Auringonpaisteisessa huhtikuussa alkaa aina tehdä mieli
salaatteja ja raasteita. Ihania, mutta
välillä se pilkkominen ja raastaminen tuntuu kovin työläältä. Kuten niin
monessa keittiöhommassa, myös tässä auttavat kunnon välineet, oikeat työkalut
oikeaan hommaan. Siispä otin suunnan kohti Chez Mariusta ja ihmettelimme hetken
raastimien moninaista valikoimaa.
Se kaikkein tutuin lienee kaikille tuo "anopin"
raastin (tai mummin raastin), miten vaan. Se on perinteinen, hoitaa hommansa
tehokkaasti eikä tyhjennä lompakkoakaan liikaa.
Nämä ovat omiaan juuri noiden juuresraasteiden tekemiseen, varsinkin
isompaa porukkaa ruokkiessa.
Jokaisella sivulla on oma karkeusasteensa raasteelle.
Lastujakin saa aikaiseksi ja jopa sitrushedelmien kuorta voi yrittää saada raastettua. Minä tosin en ole siinä koskaan kunnolla
onnistunut, vaan käytän muuta välinettä, mutta siitä hetken päästä lisää. Sormia pitää vähän varoa, mutta niinhän pitää
aina oltaessa terien kanssa tekemisissä.
Eikös olekin muuten tuo pikkuraastin suloinen vaikkei ehkä
näistä kaikkein tehokkain ? Se lienee ennemminkin omiaan pöytää
kaunistuttamassa pastajuuston kaverina.
Juuston kavereita ovat nämäkin pikkumyllyt. Osaan saa oikein vaihtoterätkin. Niistä voi
sitten valita isoteräisemmän kermaisemmille juustoille ja pikkuteräisemmän
kovemmille juustoille. Tunnetuin merkki
näissä pikkumyllyissä lienee Zyliss.
Minä en tällaista ollut nähnytkään ennen kuin isäntä
aikoinaan toi Suomeen muuttaessaan ruokapöytään mukanaan. Chez Mariuksen Jonna kuitenkin valisti minua,
että on näitä käytetty Suomessakin iät ja ajat. Meillä sitä vaan ei ole
kutsuttu juustomyllyksi vaan vanhempi sukupolvi tuntee laitteen
"mantelimyllynä". Se kertookin
mukavasti näiden toisen käyttötarkoituksen, eli pähkinöiden ja manteleiden
raastamisen. On siinä kyllä saanut
hetken veivata, kun leivontaa varten on valmistanut mantelijauhetta. Kätevä
vehje kuitenkin
Myllyissä jatketaan edelleenkin, mutta vaihdetaan astetta
suurempiin. Nämä ovat taas niitä isojen juuresraastekulhojen tekijöille
tarkoitettuja. Jos anopinraastimen ranneliike rasittaa liikaa, niin voi vaihtaa
myllyn kammen kiertämiseen. Erona
tietysti se, että jos anopinraastinta käyttäessa palojen on hyvä olla aika
isoja, niin myllyjä varten ne kannattaa pilkkoa pienemmiksi. Makuasia, kumpi
tapa sitten tuntuu paremmalta omassa tekemisessä. Meidän äidillä oli (ja on
muuten edelleenkin) tuo kolmijalkainen versio. Sillä olen minäkin erinäiset
porkkanat kiertänyt reippaasti raasteeksi keittiöapulaisena touhutessani.
Sitten päästään näihin viime vuosien aikana jokaisen itseään
arvostavan kotikokin keittiöön tiensä löytäneisiin raastimiin.
Microplane oli se aito ja alkuperäinen teollisuuden
terävalmistuksesta myös keittiöön toiminta-alueensa laajentaneen yrityksen
tuote. Fiksut yritysjohtajat olivat
patentoineet terämateriaalin ja valmistustavan, joten pitkään Microplane ainoa
markkinoilta löytyvä. Tuossa muutama vuosi sitten tuo kyseinen patentti
vanhentui ja markkinoille ilmestyi jos jonkinlaista jäljittelijää. Vähitellen ovat jyvät alkaneet erottua
akanoista, mutta silti kannattaa olla ostaessa tarkkana välttääkseen
pettymystä. Hyvälaatuinen terä kun kestää melkein ikuisesti ja siitä tulee
kotikokin lempikaveri juustoja ja VARSINKIN sitruunankuorta raastaessa.
Huonolaatuisella haluaa aika nopeasti heittää vesilintua tai se hautautuu
keittiölaatikon pohjalle.
Kannattaa myös muistaa, että asianpesukoneella saa
laadukkaankin terän tylsymään - kun käyttää sen puoli minuuttia
käsinpesuun, saa pitkäikäisen ystävän. Sitä paitsi, näille on
käyttöä sen verran, etteivät ainakaan meillä oikein edes ehdi koneeseen...
