Arvostelukappale luettavaksi ja blogattavaksi Gummerukselta
Joulu oli ja menikin jo melkein. Meillä sitä vietettiin hyvin perinteisesti. Lasten jännitystä lahjoja odottaessa, kirjanlukutuokioita ja tietysti kinkkua, rosollia ja piimäjuustoa nautittiin sopivasti annosteltuina. Nyt kai sitten pitäisi katse kääntää vuoden viimeiseen juhlaan ja miettiä se uudenvuoden menu viimeinkin valmiiksi. Tai sitten vain istahdan taas lukemaan.
Historialliset romaanit, romanttiset hömpät ja dekkarit ovat minun mielessäni erottamattomasti loma-aikoihin liittyviä luettavia. Synnintekijä kuuluu tuohon ensimmäiseen kategoriaan.
"Rehevä, ronski, juureva, vahva, maanläheinen"
Siinä liuta adjektiiveja, jotka tulevat mieleen luettuani Milja Kauniston Olavi Magnuksen nuoruusvaiheista kertovan Synnintekijän. Etukäteen teksteissä varoiteltiin kirjaa riettaaksi, mutta tietynlainen ruumiillisuus kai kuului keskiaikaiseen elämään ja näinollen myös ajasta kertovaan romaaniin. Eihän tarvitse kuin vilkaista keskiajan kirjoituksia, niin tyyli ja aikalaisten suhtautuminen ruumiintoimintoihin tulee selväksi. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Rabelais'n Gargantua, jonka pohjalta kirjoitettu lastenkirja antanee hyvän kuvan. Tyylistä siis, vaikka teema ei seksuaalisuuteen lastenkirjassa tietysti liitykään.
Riettautta tärkeämmäksi lukukokemuksessa nousee rikas ajankuvaus ja Olavi Mauninpojan jännittävistä nuoruuskokemuksista kertova tarina. Nuori opiskelija saapuu jätteistään löyhkäävään Pariisiin haluten tuottaa kunniaa ottoisälleen, Turun piispa Maunu Tavastille. Sorbonnen opiskelijaelämä osoittautuu hyvin toisenlaiseksi kuin Olavi kuvitteli, mutta ystävyys ranskalaisen aatelismiehen Miracle de Servièresin kanssa auttaa muuntautumaan Olavista Olaus Magnukseksi. Sitten vanhat synnit ja niiden seurauksena syntyneet salaisuudet paljastuvat eikä mikään ole enää turvassa.
Juoni ei ole hurjan yllättävä - arvasin salaisuuden jo paljon ennen kuin Olavilla oli käsitystä sen olemassaolostakaan- mutta se on kuitenkin käänteineen tarpeeksi rikas pitääkseen mielenkiinnon yllä. Luin Synnintekijän yhteen putkeen, vaihtamatta välillä kirjaa ja se on minulla aika harvinaista. Eniten kirjassa nautin kuitenkin juuri ajankuvauksesta. Olavin ympärillä kuohuu 1400-luvun Ranska tapoineen ja uskomuksineen. Tekstin runsaus tuo miljöön niin lähelle, että lukijakin voi melkein haistaa Pariisin jätteet ja eteläisen Ranskan metsien tuoksun.
Miljöön rikkaus ja oikealta tuntuminen ei liene sattumaa. Milja Kaunisto elää itse keskiajalta peräisin olevassa luostarikoulun rakennuksess, viljelee yrttejä ryytimaalla ja soittaa urkuja kylän kirkossa. Kuulostaa elämäntajalta, joka tarjoaa nykyaikanakin aistittavaksi tuulahduksia vanhoista ajoista. Hänen edesottamuksiaan ja kylän tapahtumia voi seurata Facebookissa. Milja Kauniston FB-sivu
Synnintekijän tarina loppuu kesken ja niin kai on tarkoituskin. Trilogian seuraava osa Kalmantanssi, on jo saatavilla sähköisenä Elisa Kirjasta ja painettu kirjakin on tulossa markkinoille heti vuoden 2014 alussa.
Mutta nyt nautitaan vielä joulunpyhien viimeisistä rippeistä. Haistellaan joulukuusta ja syödään viimeiset piparit. Rauhallista tapaninpäivää kaikille !
 |
| Luettavaksi ja blogattavaksi Gummerukselta |
Tämä kirja oli raadollinen kaikessa rosoisuudessaan. Rietas ei ehkä ole oikea sana kuvaamaan kirjaa, sillä toiminnolla alistettiin naiset ja miehet sekä lapset tuohon aikaan...eikä se niin paljon ole muuttunut tänä päivänäkään.
VastaaPoistaPidin kirjasta valtavasti ja odotan seuraavaa jännittyneenä :)
Minustakin tämä oli mielenkiintoinen ja seuraava osa on jo valmiina Kobossa odottamassa ;-)
Poista