaiseksi. Päälle sitten erilaisia nonparelleja ja sokerikoristeita. 

Vappuaaton aamiaisleivät

Hillopurkkien vähitellen tyhjentyessä, niitä voi alkaa täyttämään uudelleen talvisemmilla herkuilla. Kuivatuista aprikooseista saa helposti hillokkeen, joka on omiaan juustojen kaverina. Tänään hilloke makeutti aamiaisleivän vuohenjuustotäytettä.

Vuohenjuusto-aprikoosileivät 

Tee hilloke etukäteen.
1pss (250g) kuivattuja aprikooseja
2dl portviiniä (tai jotain muuta alkomahoolia - tällä kertaa kaapista löytyi sherrypullon loppu)
1 sitruunan kuori raastettuna
1dl sitruunamehua
3dl hillosokeria
(jos haluat voit lisätä hillokkeeseen hieman rosmariinia tai vaikka timjamia)

Kuutioi aprikoosit ja laita ne kulhoon portviinin kanssa muutamaksi tunniksi pehmenemään ja maustumaan.

Laita sitruuna ja aprikoosit kattilaan ja keitä hiljalleen 20minuuttia. Lisää sokeri ja keitä vielä 15min. Jos seos näyttää kovin kuivalta, lisää vähän vettä.

Kaada puhtaaseen ja kuivaan purkkiin. Jäähdytä.

Voitele paahtoleipää voilla. Levitä siivulle hilloketta ja murusta haluamasi määrä vuohenjuustoa. Laita toinen leipäsiivu päälle ja painele tiukaksi. Paahda uunissa grillivastukkeen alla, voileipägrillissä tai niin kuin meillä leivänpaahtimen leipähärpäkkeellä... Nauti ison teekupillisen kera.

Lopussa tahti kiihtyy ja bloggari koukuttuu

Stieg Larsson : Tyttö joka leikki tulella
Elisa Kirjalta kuunneltavaksi osana äänikirjakampanjaa 

Äänikirjat ovat ihania ja koen nyt melkein fyysisiä vierotusoireita, kun ei bussimatkoja varten ole tullut vielä hankittua seuraavaa kuunneltavaa. Pitää vain vähän miettiä - ottaako heti perään trilogian kolmas osa vai haukatako kevyempi välipala, vaikka okkultisen etsivän seikkailujen jatkoa kuuntelemalla ? Taidan kallistua tuohon jälkimmäiseen.

Millenium-trilogian ensimmäinen osa oli koukuttavaa kuunneltavaa, mutta tämän toisen osan kanssa jouduin hivenen taistelemaan. Piti lukea 40 osaa (88:sta) ennen kuin varsinainen rikos edes tapahtuu. Olihan Lisbeth Salanderin seikkailuja trooppisella saarella ihan viihdyttävä kuunnella, mutta lievää haahuilua juonessa tuntui tapahtuvan. Sitten, kun viimein päästiin asiaan ei tutkimuskaan tuntunut etenevän oikein millään.

Stieg Larssonilla oli taito viedä tarinaa eteenpäin usean henkilön näkökulmasta ja toimista käsin. Se luo tarinaan syvyyttä ja monisävyisyyttä. Samalla tekniikka kuitenkin myös välillä hidastaa juonen etenemistä, kun jokaisen yksityiskohdan ymmärtäminen pitää avata henkilö henkilöltä. Samoin selvitykset siinä, mitä joku söi tai laittoi päälleen tai teki kotiin saavuttuaan alkaa välillä vähän "ottamaan päähän". Liian iso määrä detaljeja käy pidemmän päälle raskaaksi, vaikka täytyy myöntää niissä piilevän myös osa Larssonin kirjoittamisen viehätyksestä.

Ja silti... kyllä minä taas niin koukkuun jäin, että kolmas osa on varmaan pakko hankkia kuunneltavaksi jossain välissä. Viimeinen kolmannes oli taas oikein kunnon jytinää ja tahti vaan kiihtyi loppua kohti. Oli ihan pakko keksiä koneetonta tekemistä keittiössä, että sai kuunneltua tarinan loppuun. Voitte uskoa, että meillä pilkottiin erinäisiä määriä kasviksia ruokaa varten kirjan viimeisten lukujen aikana. Olen nimittäin todennut, että julkisilla liikkumisen tarpeen puuttuessa, ovat keittiötyöt oiva "syy" äänikirjalle...

Yleensäkin on tässä tullut selväksi, että äänikirjat ovat sopivaa seuraa monessa tilanteessa. Kaikenlainen odottaminen on mukavampaa kirjan seurassa, julkisilla kulkemisen viemä aika ei harmita yhtään, pihahommat sujuvat ja kävely kulkee kuin itsestään - näin ihan vain muutamia mainitakseni. Lisäksi puhelimella kuuntelu on aika huomaamatonta ja vaivatonta, ja jättää vielä kädet ja silmät vapaiksi muuhun tarpeelliseen. Ehdottoman suositeltavaa ajanvietettä siis.

Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Isännän paluu lapsuuteen eli inkiväärinen wappusima

Tätä meillä juotiin jo viime kesänä ja nyt on isäntä kärttänyt encorea jo monta viikkoa. Vapun lähestyessä sain vihdoin aikaiseksi. Ai mitä ? No, kotitekoista inkivääriolutta. Raikasta ja pikkuisen poreilevaa.

Sitä kuulemma tarjottiin Ranskassa 80-luvulla koulun koko perheen bingobileissä... 2 frangia juoma. Le petit Nicolas-kirjoista kuulemma näkee touhun tyylin...

Vielä ehtii saamaan satsin vapuksi - minä mietin pitäisikö tehdä vielä sitä omankin lapsuuden simaa...

Sitruunainen inkivääriolut 
(alunperin Glorian ruoka ja viini-lehdestä nro 5/2013)
n.3l

1 luomusitruunan kuori
2rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1,5 dl sitruunamehua (2-3 sitruunaa)
muutama rusina
2,5l vettä
puoli pussia kuivahiivaa (5g)

Sekoita sitruunan kuori, inkivääri, sitruunamehu sokeri ja rusinat kattilassa. Lisää 1l lämmintä vettä. Sekoita, kunnes sokeri sulaa. LIsää hiiva ja loppu vesi.
Peitä kattila tuorekelmulla ja jätä lämpimään paikkaan 4-6 tunniksi. Sekoita pariin kertaan käymisen aikana.

Kun rusinat ja sakka ovat nousseet pintaan, siivilöi juoma puhtaisiin pulloihin tai, kuten meillä, isoon säilytyspurkkiin. Jätä nesteen ja korkin väliin kunnon väli (7cm).

Laita purkkiin myös rusinoita - kun hiilihappo muodostuu, ne nousevat pintaan. Kierrä pullojen korkit tiukalle tai sulje purkin suu kunnolla ja jätä huoneenlämpöön yöksi.

Päästä aamulla kantta hiukan avaamalla ylimääräiset hiilihapot pois. Sulje, siirrä jääkaappiin ja anna "kypsyä" muutama päivä. Säilyy kylmässä 1-2 viikkoa.

Yöpartio - venäläistä fantasiaa

Sergei Lukjanenko : Yöpartio 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

Meilä on hyllyssä ollut jo useamman vuoden kaksi dvd:tä - Yöpartio ja Päiväpartio. Minä olen ne ohittanut tyynesti miehisinä rymistelyfilmeinä, mutta mitä ilmeisemmin minun pitää tarkistaa käsityksiäni ja ehkä jopa katsoa filmit. Tulin nimittäin lukeneeksi tässä Sergei Lukjanenkon Yöpartion kirjana.

Kyseessä on mielenkiintoinen tuttavuus. En ole ikinä ennen lukenut venäläistä, oikein Moskovaan sijoittuvaa fantasiaa ja se onkin ihan omanlaistaan. Kirjan maailmasta löytyvät vampyyrit, ihmissudet ja velhot, niin kuin kunnon fantasiakirjasta tuleekin löytyä, mutta tunnelma on jotenkin normifantasiaa synkempi, päähenkilöt venäläisen tunteellisia ja dramaattisuuteen taipuvaisia. Yhteiskuntakin muistuttaa jotenkin kieroutuneella tavalla käsitystäni neuvostoajan valvontakoneiston hallitsemasta itänaapurista.

Yöpartion maailmassa on tietysti myös Päiväpartio. Yöpartiossa "hyvikset" eli valkean puolen edustajat vahtivat "pahiksia" tai tarkemmin ottaen sitä, että ihmissudet, vampyyrit ja mustat velhot noudattavat aikoinaan hyvän ja pahan välille tehtyä tasapainon sopimusta. Kumpikin puoli saa joskus luvan tehdä itselleen ominaisia tekoja, mutta se tarkoittaa aina myönnytystä myös vastapuolelle.

