Alice Munro : Kallis elämä - taidokasta, mutta miksi jäin kylmäksi ?

Alice Munro : Kallis elämä 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Vuoden 2013 Nobel-voittaja on ollut minulle vieras. Siis, nimen olen toki tiennyt, mutten koskaan aikaisemmin ole lukenut häneltä mitään. Jotenkin olen niputtanut Munron yhteen Margaret Atwoodin kanssa ja kun en hänen kirjaansa (The Blind Assassin) kovin hurjasti ihastunut niin... Onhan naisilla tietysti yhteistäkin. Molemmat ovat kanadalaisia ja syntyneet 1930-luvulla, mutta myönnän yhteyden olevan aika heiveröinen. Silti...

Atwood kertoo kirjassaan särkyneistä ihmisistä muutoksen keskellä. Samoin Munron tarinoissa on aina jokin vähän vinksallaan. Sodasta palannut, mieleltään särkynyt mies ajelehtii paikasta ja ihmisestä toiseen. Yksinäinen nainen huomaa tärkeimmän ihmissuhteensa perustuneen hyväksikäyttöön. Lapsi yrittää selvitä lapsuuden tragediasta ja ymmärtää äitinsä motiiveja elämänmuutokseen. Tarinat on taitavasti kirjoitettu. Lukija ei aina heti huomaa, mikä tarinan maailmassa häiritsee, oivallus tulee vähitellen.

Novellit on siis mestarin kynästä ja ne ovat eheitä kokonaisuuksia. Jotenkin minä en vain päässyt kirjan maailmaan sisälle. Liekö syynä sitten maantieteellinen etäisyys, aikakauden erilaisuus tai ajattelutavan vieraus. Veikkaisin ehkä tuota viimeistä. Olen itsessäni viime aikoina huomannut jonkinlaista kärsimättömyyttä tarinoihin, joiden henkilöt eivät viimeiseen saakka pidä väkisin käsissään kontrollia elämästään. Ehkä tämä yrittäjän toimien epävarmuus on saanut etsimään kirjallisuudesta vakuutusta jonkinlaisesta elämänhallinnasta ja yksilön vallasta omaan olemiseensa. En tiedä. Mielenkiintoista kuitenkin, miten oma olotila vaikuttaa siihen miten kirjan kokee. Ehkä siksi on usein parempi jättää ne nuoruuden suosikitkin vain vanhoiksi muistoiksi eikä lukea uudelleen...

Nyt tuntuu vähän pahalta se, että olen arvottanut kaksi kirjailijaa lukemalla vain yhden teoksen kummankin laajasta tuotannosta. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän vuoden lukulistalta löytynee vielä sekä Atwoodia että Munroa. Varsinkin, kun kummankin kohdalla tunnistan täysin taituruuden ja ymmärrän suosion. Nämä nimenomaiset kirjat eivät vain olleet minulle kirjoitettuja.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta