Tiedän, olen vanha ja tätimäinen, ja käsitykseni soveliaisuudesta kumpuavat jostain Viktoriaanisen ajan romaaneista. Kun tämä nyt on saatu selväksi, tiedätte miten tulkita seuraavaa ihmettelyä.
Nuorena tuli käytyä läpi sama kausi Harlekiineja ja muita romanttisia viihderomaaneja kuin varmaan kaikki muutkin nuoret tytöt. Niissä vastahakoinen tyttö tapasi vastahakoisen miehen - molemmat joutuivat myöntämään vetovoiman välillään - ongelmalliset mutkat matkassa erottivat rakastavaiset ja lopussa hääkellot soivat ja sulhanen nosti tytön häävuoteelle luvaten väreitä, ilotulituksia ja muita kutkuttavia kokemuksia. Nuoren tytön mielikuvitus joutui koetukselle, mutta onneksi sentään biologian tuntien pohjalta ymmärsi noin suurin piirtein, mistä oli kyse ja iän karttuessa myös omat kokemukset alkoivat valaista asiaa..
Silloin tuntui viihdekirjoissa tunteillakin olevan jotain tekemistä rakkaussuhteissa. Niin, se oli silloin, mutta nyt...
Kaikki muuttuu
Olen viime aikoina satunnaisesti tullut lukeneeksi myös romanttisen viihdekirjan genreen käsittääkseni kuuluvia tarinoita. Paljon on muuttunut.
Ensinnäkin joka toinen sankari(tar) on susi, verenhimoinen vampyyri tai muuten vaan taikuudella leikkivä hahmo. Onhan sitä ennenkin Draculasta luettu, mutta nyt kaikenmoiset yliluonnolliset otukset ovat vallanneet suuren osan viihdekirjallisuudesta. En tiedä alkoiko se Sookiesta, mutta nyt genren kirjoja tuntuu tulevan vastaan joka kulmassa. Eikä siinä mitään, viihdyttävää luettavaa ja vaihtelua henkilöhahmoissa.
Toiseksi, naiset eivät enää ole välttämättä nuoria ja viattomia, eivätkä varsinkaan odota miestä pelastamaan. Tämä "kick ass chick"-kehitys onkin minusta erityisen viihdyttävää. Silloin aikoinaan kaikkein ärsyttävintä oli se päähenkilön alituinen huokailu ja vikinä. (Paitsi Pamela Jekelin Merten villikissassa, jonka sankaritar oli merirosvo ja aikamoinen tahtonainen - jotain kertonee sekin, että edelleen muistan kirjan)
Kolmanneksi täytyy mainita mielestäni kaikkein suurin muutos. Sovinnaisuuskäsitykset heijastelevat nykyaikaa - seksi ennen avioliittoa on enemmänkin normi kuin poikkeus. Siitä on tullut jonkinlainen edellytys suhteen kehittymiselle. Ei, minä en kannata itsensä säästämistä papin aameneen (saa toki, kukin tavallaan) ja itsekin asuin siippani kanssa 7 vuotta "susiparina" ennen kirkon käytävää. Hiukan kuitenkin vierastan tätä nykykäsitystä, jonka viihdekirjoista saa. Tuntuu, että niiden mukaan tunteetkin ovat lähinnä seurausta seksuaalisesta vetovoimasta ja rakkauskohtaukset ovat miltei poikkeuksetta muuttuneet hyvin suorasukaisen seksin kuvaukseksi. Mielikuvituksetonta ja tylsää minusta.
Pääasiassa seksiä
Missä on se odotuksen jännitys ja kutkuttavuus ? Jännitteet ja halut purkautuvat tarinoissa nykyään niin nopeasti, että ainakin minun mielenkiintoni välillä jo vähän lopahtaa. "Tässäkö se oli?" - ja sitten seuraa joukko seksikohtauksia milloin missäkin paikassa ja asennossa. Juonikaava on nykyään aiempaakin tylsempi ja toistaa itseään. Vastahakoinen nainen tapaa vastahakoisen miehen - molemmat joutuvat myöntämään vetovoiman välissään- suorasukaista seksiä - ongelmia joko suhteessa tai kolmansien osapuolten taholta - suorasukaista seksiä - loppuselvittelyt - suorasukaista seksiä...