Antonin on Yöpartiossa työskentelevä keskitason velho. Tahtomattaan hän sotkeutuu suurvelhojen väliseen taisteluun ja tekemään tekoja, joiden oikeutus ei olekaan sopimuskoodin osalta niin itsestäänselvää. Taistelutoveruus, rakkaus ja uskollisuus joutuvat koetukselle, kun suuret voimat liikuttelevat "ihmisiä" kuin tahdottomia pelinappuloita.

Yöpartion rakenne helpottaa tarinassa kiinnipysymistä. Kirja koostuu useammasta tapauksesta, joita Antonin joutuu selvittelemään. Yhdessä ne muodostavat kehystarinan ja yksityiskohdat selkiytyvät juonen edetessä, tai ainakin näyttävät selkiytyvän. Kirjaa luki mielellään osittain juuri siksi, että kaikki tuntui mahdolliselta. Lukjanenko ei ole seurannut fantasiakirjallisuuden peruskuvioita orjallisesti vaan kääntänyt lukijan odotukset omaksi edukseen.

Kirjasta tekee mielenkiintoisen tietysti jouhevasti etenevä kokonaistarina, mutta myös mustavalkoisen muuttuminen harmaaksi tarinan edetessä. Ovatko kaikki keinot sallittuja jalon päämäärän vuoksi ? Kuinka paljon voi ihmiseltä ottaa ennen kuin hän päättää antamisen riittävän ? Kuten sanoin, mielenkiintoista ja Antoninin tarina jatkuu seuraavassa osassa, Päiväpartio. Sekin lienee luettava.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

Wappumasariinit

Wappumasariineja - vaikka nämä eivät kyllä säilyneet vappuun saakka...

Tai no, ihan vaan masariinit hillolla, mutta kun tuo vappu kerran nyt on tulossa...

Tähän sain inspiraation Baking Instinct -kirjasta, vaikka olenhan minä toki joskus aikaisemminkin masariineja tehnyt. Jotenkin vain tuo hillon ja frangipaanin yhdistelmä vaaleanpunaisella kuorrutteella puhutteli nimenomaan vappuherkkuja miettiessä.

Karibialaista omenahilloa tai vadelma-mustaherukkahilloa - kukin valitkoon suosikkinsa. Kuorrute minun piti maustaa hattaramakusiirapilla, mutta sitten huomasin sen vanhenneen jo vuonna 2012. Siis mitä ? Vastahan minä sen hankin. Ei auta, meni viemäristä alas ja vaihdettiin mustherukkamehuun. Seuraavien Ranskantuliaisten kanssa pitää sitten olla vähän tarkempana ja vahtia ajan kulumista (niin kuin siihen nyt tässä tohinassa jotenkin kykenisi).

Wappumasariinit

pohja :
4dl erikoisvehnäjauhoja
ripaus suolaa
200g kylmää voita
1,5dl tomusokeria
1tl kardemummaa
1 kananmuna

Hiero kuivat aineet ja voi muruiksi. Sekoita joukkoon kananmuna nopeasti ja kääri taikina kelmuun ja pistä jääkaappiin kovettumaan, vaikka seuraavaan päivään.

Voitele metalliset masariinivuoat.

Kauli taikina ohueksi (n.3mm levyksi) ja nosta vuokien päälle. Paina kaulimella taikina siististi vuokien kokoisiksi levyiksi ja paina vuokiin.

täyte : (frangipaania on vain puolet alkuperäiseen reseptiin nähden, mutta teinkin niin pieniä masariineja, että määrällisesti sitä tarvittiin aika vähän per leivos - voit tuplata annoksen, jos teet isompia)
hilloa
75g pehmeää voita
1 pötkö eli 150g mantelimassaa
2 kananmunaa
kunnon loraus Marsalaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Laita 1tl hilloa jokaisen masariinin pohjalle.
Vatkaa voi ja mantelimassa tasaiseksi massaksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja lopuksi Marsala.
Lusikoi täytettä leivosten pinnalle. Älä täytä vuokaa kokonaan.

Paista uunin keskitasolla 15-20min. Anna jäähtyä ja irrota varovasti vuoistaan.

kuorrutus :
3-4 dl tomusokeria
3-4rkl hattarajuomasiirappia tai viinimarjamehua tai sitruunamehua - tekijä makunsa mukaan.

Sekoita kuorrute notkeaksi ja lusikoi leivosten päälle. Anna kovettua ennen tarjoilua.

Wappusilliksen sardiinikakkuset

Piknikille on kiva viedä sormisyötäviä. Cake-tyyliset herkut on helppo tehdä ja kuljettaa ja vielä helpompi syödä. Niille voi myös keksiä mukavia tarjoilutapoja - kakkusiivuina, kalapaloina, muruina snapsilasin pohjalla majoneesin alla, koristeltuina tapasleipinä... mitä vain mieleen juolahtaa.

Wappusilliksen sardiinikakku 

2 sardiinipurkkia (öljy ja sitruunakastike)
100g raastettua emmentalia
pari kourallista vihreitä oliiveja silputtuna
3 kananmunaa
2,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta + vajaa 1tl ruokasoodaa
runsas desilitra maitoa
3rkl silputtua ruohosipulia
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Valuta sardiineista öljy kuppiin. Silppua oliivit ja sardiinit, raasta juusto

Sekoita kulhossa kananmunat, jauhot, leivinjauhe ja sooda.  Sekoita joukkoon vähitellen sardiinien öljy ja maito.
Sekoita joukkoon juusto. Lisää suola ja pippuri.
Lisää sardiinit, oliivit ja ruohosipuli ja sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan (26cm) - ei tarvitse voidella.
Kypsennä uunissa 45min. Anna jäähtyä ja kaada pois vuoasta.

Tarjoile haluamallasi tavalla.

Viikkopuhinaa, Nuku hyvin Punahilkka ja kirjatarjouksista

Kiireiden keskellä kermarahka ja suklaacookie auttavat rentoutumaan

Olipas viikko. Paljon kaikkea kivaa tekemistä, työkiireitä (joista aika iso osa juuri tuota kivaa tekemistä) ja kaiken lisäksi ihanan aurinkoinen keli, joka suorastaan pakotti myös iltaisin ulos, yleensä hiekkalaatikolle. Tohina on näkynyt blogissakin eli päivitys pysähtyi hetkeksi...

Kun selvittiin pääsiäisviikonlopusta niin seuraava rutistus oli keskiviikon E-kirjamessut. Monta tuntia ihania ihmisiä ja mielenkiintoisia haastatteluja. Itse istuin Elisa Studiolla oikein aitiopaikalla ja twiittasin minkä kerkesin ja sormet kestivät. Hurjan kivaa, mutta hurjan rankkaa.

Niin, ja minulla on ilouutinen kaikille teille, jotka nyt harmittelette, ettette ehtineet linjoille mukaan kuuntelemaan Outi Pakkasta, Jarkko Sipilää, Saskia Salomaata, Lassi Junkkarista ja muita mielenkiintoisia vieraita. Haastattelut ovat kuunneltavissa ja katseltavissa allaolevan linkin kautta ja tulevat oikein YouTubeenkin vielä!

Klikkaa katsomaan ohjelmaa TÄÄLTÄ

Samoin muuten Elisa Kirjan messutarjoukset ovat päällä vielä pari päivää. Tänään tarjolla on Jari Järvelän Tyttö ja pommi 3,90€, huomisen ja ylihuomisen tarjoukset ovat vielä yllätyksiä.


Eeva Tenhunen : Nuku hyvin Punahilkka
Oma ostos Elisa Kirjan alesta 

Messujen teemaan liittyen ehdin tohinasta huolimatta myös vähän lukemaan e-kirjoja sekä kuuntelemaan äänikirjaa... Viikon suosikikseni nousi Eeva Tenhusen Nuku hyvin Punahilkka. Dekkari on julkaistu alunperin jo 70-luvulla ja on nyt CrimeTimen valikoimissa. Alkuperäisenä painettuna versiona kirja tuskin on yleisesti enää löydettävissä, mutta sähköinen versio on nyt sitten kaikkien saatavilla.

Hyvä, että on saatavilla sillä minä ainakin pidin kovasti. Aiemminkin Tenhunen on minua viehättänyt sellaisella vähän vanhanaikaisella ja hiukan naiivilla kerronnallaan. Jotenkin tuntuu, että paha maailma on noissa kirjoissa kovasti kaukana, vaikka julmista murhista kerrotaankin. Ristiriitaista ? Ehkä, mutta todennäköisesti kyseessä on enemmänkin nykykirjojen väkivaltaiseen ja rankkaankin dekkarikirjallisuuteen tottuneen 2000-luvun lukijan nautinto levollisen rytmin parissa. Vähän jotain samanlaista kokee Agatha Christien ja muiden klassikkodekkareiden parissa ja Tenhunenhan on kotimaista klassikkoa parhaimmillaan.

