Sivut

11.4.2013

Ngaio Marsh: Swing, Brother, Swing - tästä ei dekkari paljon perinteisemmäksi muutu

Minä rakastan noita vanhoja englantilaistyyppisiä dekkareita. Agatha Christie, Dorothy Sayers, Ngaio Marsh ovat taattuja nimiä sellaiselle vähän verkkaiselle, jänniä henkilöhahmoja vilisevälle ja niin kovin brittiläiselle tunnelmalle.

Ngaio Marsh tosin on kotoisin Uudesta Seelannista,  mutta ainakin luokkayhteiskunta-ajattelun hän on sisäistänyt täydellisesti. Se onkin ehkä se ainoa asia, joka Marshin kirjoissa tällaista vähän modernimman yhteiskunnan kasvattia joskus häiritsee. Pahikset ja tyhmyrit kun yleensä ovat sieltä alemmasta yhteiskuntaluokasta ja aristokraatit ovat korkeintaan omalaatuisia eksentrikkoja.

Tässäkin tarinassa pääsemme seuraamaan omia mielihalujaan vapaasti toteuttavan päärin edesottamuksia. Gurujen, nudismin (hui kauhistus Britanniassa 1940-luvulla) ja muiden erityisoppien jälkeen Lord Pastern on innostunut soittamaan jazzbändissä. Bändin soittajien joukossa on myös niljakas latino, Carlos Rivera, joka iskee silmänsä lordin tytärpuoleen. Draamaa riittäisi näin ihmissuhderintamallakin, mutta sitten tapahtuu murha. Kirjan henkilöt oppivat uusia asioita niin tutuistaan kuin itsestäänkin ja lisää rikoksia paljastuu. Komisario Allen saa tehdä miestensä kanssa tosissaan töitä, että oikea syyllinen löytyy.

Parasta tässä kirjassa on tunnelma. Se on niin ihanan verkkainen ja, no aristokraattinen lienee tähän sopiva termi. Henkilöhahmot käyttäytyvät miltei karikatyyrisen brittiläisen yläluokan normien mukaan. Juuri niin kuin olemme romaaneista ja elokuvista oppineet. Juonikin on tietysti sopivan monimutkainen ja eksyttää niin lukijan kuin suuren osan henkilöhahmoistakin. Tämä olisi ihan täydellinen kesädekkari rannalle, mutta mukava sitä oli lukea näin nojatuolissa kevättalvellakin.

Olen aikaisemminkin kirjoitellut Marshin dekkareista (täällä, täällä ja täällä) ja tämäkin herkkupala löytyi sieltä vanhasta aarrehyllystäni. Se on näköjään ihan pohjaton.

6 kommenttia:

  1. Tämäpä kuulosti minun kirjaltani, tykkään juuri tuon tyyppisistä dekkareista, en vain ole aikoihin lukenut yhtäkään dekkaria. Kirjastoon siis :D Reissulukeminen olisi nyt paikallaan ja dekkarit ovat siihen juuri parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin nämä perinteiset dekkarit - MArsh on taattua laatua

      Poista
  2. Missäköhän olen tuon kirjailijan nimeen törmännyt...Tämän voisinkin lukea..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen MArshia täällä hehkuttanut jo aiemminkin, mutta hän on 40-luvulta asti ollut tunnettu klassikko, joten varmaan on voinut tulla vastaan monessa paikassa muuallakin.

      Poista
  3. Haa, tämä kuulostaa mainiolta. "Niljakas latino iskee silmänsä lordin tytärpuoleen" antaa osviittaa hyvästä henkilögalleriasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta kirjasta löytää monta kärjistettyä stereotyyppiä - eli henkilögalleria on oikeasti viihdyttävä :-)

      Poista