Ilmari Rautapää, okkulttinen etsivä - Punavuoren susimiehet

kuva http://rautapaa.tajunta.net lehdistösivulta

Jyrki Pitkä : Ilmari Rautapää, okkulttinen etsivä - Punavuoren susimiehet
Oma äänikirjaostos Elisa Kirjasta 

Lukija: Markku Kuronen
Musiikki: Azra Topcu ja Jyrki Pitkä

Alunperin ostin Ilmari Rautapään ensimmäisen seikkailun pojalle kuunneltavaksi joululoman hiljaisina hetkinä. Sitten ajattelin kuuntelevani pätkän itse ensin - ihan vain varmistaakseni, että teksti sopii 11-vuotiaalle. Äkkiä huomasin kuunnelleeni koko tarinan ja pitäneeni siitä.

Ilmari Rautapää on sopivan vinksahtanut antisankari. Eri ulottuvuuksien välillä matkustava, henkimaailman kommervenkit tunteva ja vähän rähjäinen etsivä ryhtyy auttamaan rikosylikonstaapelia oudon kuolemantapauksen selvittämisessä. Näyttää nimittäin siltä, että kiltti kotikoira olisi riehaantunut repimään emäntänsä riekaleiksi. Tutkimus tutustuttaa Ilmarin mainosmaailman raakaan peliin ja vie lopulta henkimaailman poluille.

Ilmarin lisäksi tarinassa on muitakin mielenkiintoisia hahmoja. Rikosylikonstaapeli Pohjavirta on sopivan jäyheä poliisimies, pahis oikeasti paha ja kettu juuri niin juonikas kuin maineensa antaa ymmärtää. Kaksiosainen äänikirja kesti vain tunnin, mutta siihen tuntiin mahtui paljon kaikenlaisia käänteitä. Lyhyet musiikkipätkät kohtausten välissä loivat sopivaa tunnelmaa. Minä viihdyin.

Entä annoinko pojalle kuunneltavaksi ? No, en. Kirjassa on sellaista kaljanhajuista rappiotunnelmaa ja vähän kielenkäyttöäkin, jonka soisin hetken vielä odottavan. Tiedän, olen ylisuojeleva äiti, joka poikkeuksetta aliarvioi poikansa, mutta antaa nyt olla vähän aikaa kuitenkin. Hiukan vanhemmille nuorille tämä kyllä varmasti soveltuu kuunneltavaksi ja heitä mukavasti huvittaakin.

Keskityn tällä hetkellä nauttimaan lukemista kuin ruttoa karttaneen pojan äkillisestä mielenmuutoksesta kirjoja kohtaan. Hän kun ihan oma-aloitteisesti halusi saada käsiinsä Harry Potterin neljännen osan ja on sitä jopa ahkerasti lukenut... ehkä sitten Potterin jälkeen.