Nuku hyvin Punahilkka kertoo nuoren opettajattaren, Ullan, seikkailuista syrjäisen kirkonkylän koululla. Opettajakuntaan mahtuu monenlaista kulkijaa, joilla kaikilla on takanaan jonkunlaisia ongelmia. Koulun rehtori, ihana Tuomas on heidät kaikki pelastanut joukkoihinsa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin auvoista kuin voisi kuvitella ja tapahtuu murha. Ulla joutuu tapahtumien keskipisteeseen, kun häntä epäillään murhaajaksi. Onneksi ystävät haluavat selvittää tapauksen ja löytää oikean surmaajan.

Kirja oli hyvällä tavalla jännittävä. Sen takia ei menetä varsinaisesti yöuniaan, mutta jännitys pysyy viime sivuille saakka. Ainakaan minä en murhaajaa osannut arvata suoralta kädeltä. Kirja kuuluu CrimeTimen Dekkareiden helmiä-sarjaan ja onkin helmi genressään. Ehdottoman sopivaa lukemista vaikka aurinkoiseen kevätviikonloppuun.

Nähdään linjoilla!

Se on kuulkaas E-kirjamessupäivä tänään. Messut ovat täynnä mielenkiintoista ohjelmaa 11:30 - 16:00 ja mukaan pääsee omasta olohuoneesta, toimiston pöydän vierestä tai puiston pikniknurmikolta klikkaamalla

TAPAHTUMALINKKIÄ

Ohjelmassa mm. Outi Pakkanen, Jarkko Sipilä, E-oppi, Lukulamppu ja monia muita. Tarkempi ohjelma löytyy täältä.

Messuilla on mukana näytteilleasettajia, joiden messuinfot ja messutarjoukset ovat voimassa ja löytyvät messujen tapahtumalinkin takaa messujen aikana. Mukana ovat mm. Elisa Kirja, E-oppi Oy, Radium kirjat, Books on Demand, FINVA, Crime Time ja monia muita. Kannattaa tarkistaa messutarjoukset!

Tule mukaan ja osallistu keskusteluun Twitterissä asiatunnisteella #ekirjamessut !

Luetko vai etkö lue ja millä ? Ruksaa omat vaihtoehtosi.

Ja kaikkea muuta-blogin jo perinteinen e-kirjakysely on taas avattu E-kirjamessujen kunniaksi ! Edellisen kerran kirjatyyppejä ihmeteltiin viime vuoden elokuussa. Jännä nähdä, onko jokin muuttunut.

Yksi asia on muuttunut itse kyselyssä.  Äänikirjat tulivat mukaan. Tällä kertaa ei haetakaan niinkään vastakkainasetteluja kuin yleisiä lukijaprofiileja.

Klikkaa omat ruksisi sivupalkissa !


p.s. huomenna kannattaa tulla kuuntelemaan lisää asiaa e-kirjoista ja lukemisesta yleensä E-kirjamessuille!

Pääsiäisen porkkanaspiraali

Kinuskikissan kirjassa oli porkkanaleipää kierteenä. Kun pääsiäisviikonloppuna sitten huomattiin, että leipä olikin melkein loppu ja kaupat kiinni, päätin tehdä oman versioni. Tämä ei siis ole ihan samanlainen, mutta hyvää kyllä näinkin.

Spiraalin kierrettyäni leikkasin veitsellä paloja melkein irti toisistaan ennen loppukohotusta. Näin saimme mukavasti taitettua palat irti kypsästä leivästä.

Pääsiäisen porkkanaspiraali

2 porkkanaa raastettuna
5dl piimää
2pss kuivahiivaa
1rkl suolaa
2rkl siirappia
6dl jyväisiä sämpyläjauhoja
2dl suirleipäainesta
2-3dl hiivaleipäjauhoja
2,5dl ohraryynejä

Voiteluun : 1muna

Lämmitä hiiva kattilassa vähän kädenlämpöistä kuumemmaksi. Sekoita kulhossa porkkanaraaste ja piimä, lisää hiiva. Lisää joukkoon suola, siirappi ja ohraryynit. Vaivaa jauhot taikinaan vähitellen.

Jätä taikina kohoamaan peitettynä noin tunniksi. Leivo pitkulaksi ja kierrä spiraaliksi leivinpaperin päälle. Paina veitsellä palojen välit melkein pohjaan saakka. Anna nousta vielä 20min ja voitele lopuksi kevyesti vatkatulla munalla. Paista 175 asteessa 20-30min.

Voit tehdä myös kaksi pienempää leipää tai valmiiksi sämpylöinä.

Mimosamunat pääsiäispöytään

Tämä on perinteinen ranskalainen alkupala, josta on olemassa loputon määrä variaatioita. Nimensä ruoka on saanut ilmeisestä syystä. Päälle ripotellut keltuaismuruset saavat herkun muistuttamaan keväällä kukkivan mimosapensaan kukintoja.

Yksinkertaista herkkua pääsiäispöytään.

Oeufs Mimosa

Keitä kananmunat koviksi (15-18min). Jäähdytä.

Kuori kananmunat ja leikkaa ne kahtia. Irrota keltuaiset ja murskaa ne haarukalla. Sekoita keltuaisten kanssa majoneesia (itse tehdyllä saa tietysti vahvemman maun). Voit jättää osan keltuaisista koristeeksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Piment d'Espelette maistuu myös hyvältä tai savustettu paprikajauhe.

Täytä kananmunien kolot majoneesiseoksella ja ripottele päälle loput keltuaisista. Nosta puolikkaat "pesiin", tässä tapauksessa sinimailasen ja apilan iduista tehtyihin. Ripottele päälle vielä lisää chilijauhetta,jos haluat. Tarjoile heti.

Joskus laitamme seuraksi avokadosiivuja tai voissa paistettuja katkarapuja (siis pelkkää voita, ei mausteita tai mitään muuta)...

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Pirskasen miniän tiikerikakku - Ruokaa romaaneista XI

Metropoliitta Panteleimon : Murha kirkonkylässä 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Kun kirkonkylän sillan alta löytyy naisille mieleinen ja pullolle tuttu mies, on johtopäätöksenä automaattisesti kostean illan traaginen onnettomuus. Sitten alkaa kuulua todistajahuomioita, joiden perusteella ryhdytäänkin tutkimaan murhaa.

Kirkonmiehen kirjoittama dekkari on tietysti kiinnostava jo ihan senkin takia, että lajityyppiä ei ihan heti ajattelisi ammattikuntaa lähimmäksi. Kirjan luettuani toki yhteydenkin ymmärtää. Se ei nimittäin dekkarina ole mikään erinomaisen jännittävä tai edes yllättävä, mutta tarinan henkilögalleria tuo esille ihmisten murheet ja mietteet sellaisena kokoelmana kuin voikin oletta ihmisiä koko ikänsä kuunnelleen sielunpaimenen ne kirjoittavan. Lievästi nuhdellen, mutta ymmärtäväisesti. Koko kirjan sävy on sellainen lempeä huokaiseva. "Voi teitä..."

Tietysti tunnelma voi johtua ihan ajankuvauksestakin. Sodanjälkeisen Suomen idyllinen (ainakin pinnaltaan) kyläelämä levittäytyy lukijalle vähän Suomi-filmin tyyliin. Sitä olikin hauska lukea. Samalla kirja kuitenkin nostaa esille myös jännitteitä - kylän asukkien moraalikäsitykset vaihtelevat ja toisten paheksuma on toisten onni, sodan jälkeinen maanjako evakoille nostattaa tunteita maanomistajissa eivätkä kulttuurierotkaan ole aina helposti ylitettävissä.

Kaikkiaan kirja oli sellainen mukavasti luettava välipala, samoin kuin siitä mieleen jääneet perinteiset leivonnaiset eli evakkotalossa leivotut karjalanpiirakat ja Pirskasen talon miniän hirviömäisen anoppinsa silmien alla leipoma tiikerikakku.

Karjalanpiirakoita olen tehnyt vain kerran elämässäni ja taidan jatkossakin ne ostaa valmiina, mutta tiikerikakkua tuli tuossa leivottua kirjan inspiroimana poikien pääsiäisloman alun kunniaksi. Tällä kertaa hitusen appelsiinilla maustettuna, kun pöydältä hedelmäkulhosta löytyi vielä yksi luomuappelsiini.