Niin, se suorasukaisuus. Kaipa se on se neljäs muutos. Kyllä seksistä saa kirjoittaa, enkä minä pahemmin edes punastele lukiessani, mutta hohhoijaa... ei minua kiitos vain kiinnosta lukea joka toisella sivulla missä jonkun sormi tai kieli milloinkin heiluu, tai kuka levitti mitä. Jotenkin tuntuu, että sitten Fifty Shades of Greyn on suurin piirtein kaikki käsiini osunut viihdekirjallisuus ollut tuossa kategoriassa suorasukaiset seksikuvaukset.
Ihan hirvittää niiden nuorten tyttöjen puolesta, jotka näihin ehkä tarttuvat. Millaisia kuvitelmia ja paineita nämä kirjat oikein heille luovatkaan todellisen elämän suhteen ? Heidän lähelleen pääseviin poikiin suhtautuvista odotuksista puhumattakaan...
Olenko jotenkin vain osunut tarttumaan niihin tietynlaisiin kirjoihin ? Kirjoittaako kukaan enää sellaisia viihdyttäviä romanttisia tunnelmointikirjoja ?
Vai olenko vain liian "täti" ?
Tismalleen! Juoni on suunnilleen sama "kuka paniketäkin" joka opuksessa ja hyvin seikkaperäisesti kuvattuna. Eikö oikeasti ole mitään välimallia häveliään valo ympäröi heidät -selityksen ja suoranaisen pornon välillä? Mulla jäi shades of Grey alkutekijöihinsä. Paskasta ei saa edes välttävää aktikuvauksilla.
VastaaPoistaNiinpä - olen minä lukenut kauniita kuvauksia "siltä väliltä", mutta en varsinaisesti viihdekirjallisuudessa, enkä tosiaankaan näistä uusimmista...
PoistaLapsuudenystävä on kirjaston nuorenosastolla töissä ja kiertää kirjavinkkarina. Pitsan äärellä oli viimeksi puhetta nykyisistä nuorten romaaneista, kun se genre on mulle nykyään ihan tuntematonta. Sitä samaa vampyyriä ja ihmissutta nekin on. Ne on nyt muotia ja mitään normaalia teinit ei lue ja suurin osa ei lue kuin sarjakuvia.
VastaaPoistaTyypillinen kirjastossa apua kaipaava nuori on teinipoika, jolle pitää suositella jotain. Ihan suoraan voi kysyä, että mitä kriteereitä opettaja antoi kirjalle ja toivomus on ,että kirja olisi mahdollisimman lyhyt ja siitä olisi tehty elokuva...
Vähän surullista, mutta minkäs trendille mahtaa. Itselleni kirjaston tätit oli melkein parhaita ystäviä lukemaan oppimisesta lähtien ja edelleen kotiseudulla käydessä käyn kirjastossa näyttämässä naamani, vaikken mitään olis lainaamassakaan. Mä en edes ollut mikään hiljainen lukutoukka vaan ihan normaali keskivertokakara, mutta me luettiin kaikki paljon.
Meillä esikoinen yleensä alkoi koskemaan kirjoihin vasta, kun löysi Potterit ja sormusten herran... Minä siis siunaan fantasiaa ja toivon, että innostus jatkuu ja siirtyy muihinkin lajeihin.
PoistaKeskimmäinen suorittaa koulussa lukudiplomia ja kriteerinä kirjojen valinnalle oli : "lyhyt kirja ja paljon kuvia - tarinalla ei niin väliä..." Elän toivossa, että kokee samanlaisen herätyksen kuin isoveljensä. Vielä vuosi niin olisi samanikäinen...