Seikkailutarina joulupyhille

Kim Fay : Kadonneiden muistojen kartta 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Se kuulkaas vetää vatsatauti veteläksi... siksi meillä ei ole pahemmin viime päivinä kokkailtu. Onneksi näitä luettuja kirjoja näköjään riittää tasaiseen tahtiin kirjoitettavaksi, vaikka reseptit vähän vähemmälle nyt taitavat jäädäkin.

Kim Fayn Kadonneiden muistojen kartta sopii hyvin joululoman lukemisten sarjaan. Se on täysverinen seikkailutarina, jossa etsitään Khmerien aarretta 1920-luvulla. Hieman erilaiseksi perinteisistä seikkailutarinoista kirjan tekee se, että sankarina on itse asiassa sankaritar. Tämä näkyy tarinan painopisteen siirtymisenä hieman kauemmaksi toiminnallisesta ryminästä ja lähemmäs myös tunteiden ja motiivien tulkintaa. Tulkintani on tietysti kauhean kliseinen femiinisen näkökulman tunteiden paljoudesta, mutta se nyt vaan tuli väkisin lukiessa mieleen.

Toki kirjassa on myös hurjasti jänniä käänteitä ja ryminääkin. Alussa Irene Blum kokee elämänsä pettymyksen, kun museon johtokunnan vanhat yrmyt ohittavat hänen kokemuksensa ja ansionsa museon kehittämisessä ja valitsevat kuraattoriksi - arvaatte oikein - miehen. Irene janoaa kostoa. Saadessaan käsiinsä isältään perintönä jääneen Khmerien aarteen eli historiallisten kirjoitustaulujen äärelle ohjaavan vanhan päiväkirjan, Irene lähtee vauhdilla aarteenmetsästykseen.

Matkan varrella seurue täydentyy kommunistista vallankumousta kannattavalla ja väkivaltaisen aviomiehen käsissä kärsivällä Simonella, joka tuo mukanaan Khmerien historian asiantuntijan Louisin sekä Marcilla, joka saa Irenen sydämeen sykkimään aivan tietyllä tavalla. Viidakkopoluilla edetessä tulevat selkiytyvät kaikien omat motiivit taulujen löytämiselle ja etsintä äityy kilpajuoksuksi niin kapuloita rattaisiin lyövien paikallisten pikkuvirkamiesten kanssa kuin retkikunnan jäsenten välillä. Kun päästään lähelle temppeliä jännitys tiivistyy ja oma sanansa sanottavana on myös temppelin salaisuuden vartijoilla.

Viihdyttävää seikkailua virkistävällä pienellä painopisteen erilaisuudella. Tämä sopii  jouluisen konvehtirasian seuraksi sohvannurkkaan.