Appelsiininen tiikerikakku

200g pehmeää voita
2dl sokeria
3 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
vaniljaa myllystä
1dl kevytmaitoa (tai kermaa)
2rkl kaakaojauhetta
yhden appelsiinin raastettu kuori ja 1rkl sen mehua

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Voitele ja jauhota koneen pyöriessä kakkuvuoka ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Lisää voi-sokerivaahtoon kananmunat yksitellen, jokaisen jälkeen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhot, vanilja ja leivinjauhe keskenään. Lisää ne taikinaan erissä vuorotellen maidon kanssa hyvin sekoittaen.

Ota taikinasta kolmasosa erikseen toiseen kulhoon ja sekoita siihen kaakaojauhe ja appelsiinin kuori ja mehu.

Laita kakkuvuokaan pohjalle vaaleaa taikinaa, nostele päälle kerros kaakaolla maustettua ja laita lopuksi vielä vaaleaa.

Paista uunissa n.50min. Koita tikulla kypsyys. Anna jäähtyä hetki vuoassa ennen kumoamista.

p.s. jos haluat nähdä muut ruokaa romaaneista postaukset, niin kurkkaa sivupalkista samanniminen hakulinkki tai klikkaa TÄHÄN

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

Ensi keskiviikkona ei tarvita parkkipaikkoja!

Virtuaaliset E-kirjamessut tulevat! 

Blogiani vähänkin lukeneet ovat varmasti huomanneet lukkarinrakkauteni e-kirjoihin. Painetut kirjat ovat mielestäni edelleen aivan ihania, paitsi niiden vaatiman hyllytilan takia. Joka kerran Kobo-lukijaani katsoessani, kuvittelen ne 150 kirjaa pinoon lattialle - ja kiitän onneani, että siskoni sai idean hankkia minulle sähköinen lukija syntymäpäivälahjaksi.

Digitaalisuus myös luo aivan uusia mahdollisuuksia niin kirjamuodoille kuin muullekin toiminnalle. Kun ensimmäistä kertaa kuulin virtuaalisista kirjamessuista, olin heti valmis mukaan!

Ensi keskiviikkona eli 23.4. on kalenterissani siis varaus. Puoli kahdestatoista lähtien on luvassa mielenkiintoista ohjelmaa ja messutarjouksia Suomen ensimmäisillä virtuaalisilla messuilla.

Mitkä virtuaaliset ? No, sellaiset joihin pääsee osallistumaan omalta kotisohvalta. Tarvitsee vain tietokoneen tai tabletin, selaimen ja nettiyhteyden, ja pääsee seuraamaan mielenkiintoisia haastatteluja suorana lähetyksenä. Samaan aikaan on myös mahdollista kommentoida tapahtumaa Twitterissä aihetunnisteella #ekirjamessut

Ohjelma vaikuttaa mielenkiintoiselta.  Outi Pakkanen ja Jarkko Sipilä ovat paikalla haastateltavina. Minua kiinnostaa myös e-oppi eli miten digitaalista materiaalia voi hyödyntää oppimisen tukena. ( Tarkempi ohjelma löytyy TÄÄLTÄ.)


Miten messuille sitten pääsee osallistumaan ?

Tapahtumasivun linkki jaetaan kotisivulla, Facebookissa ja Twitterissä 23.4.

Messuilla on mukana myös näytteilleasettajia, joiden messuinfot ja messutarjoukset ovat voimassa ja löytyvät messujen tapahtumalinkin takaa messujen aikana. Mukana ovat mm. Elisa Kirja, E-oppi Oy, Radium kirjat, Books on Demand (BoD), FINVA ja Crime Time sekä monia muita.

E-kirjamessujen kotisivut

Keskiviikko on siis mielenkiintoinen päivä. Tulee olemaan jännää nähdä, millaista keskustelua Twitterin kautta saadaan aiheista aikaiseksi puhujien aiheiden ympärille. Tulkaa tekin mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan!


EI SPONSSI : Kirjoittajan yritys Blogat Oy tukee E-kirjamessujen tiedotusta kirjoittajan oman mielenkiinnon vuoksi. Laskua ei tästä lähde suuntaan eikä toiseen, eikä kirjoittaja saa muuta kuin hyvän mielen ja luvan osallistua messuille muiden mukana.

Donna Tartt : Tikli

Donna Tartt : Tikli 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Tämä huhtikuun alku on blogissa mennyt ihan ruoaksi ja ruokakirjoiksi, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi lukenut muutakin. Työn alla vain sattui olemaan aikamoinen järkäle eli Donna Tarttin Tikli.

On ihanaa aina välillä löytää paksu kirja, johon voi oikein upota pelkäämättä sen loppuvan liian nopeasti. Kaiken lisäksi Tiklin tarinaan jää vähän koukkuunkin ja haluaa lukea Theon seikkailut loppuun saakka. Juoni on myös sellainen, että mitä tahansa voi tapahtua ja odottamattomat käänteet ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Mielenkiintoista siis.

Lapsuuden tragedia heittää Theon hulttiomaisen isän hoteisiin ja siitä yhä kaltevammalle pinnalle. Pelastusrenkaana vuosien halki kulkee vanha ja arvokas maalaus, jota Theo kuljettaa mukanaan. Pienessä maalauksessa hehkuva lintu antaa toivoa paremmasta ja kertoo jostain pysyvästä kun kaikki ympärillä tuntuu katoavan tai vääntyvän jotenkin oudosti kieroon. Maalaus kuitenkin myös on jumittanut Theon menneisyyteen, vanginnut ketjulla kiinni tragediaan samoin kuin maalauksessa lintu on kiinni orressaan.

Tarina siis on mielenkiintoinen, juonenkäänteet yllättäviä ja henkilöhahmotkin moninaisia. Mikä siis kuitenkin vähän tökki ? Miksi en ole varauksettoman innostunut ? Ehkä siksi, että kirja on niin kovin amerikkalainen. Se on sellainen "Woody Allen ja Siri Hustvedt"-amerikkalaiseksi mielessäni luokittuva. Särkyneitä mieliä, tuskaista epäröintiä, huumeita, kärjistetysti sekä muille pahaa tahtovia että aikomattaan tekeviä henkilöhahmoja. Kaikki tuntuvat vain luisuvat huijausten, rikosten ja väkivallan maailmaan ilman mitään mahdollisuuksia vaikuttaa kohtaloonsa. Huoh... mitä tapahtui amerikkalaisen unelman maalle, jossa kovalla työllä ja hyvällä tuurilla löytää onnensa ? Joskus olisi kiva lukea vähän, noh, kauniimpaakin juttua. Tällä pelillä minä en koskaan halua jalallanikaan astua kyseiselle mantereelle. Hulluja nuo amerikkalaiset.

Tiedän, ei pidä yleistää ja fiktio on vain fiktiota. Siksi minä kirjan luinkin loppuun sen ajoittaisesta raskaudesta huolimatta. Tarina on kuitenkin mielenkiintoinen. Lievä ärsyyntyminen nousikin mielessäni pinnalle vasta 2/3 osaa kirjasta jo kahlattuani. Kaikkiaan tämä onkin suositeltavaa lukemista ja voittihan Tartt juuri Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon. Vähän tietysti jää mietityttämään myös palkinnon antajien käsitys amerikkalaisesta elämästä, jonka ansioituneesta kuvaamisesta palkinto käsittääkseni ainakin osittain myönnetään.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta 

Mokkapalat Kinuskikissan tapaan ja aristokraattisen leivonta-asenteen ihailua

Sini Visa : Kinuskikissan helpot suosikit
Elina Jyväs : Baking Instinct 
Kokattavaksi Tammelta

Tämä kevät on täynnä ihania uusia (kotimaisia!) keittokirjoja. Sopat! on inspiroinut jo pariinkin otteeseen, Jenni Häyrisen Katuruoka-kirjan pannupizza teki encorensa lasten pyynnöstä ja Reseptien aarteet palautti mieleen oman lapsuuden herkkuja. Nyt viimeksi sain Tammelta luettavaksi (ja kokattavaksi) kaksi ihan mahtavaa leivontakirjaa. Jo niiden vaaleanpunaiset selät saivat hyvälle tuulelle ja piristivät keittokirjahyllyä.

Baking Instinct on koru kirjaksi. Samannimisen blogin tyyliin aatelisneito Eleanora von Smöör seikkailee sokerin ihanassa maailmassa. Reseptit jakautuvat makeisiin, makeampiin ja makeimpiin.
Tämä kirja on taas niitä, jonka voi jättää kahvipöydälle ihan vain selattavaksi. Usean ammattikuvaajan yhteistyönä syntyvät kuvat ovat juuri niin dekadentteja kuin sokerinhimoiselle aristokraatille sopiikin. Helmet, timantit, täytetyt linnut ja muu rekvisiitta tukevat hyvin päähenkilön hieman hupsuakin jutustelua seikkailuista ja sukulegendoista.

Näyttää myös siltä, että kirja ei ole pelkästään kaunis, vaan sisältää myös hyviä reseptejä. Vielä en ehtinyt testaamaaan, joten niiden toimivuudesta en osaa sanoa mitään. Näyttivät mielenkiintoisilta. Pitää vain odottaa sopivasti rauhallisempaa hetkeä, jotta pääsee Elanoramaiseen mielentilaan niin leipomisen kuin leivonnaisten nauttimisen osalta.

Sini Visa puolestaan on kaikkien tuntema Kinuskikissa. Kinuskikissan helpot suosikit lunastaa nimensä lupauksen. Kirja on täynnä herkullisen oloisia perusreseptejä, usein pienellä jujulla muokattuina. Kaikki Kinuskikissan reseptejä käyttäneet tietävät, että ne yleisesti ottaen toimivat. Suosioon on syynsä.

Ensimmäiseksi kokeiltavaksi reseptiksi kirjasta minulla valikoituivat mokkapalat sillä en ole sellaisia tehnyt KOSKAAN aikaisemmin. Uskomatonta, mutta totta. Kyseessä on varmaan Suomen suosituin leivonnainen, jonka reseptiversioita on pilvin pimein, jolla on oma erityinen paikkansa koulumyyjäisissä ja josta pitävät kaikki. Silti, jotenkin olen onnistunut sen välttämään - tähän saakka. Tämän reseptikokeilun myötä taitaa meillä olla mokkapaloja tästä lähtien tasaisin väliajoin. Olivat ne sen verran herkullisia (ja helppoja tehdä!)

Kinuskikissan mokkapalat 

pellillinen - olen huomannut muissakin resepteissä, meidän peltimme olevan jotenkin isoja. Näistä tuli minun makuuni hiukan ohuita, eikä kuorrutuskaan riittänyt peittämään koko pohjaa. Seuraavalla kerralla joko tuplaan reseptin tai teen pienempään vuokaan...

pohja :
4dl vehnäjauhoja
4rkl kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
200g voita
1,5dl sokeria
3 munaa
1,5dl maitoa

Kuorrute :
100g voita
6dl tomusokeria - ensi kerralla sekoitan suoraan ison ruokalusikallisen espressopikakahvijauhetta kuorrutteeseen. Minusta kun tuo kahvin maku saisi kuorrutteessa olla vielä vahvempi. Lapset tosin voivat olla toista mieltä.
3/4 dl kahvia
1/2dl kaakaojauhetta

Pinnalle haluamiasi koristeita - minä pistin Valrhonan suklaakuulia ja sokerikukkia + nonparelleja. Liekö runsas koristelu ollut sitten Eleanora von Smöörin alitajuista vaikutusta?

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä pohjan kuivat aineet keskenään ja sekoita voiseokseen maidon kanssa vuorotellen.

Levitä taikina pellille tai uunivuokaan leivinpaperin päälle noin 1cm paksuiseksi levyksi. Paista 200 asteessa noin 10-13min.

Mittaa kuorruteainekset kattilaan. Kuumenna liedellä sekoitellen, kunnes seos kiehahtaa. Anna jäähtyä ja vähän jähmettyä. Levitä pohjan päälle. Koristele.

Anna jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa annospaloiksi. NAM!

Kokattavaksi Tammelta

Ruokapyramidihuijaus eli oman järjen käyttö sallittu

Susanna Kovanen, Harri Lapinoja : Ruokapyramidihuijaus
Luettavaksi ja blogattavaksi Atenalta 

Ruokapyramidihuijaus on kirja, jonka luulisi houkuttavan lukemaan kaikkia vähänkään ruoasta ja terveydestä kiinnostuneita.
Kaikkihan me olemme kuulleet ruokapyramidista ja lautasmallista, vaan moniko tietää, miten kyseiset mallit on aikoinaan kehitetty ? Ymmärrämmekö laisinkaan, miten meihin vaikutetaan ? Monet itsestäänselvinä pitämämme ravinto-ohjeet muuttuvat vähemmän seurattaviksi, kun kuulee niiden määrityksen taustat.

Kovanen ja Lapinoja valottavat yleisimpiä ohjeistuksia kuvaten "myyttien" synnyn ja taustat. Osansa saavat niin maito terveysjuomana, kuidut kuin kalorimallikin sekä muutama muu jokaisen tuntema hokema. Kirjoittajien ote on mukavan raikas. Minä vierastan fanaattisuutta ihan kaikessa eikä siihen sorruta tässä kirjassa missään kohtaa. Tekijöiden mielipide tulee selväksi, mutta asioissa ymmärretään olevan monta puolta. Luomua ja tehotuotantoa ei aseteta vastakkain hyvän ja pahan ikuisen taistelun symboleiksi, vaan todetaan kummallakin olevan puolensa ja parantamisen varaa molemmissa.

Kirjassa on myös hurja lähdeviitelista. Kunnioitettavan määrä materiaalia on kahlattu läpi kirjaa varten. Se myös näkyy kirjan kirjoitustyylissä, joka on välillä ehkä hieman raskassoutuista tällaiseen laajemmalle yleisölle tarkoitettuun tietokirjaan. Toisaalta lähteiden määrä ja ehkä hieman kliininenkin kirjoitusote luovat myös uskottavuutta. En itse tiedä tarpeeksi pystyäkseni arvioimaan lähteiden tasoa, mutta enpä tiedä onko se niin tarpeenkaan. Tämän kirjan ansiot kun ovat mielestäni muualla kuin tarkan nippelitiedon opettelussa.

Minusta parasta kirjassa oli sen pysäyttävyys. Tarttumalla tuttuihin ja hyvin suomalaisiin määrityksiin kirja pakottaa tarkastamaan omaakin ajatteluaan. Olen aina ollut "kohtuus kaikessa" - ihminen. En ole hurahtanut ruokaismeihin oikein koskaan. Pyrin ostamaan ruokaa mahdollisimman ekologisesti ja varsinkin eläinten hyvinvointia ajatellen (mahdollisuuksien mukaan), mutta ehkä enemmänkin parhaan maun perässä kuin varsinaisesta ideologiasta. Kaikesta tästä "kuvitellusta valveutuneisuudesta" huolimatta huomasin kirjaa lukiessani nielleeni muutaman "myytin" ihan pureskelematta. Kyllä, tuputan lapsilleni maitoa. Lasken satunnaisesti kaloreita, kun farkut kiristävät ja kuvittelen suomalaisen maatalouden olevan puhdasta (tai no, ainakin puhtaampaa kuin monessa muussa maassa).

Ruokapyramidihuijaus loksautti ainakin minun päässäni muutamat palat paikalleen ja luukkuja auki. En tiedä muuttaako kirja varsinaisesti mitenkään radikaalisti omaa tekemistäni, mutta ainakin koen vapauttavana kirjan antaman luvan ajatella itse ja päättää omat syömiseni ihan sen perusteella, mikä saa minut voimaan hyvin - ei siksi, että joku jossain sanoo tietävänsä ainoan oikean vastauksen.

Kaikkiaan siis mielenkiintoinen kirja, joka herättänee mielenkiintoista keskustelua.
Tänään menen illalla kuuntelemaan yhtä keskustelunaloitusta eli tänne.

Luettavaksi ja blogattavaksi Atenalta

Pihistelyn (raportoinnin) päätös - etiikka vs. budjetti ?

Olettamukset roskakoriin ? 

Se on sitten neljä pihistelyviikkoa takanapäin ja aika loppuraportille. Mitä opimme ? Miten tästä eteenpäin ?

Alkuolettamuksena pihistelyviikoille oli, että ruoan yleisen hintatason nousun takia perheen ruokamenot ovat varmasti kasvaneet. Olettamus ei pitänyt paikkaansa ollenkaan!

Jos edellisen pihistelykierroksen aikana (marras-joulukuu 2012) viikottaisten ruokamenojen keskiarvoksi päätyi 323€, niin tällä kertaa keskiarvoksi päätyi 215€! Miten ihmeessä tämä on mahdollista ?

Ruoan hinta on noussut, siitä ei ole epäilystäkään. Muistan vielä ajan, kun pojan voi lähettää kauppaan ostamaan maitolitraa euro kädessään. Ei onnistu enää. Syyn keskiarvobudjetin laskulle pitää siis löytyä muualta kuin hintakehityksestä eli perheemme ostotottumuksista. Jo ensimmäisen viikon jälkeen listasin tiettyjä ajatuksia aiheesta. Näin muutaman viikon seurannan jälkeen tuo listaus pitää edelleen paikkansa. Lihan syönnin väheneminen, itse leipominen ja ulkonasyömisen välttäminen ovat tehokkaita budjetin alentajia. Näiden lisäksi mieleen tuli muutama muukin ajatus.

Ensinnäkin, aiemmilla seurantakerroilla ei pihistelyyn ollut varsinaista ulkoista tarvetta. Toki meillä aina on menoja seurattu, mutta molempien vanhempien ollessa palkkatyössä, ei varsinaiseen säästämiseen ole ollut todellista pakkoa. Tuon viime seurannan jälkeen olemme molemmat päätyneet aloittaviksi yrittäjiksi ja sehän tiedetään, miten helposti ja nopeasti Suomessa yrittämisellä rikastuu. Suurin syy pihistelyn "onnistumiseen" on siis ollut se, ettei oikein ole ollut vaihtoehtoja...


Mitä tuo pakko sitten käytännössä tarkoittaa ? 

No, juuri noita aiemmin listattuja asioita. Emme käy ulkona syömässä juuri laisinkaan, heräteostokset on typistetty minimiin (esim. viikonlopun messuilta mukaan tarttui vain Väinönputkisuola ja kuopuksen kakkukynttilät) ja tarjouksia tulee oikeasti seurattua entistä huomattavasti tarkemmin.

Lisäksi pelkästään tuotteiden kilohintoja vertailemalla  saa oikeasti säästöä aikaiseksi. Meillä ei perheessä ole (onneksi) ruokarajoitteisia, joten esim. maitotuotteiden osalta säästöä kertyy yksinkertaisesti olemalla tarkkana kaupassa. Laktoosittomien tai kevyt-tuotteiden kilohinta on miltei poikkeuksetta reippaasti kalliimpi kuin ns."tavallisten" tuotteiden. Niitäkin hyllyistä onneksi vielä löytää, vaikka se vaatiikin tarkkaa silmää. Ennen meillä on varmaan napattu aikalailla se ensimmäinen käsiin osuva, nyt tutkitaan etiketit ja nimet tarkkaan. Brandatut uutuustuotteet jäävät kauppaan - vaikka sinne ne varmaan jäisivät senkin takia, etten yleensäkään usko mihinkään uusiin ihme-ismeihin.

Budjettirajoitus myös asettaa eettiset valinnat koville. Olisi kiva ostaa luomua, mutta hinta on useimmiten huomattavasti korkeampi. Kotimaiset kasvikset ovat kilohinnaltaan ruokamaileja kasvattavia tuontivastineitaan huomattavasti kalliimpia. Kompromisseja siis on pakko tehdä. Esim. kananmunissa en enää aina osta luomua, vaikka mieli tekisi. Olen vetänyt rajan häkkien kohdalle ja ostoskoriin lähtee vapaan kanan munia, jos luomun hinta tuntuu sillä hetkellä liialliselta. Lihaa yritämme syödä vähemmän, mutta sitten vähän parempaa. Ihan aina tämäkään ei pidä, jos tarpeeksi houkutteleva tarjous osuu vastaan.

Tällaisia pohdintoja meillä siis käydään ihan päivittäin, eikä vain meillä. Uskoisin näiden ajatusten olevan pinnalla aika monessa perheessä. Erilaisten suositusten, eettisten ohjeiden ja budjettirajoitusten ristitulessa muuttuvat yksinkertaiset ja jokapäiväiset valinnat kaupassa välillä yllättävän hankaliksi. Luin tuossa juuri Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan kirjan Ruokapyramidihuijau, jossa käsiteltiin mm. erilaisten ohjeistusten alkuperää. Mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää lukemista, mutta kirjasta lisää vielä myöhemmin.

Näillä keinoilla siis jatketaan meillä edelleen. Mites muut ? Mitä muita säästövinkkejä löytyy ?

Soppasynttärit ja trendikkäitä herkkuja

Niin se aika kuluu ja meidän vauvammekin täytti jo kokonaiset kolme vuotta. Synttärit olivat pienimuotoiset, mutta sitäkin mukavammat. Sunnuntai-illan menu koostui ihan vaan soppabuffetista. Ilmakin oli tänään juuri sopiva lämpimän keiton nauttimiseen.

Lapsille jauhelihakeittoa (kelpaa aina - niin näköjään tänäänkin :-)

Aikuiset aloittivat ihmettelemällä Master chef papusoppaa. Melkein samanlainen ohje muuten löytyi myös viimeisimmästä Glorian ruoka ja viini - lehdestä. Onkohan ruokatoimittajakin katsonut Australian Master chefiä vai onko tämä tämän kevään trendisoppa ?
Leiväksi tummaa mallasleipää.

Sopat-kirjan Jambalaya maistui "pääruokana" ja sen kaveriksi tarjottiin pataleipää. Tosin vähän suoraviivaistetulla reseptillä, kun unohdin laittaa taikinan eilen illalla tekeytymään. Ihan hyvää tuli kuitenkin. Siinä on muuten toinen resepti, joka on jossain muodossa ollut Glorian ruoka ja viini-lehdessä. Itse asiassa olen melkein samanlaisena sen bongannut kahdessa viimeisessä numerossa ja blogeissahan tuo on kiertänyt jo jonkin aikaa. Viimeisimmässä numerossa Mikko Kosonen hehkuttaa Jim Laheyn (onkohan hän tuon kiertävän reseptin "isä" ?) no work leipää. Kuulostaa melko tutulta reseptiltä. Hauska, miten jotkut herkut tulevat vastaan monelta suunnalta.  Mitenkähän monta kertaa samaan tai samantyyppiseen reseptiin pitää törmätä, ennen kuin sen voi sanoa olevan trendikäs ?

Jälkkäriksi tietysti nautittiin synttäreillä kakkua ja Toto pääsi puhaltamaan kynttilöitä. Sitä on odotettu siitä saakka, kun iltalukemiseksi valikoitui kirja, jossa vietettiin Tompan synttäreitä (Kristiina Louhi : Tomppa on iso). Isoveljen avustuksella kynttilänliekit myös sammuivat. Niin, ja sitten äiti oli liian hidas kakun siirtämisen kanssa ja päivänsankari ehti testaamaan idolinsa kuvan kestävyyden läiskäyttämällä kätensä kuvan päälle. Tuhoten siinä sivussa muutaman kermakiehkuran... vaan mitäs siitä. Syötiinhän ne kohta kuitenkin.

Pikkuruisilla messuilla - yrttejä, koneita ja kalannahkaa

Voitin Huilin ja Atenan Ruokapyramidihuijaus-tapahtuman sivulta liput Lähiruoka ja Luomutapahtumaan Messukeskukseen. Sinne siis suuntasin lauantai-aamupäivää viettämään.

Edellisessä vastaavassa tapahtumassa jo mietin, että olipas pieni tapahtuma. Sitä luulisi, että lähi- ja luomuruoka olisivat trendinä kasvaneet vuoden aikana, mutta ei sitä kyllä ainakaan tapahtuman koosta huomannut. Tällä kertaa näytteilleasettajia tuntui olevan vieläkin vähemmän.

Jotain mielenkiintoista sentään löytyi...

Heti alkuun jäimme katselemaan Lapin yrttejä, marjajauheita ja marmeladeja. Minun oli ihan pakko ostaa Väinönputkisuolaa maistettuani kasvin siementä. Siinä on sellainen fenkolimaisen raikas, mutta kuitenkin ihan omanlaisensa maku. Tosissaan herkullista ja tekee kuulemma kropalle hyvää. Seuralainen osti koivusuolaa, joka sekin on varmasti mielenkiintoinen tuttavuus.
Annelin yrtit & karkit 

Itse tehdyt mehut olisivat kyllä houkuttaneet (nän jo silmissäni, miten äidin mehut saavat poikien elämän kertaheitolla terveellisemmäksi - juupa juu). Messutarjouskin oli ihan hyvä, mutta... Onneksi keittiön tasoille ei kertakaikkiaan enää mahdu uusia kapineita, joten sain pidettyä itseni kurissa. Messukaverille taas tarttui mukaan isohko laatikko...

Mielenkiintoisia tuotteita löytyi myös Kädentaitojen tapahtuman puolella. Kalannahasta valmistetut vyöt, lompakot, puukkotupet ja muut tuotteet olivat todella kauniita. Kuvassa on hauen nahan röpöllinen pinta. Luonnon omaa kauneutta. Pitänee poiketa Kenkäveron kautta, kun seuraavan kerran pyörin Mikkelin suunnalla. (Sisko-huomio!)

Täti-ihmisen seksilätinää

Vanha mikä vanha

Tiedän, olen vanha ja tätimäinen, ja käsitykseni soveliaisuudesta kumpuavat jostain Viktoriaanisen ajan romaaneista. Kun tämä nyt on saatu selväksi, tiedätte miten tulkita seuraavaa ihmettelyä.

Nuorena tuli käytyä läpi sama kausi Harlekiineja ja muita romanttisia viihderomaaneja kuin varmaan kaikki muutkin nuoret tytöt. Niissä vastahakoinen tyttö tapasi vastahakoisen miehen - molemmat joutuivat myöntämään vetovoiman välillään  - ongelmalliset mutkat matkassa erottivat rakastavaiset ja lopussa hääkellot soivat ja sulhanen nosti tytön häävuoteelle luvaten väreitä, ilotulituksia ja muita kutkuttavia kokemuksia. Nuoren tytön mielikuvitus joutui koetukselle, mutta onneksi sentään biologian tuntien pohjalta ymmärsi noin suurin piirtein, mistä oli kyse ja iän karttuessa myös omat kokemukset alkoivat valaista asiaa..

Silloin tuntui viihdekirjoissa tunteillakin olevan jotain tekemistä rakkaussuhteissa. Niin, se oli silloin, mutta nyt...


Kaikki muuttuu

Olen viime aikoina satunnaisesti tullut lukeneeksi myös romanttisen viihdekirjan genreen käsittääkseni kuuluvia tarinoita. Paljon on muuttunut.

Ensinnäkin joka toinen sankari(tar) on susi, verenhimoinen vampyyri tai muuten vaan taikuudella leikkivä hahmo. Onhan sitä ennenkin Draculasta luettu, mutta nyt kaikenmoiset yliluonnolliset otukset ovat vallanneet suuren osan viihdekirjallisuudesta. En tiedä alkoiko se Sookiesta, mutta nyt genren kirjoja tuntuu tulevan vastaan joka kulmassa. Eikä siinä mitään, viihdyttävää luettavaa ja vaihtelua henkilöhahmoissa.

Toiseksi, naiset eivät enää ole välttämättä nuoria ja viattomia, eivätkä varsinkaan odota miestä pelastamaan. Tämä "kick ass chick"-kehitys onkin minusta erityisen viihdyttävää. Silloin aikoinaan kaikkein ärsyttävintä oli se päähenkilön alituinen huokailu ja vikinä. (Paitsi Pamela Jekelin Merten villikissassa, jonka sankaritar oli merirosvo ja aikamoinen tahtonainen - jotain kertonee sekin, että edelleen muistan kirjan)

Kolmanneksi täytyy mainita mielestäni kaikkein suurin muutos. Sovinnaisuuskäsitykset heijastelevat nykyaikaa - seksi ennen avioliittoa on enemmänkin normi kuin poikkeus. Siitä on tullut jonkinlainen edellytys suhteen kehittymiselle. Ei, minä en kannata itsensä säästämistä papin aameneen (saa toki, kukin tavallaan) ja itsekin asuin siippani kanssa 7 vuotta "susiparina" ennen kirkon käytävää. Hiukan kuitenkin vierastan tätä nykykäsitystä, jonka viihdekirjoista saa. Tuntuu, että niiden mukaan tunteetkin ovat lähinnä seurausta seksuaalisesta vetovoimasta ja rakkauskohtaukset ovat miltei poikkeuksetta muuttuneet hyvin suorasukaisen seksin kuvaukseksi. Mielikuvituksetonta ja tylsää minusta.


Pääasiassa seksiä

Missä on se odotuksen jännitys ja kutkuttavuus ? Jännitteet ja halut purkautuvat tarinoissa nykyään niin nopeasti, että ainakin minun mielenkiintoni välillä jo vähän lopahtaa. "Tässäkö se oli?" - ja sitten seuraa joukko seksikohtauksia milloin missäkin paikassa ja asennossa. Juonikaava on nykyään aiempaakin tylsempi ja toistaa itseään. Vastahakoinen nainen tapaa vastahakoisen miehen - molemmat joutuvat myöntämään vetovoiman välissään- suorasukaista seksiä - ongelmia joko suhteessa tai kolmansien osapuolten taholta - suorasukaista seksiä - loppuselvittelyt - suorasukaista seksiä...

Niin, se suorasukaisuus. Kaipa se on se neljäs muutos. Kyllä seksistä saa kirjoittaa, enkä minä pahemmin edes punastele lukiessani, mutta hohhoijaa... ei minua kiitos vain kiinnosta lukea joka toisella sivulla missä jonkun sormi tai kieli milloinkin heiluu, tai kuka levitti mitä. Jotenkin tuntuu, että sitten Fifty Shades of Greyn on suurin piirtein kaikki käsiini osunut viihdekirjallisuus ollut tuossa kategoriassa suorasukaiset seksikuvaukset.

Ihan hirvittää niiden nuorten tyttöjen puolesta, jotka näihin ehkä tarttuvat. Millaisia kuvitelmia ja paineita nämä kirjat oikein heille luovatkaan todellisen elämän suhteen ? Heidän lähelleen pääseviin poikiin suhtautuvista odotuksista puhumattakaan...

Olenko jotenkin vain osunut tarttumaan niihin tietynlaisiin kirjoihin ? Kirjoittaako kukaan enää sellaisia viihdyttäviä romanttisia tunnelmointikirjoja ?

Vai olenko vain liian "täti" ?

Vuohenjuusto-tomaattikanafilepihvit perunoiden ja kasvispannun kera

 Eilen illalla ja tänään päivällä syötiin vähän laihempaa kasviskeittoa. Hyvää, mutta suhteellisen kevyttä ruokaa. Illalla teki siis mieli jotain vähän tuhdinpaa. Vaikka ei tämäkään nyr varsinaisesti mitään mättöruokaa ole. Mieltä hykerryttävän herkullista kuitenkin.

Kanan rintafileleikkeet ovat mukavan ohuita täytettäviksi. Kaksi vaan päällekkäin ja väliin kunkin toivomia herkkuja. Eikä lihaa tarvitse edes olla hurjaa määrää. Yksi paketti = neljä ohutta fileleikettä riitti ruokkimaan meillä koko perheen, kun lisukkeena oli perunoita ja kasvispannua. Kukaan ei valittanut saaneensa liian vähän.

Tämä ei myöskään vaadi kovin pitkää aikaa, vaikkei toki ihan pikaruokaa olekaan. Aloitin ruoanlaiton siinä viiden maissa ja kuudelta istuttiin pöytään... Välissä ehdin tekemään toki vähän muutakin.


Savupaprikaperunat 

Leikkaa perunat (6 isoa) kuutioiksi. Lorauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä, teelusikallinen savupaprikajauhetta (sweet), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin ja levitä uunivuokaan.

Kypsennä 200 asteessa 20-30min.


Vuohenjuustoiset kanafileet

Ota ohuet kanaleikkeet (1pkt = 4kpl) ja nuiji ne vielä ohuemmiksi. Suolaa ja pippuroi.
Silppua kourallinen kuivattuja tomaatteja ja timjamia. Lisää hieman suolaa ja pippuria. Sekoita miltei tahnamaiseksi ja levitä puolelle kanaleikkeistä. Leikkaa vuohenjuustotangosta ohuita siivuja ja levitä tomaattitahnan päälle. Asettele toinen puoli kanaleikkeistä ja paina yhteen.

Kuumenna oliiviöljyä ja pieni pala voita pannulla keskilämmöllä. Ruskista kana leikkeet pari minuuttia molemmin puolen. Laita kansi päälle, alenna lämpöä ja kypsennä vielä vajaat 10min.


Valkosipuli-sitruunakesäkurpitsa

Leikkaa pari pientä sipulia siivuiksi. Leikkaa 1 keskikokoinen kesäkurpitsa pieniksi paloiksi. Silppua kaksi valkosipulinkynttä. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää sipulit. Ripottele hiukan suolaa päälle ja kuullota. Lisää kesäkurpitsa ja valkosipuli ja kypsennä pannulla välillä sekoittaen. Ripottele joukkoon chilijauhetta (D'Espelette) ja kirsikkatomaatteja. Raasta yhden sitruunan kuori ja sekoita pannulle muiden kasvisten joukkoon. Hauduta vielä muutama minuutti.

Kesäkurpitsassa kuuluu olla vielä purutuntumaa, eikä tomaattejakaan pidä päästää muusiksi...

Kun tekee ylläolevassa järjestyksessä, kaikki valmistuvat suurin piirtein samaan aikaan.

Ei niin lempileipää, missasin Vanhan kirjan päivän ja muutenkin väsyttää - vaan ovat ne lapset ihania soittajia

Että sellainen päivä tänään.

Leivoin leipää, joka jostain syystä ei nyt sitten ollutkaan niin hyvää. Oletan syynä olleen leipään alussa lisätyt ohraryynit. Minulla on sellainen mielikuva, että ohrasta toisinaan tulee sellainen vähän kitkerä jälkimaku.

Kertokaapa viisammat, onko näin ? Vai olenko vaan muuten tehnyt jotain hassusti ? Lisännyt hiivan liian kuumaan alkupuuroon tai jotain ?


Ohi meni...

Lisäksi huomasin jo eilen illalla, että nyt meni ohi. Siis kirjabloggaajien Vanhan kirjan päivä.

Minä luen ihan säännöllisesti vanhempaakin kirjallisuutta, vaikka viime aikoina uutuuksia onkin osunut käsiin tasaista tahtia. Nyt vaan olen keskellä uutta järkälettä ja unohdin tämän haastepäivän ihan kokonaan. Siis vaikka olin kirjoittanut siitä muistutuksen jopa kalenteriin. Kalenterissa on vaan viime aikoina ollut muutama muukin plinkutus päällä.

Millä sitä sitten voi pysyä kaikesta kärryillä, jos muistutuksetkin katoavat tasaiseen virtaan (lue : tulvaan) ??

Onneksi on monia ahkeria ja muistavia bloggaajia. Voitte lukea enemmän haasteesta vaikka Kirjasfääristä. Sieltä löytyy myös huikea lista Vanhan kirjan päivään osallistuvista blogeista, joiden kirjoittajilla on parempi muisti kuin minulla.

Sinänsä minusta on kyllä hienoa, että vanhempiakin kirjoja muistetaan. Nythän eivät kyseessä ole klassikot, vaan kirjabloggaajat haluavat muistuttaa muutamaa vuotta vanhempienkin kirjojen olevan lukemisen arvoisia. Monesti hyvätkin kirjat tuntuvat katoavan yleisestä muistista samalla kun alekorin pohja näkyy. Se on sääli!
Varsinkin, kun kirjasto tarjoaa vähän vanhempiakin kirjoja luettavaksi hyllykaupalla ja sähköinen kirja lisää kirjojen saatavuutta ajallisesti miltei loputtomiin...


Mukavaa muistettavaa

Kiirettä on pitänyt ja kalenteri täyttynyt hurjaa vauhtia. Joukkoon mahtuu monenlaista muistettavaa, sellaisiakin, jotka ohittavat jopa lukemisen. Tänään oli vuorossa jo toinen kevätkonsertti. Viime viikolla ihailtiin koulun bändikerhojen taituruutta. Silloin molemmat isommat pojat lauloivat solisteina. Tänään oli vuorossa esikoinen rumpujen takana. Pojista polvi paranee mitä ilmeisemmin ainakin musiikin saralla... Sanoo äiti, jonka laulun kuopus yleensä hyssyttelee hiljaiseksi...

Ei se ollutkaan vahinko - ruotuun pihistelyssä

Ei se ensimmäinen pihistelyviikko ollutkaan vahinko. Minä jo luulin, mutta nyt tämä kolmaskin viikko jäi alle 200 euron. Silti on jääkaapissa ruokaa ihan kiitettävästi.

Ruokalaskun kokonaissummaksi jäi noin 193€

Myönnetään, äiti oli nuorimmaisen kanssa perjantaista lauantai-iltapäivään mummin ruokittavana, mutta silti. Sillä aikaa vanhempi miesväki pisti ranttaliksi ja mässäili rimpsuluilla ja broilerinsiivillä. Halpoja herkkuja tietysti nekin.

Noin muuten oltiin kiireisellä viikolla aikalailla pastalinjalla - jauhelihakastiketta poimittiin pakkasesta purkillinen. Lämmintä salaattia sentään nautittiin alkuviikosta. Äidin synttäri-iltaa juhlistettiin perhoskuppikakuilla ja viikonloppuna äiti palasi lapsuuteen lusikkaleipien kera. Siinä kai se viikko sitten olikin noin pääpiirteissään.

Tällä viikolla vietetäänkin sitten nuorimmaisen synttäreitä. Saa nähdä onnistutaanko silti pitämään kokonaislasku kohtuuden rajoissa - ihan näin viimeisen pihistelyviikon kunniaksi.

Reseptien aarteet ja oman äidin lusikkaleivät

Verna Kaunisto : Reseptien aarteet 
Luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta 

"Lapsena mikään ei ollut niin suurta herkkua kuin lusikkaleivät, varsinkin äidin tekeminä. Niitä kävin salaa varastamassa kaapista ja kinusin joka aterian päätteeksi jälkkäriksi tai iltapäivän välipalaksi. Kyläillessä äiti aina varoitti ottamaan vain yhden joka lajia ja valvoi tarkasti ohjeen toteutumista. Kahvihetkien päätteeksi kummitätäni nappasi joka kerta pöydältä lusikkaleipälautasen ja tyhjensi sen asetilleni äidin selän takana. Luulenpa äidin kulmien rypistyksen takana kareilleen lempeän hymyn hänen katsellessaan sokeristen herkkujen nopeaa katoamista..."

Ylläolevan kirjoitin yli vuosi sitten muistellessani ruokaan liittyviä mukavia hetkiä. Jokin aika sitten palasin taas ruokamuistojen pariin selatessani Gummerukselta saamaani Reseptien aarteet kirjaa. Siihen Verna Kaunisto on kerännyt omia ruokamuistojaan, sukunsa perintöreseptejä sekä omia hyviksi havaittuja ja moneen kertaan testattuja ohjeitaan.

Jokaisella meistä on omat ruokamuistomme, jotka luovat jatkumoa sukupolvien välille. Lusikkaleivät vievät minut välittömästi lapsuuden juhlahetkiin. Kääretortun teen kuten äitini ja mammani sen ovat aina tehneet. Kirjan kanssa tunnelmoidessa löysin jo unohtuneen reseptin mamman salaatinkastikkeeseen, siihen kermaisen etikkaiseen, jossa on mukana kananmunaa... Kirja tarjoaakin nostalgisen lukukokemuksen, joka varmasti suo suomalaiselle lukijalle "tuollaista meilläkin syötiin"-elämyksiä. On myös mielenkiintoista lukea, millainen sukutarina reseptien myötä avautuu. Verna Kaunisto kirjoittaa tavoitteenaan olleen myös kirjata lapsilleen muistiin suvun historiaa ja näin hän on myös tehnyt.

Lukemisen lisäksi kirjaa voi tietysti kokata. Siitä löytyy useampia kokeilemisen arvoisia reseptejä. Kirja myös inspiroi. Reseptien aarteet rohkaisi minua pyytämään äidiltäni lusikkaleipien reseptin, jota - uskokaa tai älkää - en kaikkina näinä vuosina ole vielä uskaltautunut kokeilemaan. Syystäkin - ainakin ensimmäinen erä meni lievästi sanottuna pieleen. Olisi pitänyt soittaa äidille. Kaikkea kun ei aina resepteissä lue, vaan osa kikoista tehdään automaattisesti kokemuksen pohjalta. Niin tietysti oli tässäkin reseptissä. Taikinan pitää antaa seistä ja jäähtyä kunnolla jauhojen lisäämisen jälkeen, kertoi äiti puhelimessa. Kuvat ovatkin toisesta erästä... (ne epäonnistuneet löytyvät täältä).

Verna Kauniston kirjassa lusikkaleipiin ei laitettu leivinjauhetta, mutta lorautettiin taikinaan pikkuisen rommia. Alla on kuitenkin äitini vihosta kopioitu resepti, johon olen lisännyt omat huomautukseni. Näin ne reseptit elävät ja kehittyvät, sukupolvesta toiseen.

Lusikkaleivät

n.30 kpl

200g margariinia (laitoin voita)

125g (1,5dl) sokeria

vanilliinisokeria (laitoin vaniljaa myllystä!)

1tl leivinjahetta

250g (4dl) vehnäjauhoja

Aineet mitataan.

Margariini  ruskistetaan taikinanvalmistuskulhossa (tai sulatetaan kattilassa...).

Kuumaan margariiniin lisätään sokeri sekä vanilliini ja seosta hämmennetään siksi, kunnes se on jäähtynyt.(Uskokaa - kannattaa odottaa hetki)  

Jauho-leivinjauheseos seulotaan edellisten joukkoon.

(Oma lisäys : Sekoita taikinaksi ja pistä vielä jääkaappiin 30-60 minuutiksi. Taikina kovettuu helpommin muotoiltavaksi eikä leviä uunissa) 

Taikinaa painellaan soikeanmuotoiseen teelusikkaan, josta leipä sujutetaan pellille.

Leivät paistetaan n.150 lämmössä. Jäähtyneinä leivät pannaan kaksittain, marmeladia väliin. 

Nämä minun lusikkaleipäni ovat lajinsa mammutteja sillä käytin ruokalusikkaa teelusikan sijasta. Pitää löytää jostain sellainen vanhanaikainen syvempi lusikka ihan näitä varten...

#satasyytäonneen - haaste jatkuu myös. Sukupolvien yli vievät reseptisillat kuuluvat ehdottomasti joukkoon - numerolla 26. 

Reseptien aarteet luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta, Lusikkaleipien resepti oman äidin arkistoista