Samoin pakkauksen mukana tuleva muovisuojus ei ole poisheitettävää
pakkausmateriaalia vaan hyödyllinen terien (ja sormien) suojana.
Teriä on tässäkin kategoriassa tarjolla monilla
karkeuksilla. Näillä saa tehtyä lastuja, karkeaa, vähemmän karkeaa tai hienoa
raastetta. Tuo pikkuinen kuvassa vasemmalla ei itse asiassa ole enää edes mikroterillä
varustettu vaan sellaisilla pienillä nystyröillä. Se on tarkoitettu sitten jo
ihan mössön tekemiseen. Sitähän säännöllisesti tarvitsevat valkosipulia ja
inkivääriä kokkauksessaan paljon käyttävät.
Paljon on siis raastimia tarjolla. Nämä ovat kuitenkin
sellaisia ihan joka päivä käytettäviä työvälineitä, joten niihin kannattaakin vähän satsata.
Minä olen todennut, että ainakin anopinraastin ja Microplane suhteellisen
pienellä karkeudella pitää olla ihan omien hermojen säästämiseksi. Loput voi
hankkia sitten täydentämään vastaan tulevia muita tarpeita. Ja kun tekee mieli jotain vähän erikoisempaa, voi hankkia vaikka
tuon maaliskuun
kapineen - jonkunlainen raastin kai sekin, vaikkei ainakaan meillä ihan
jokapäiväisessä käytössä ;-) Samasta kapineesta muuten on juttua myös viimeisimmässä Glorian ruoka ja viini-lehdessä.
p.s. olettehan huomanneet tuon sivupalkin linkin
suosikkisarjoihin ? Sieltä löydätte kätevästi myös kuukauden kapineet kerralla
listattuina..
Minulla on raastimia vähän joka lähtöön! Jokaisella saa omanlaisiaan haavoja, jos ei ole varovainen... :)
VastaaPoistaJoo, sormet ja rystyset saavat välillä haavoja oli raastin mikä tahansa
PoistaKiitos tuosta astianpesukonevinkistä! En ole tajunnutkaan että vaikuttaa teriin. Hyvä tietää. :)
VastaaPoistaSelittää ainakin meillä, miksi raastimet ja veitset aina tylsyivät...
PoistaMeillä on suuressa käytössä riivinrauta eli anoppi. Sillä sai alkuun aika mukavia haavoja käsiin, mutta pikkuhiljaa on oppinut sormia varomaan.;) Sitten löytyy myös tuollainen alimmaisessa kuvassa oleva raastin, missä terä soveltuu esim. valkosipulille, inkiväärille ja muskottipähkinälle. Myös pieni kämmenraastin on sitrushedelmien raastamiseen, vaikka välillä niitäkin tulee raastettua anopilla. Riippuu vähän millaista raastetta tarvitaan. Isomman määrän juureksia raastan mieluiten monitoimikoneen raastimella.:)
VastaaPoistaMonitoimikone onkin varmaan kätsy isommille määrille, jos sellaisen omistaa Minulla on vain sellainen ihan pieni versio eikä siitä oikein ole apua tuossa.
PoistaLaatikosta löytyy isoanoppi isoon raastamiseen ja minianoppi mausteille. Tällä perinteisellä mallilla saa sitruskuoriraastetta, kun painaa ensin palasen leivinpaperia terää vasten ja sitten alkaa raastaa.
VastaaPoistaHelpommin sen kuoriraasteen kuitenkin tekee microplanella, jolla meillä raastitaan melkein kaikkea, suklaata, juustoa jne. Pienen määrän porkkanaraastettakin sillä tekee vaivattomasti ja lopputulos on todella mehukas. Microplane on jokapäiväisessä käytössä.
Jos tarvitaan todella suuria määriä, niin ne tehdään sitten Kenwoodilla.
Microplane on meilläkin käytössä ihan koko ajan !
Poistatoi miniraastin on kyllä niin sydäntälämmittävä että herättää kaikista latenteimman äidillisyyden :-) Epäilemättä ihan yhtä käytännöllinen kuin meidän keittiöstämme löytyvä alessin starckin sitruspusertimen miniversio. Eihän sillä mitään tee, mutta onhan sitä hellyttävää katsella :-)
VastaaPoistaEipä sillä täyskokoisella Starckin kolmijalallakaan ole oikein mitään virkaa kun sen alla tarttee pitää lautasta ettei työpöytä ui mehussa, mutta on se ihan upea koriste-esine. Alessihan teki normikokoisesta juicy salifista numeroidun sarjan (olisko ollut 1000 kappaletta), joissa käyttöohjeessa nimenomaan varoitettiin ettei missään tapauksessa saa käyttää sitrushedelmien mehustamiseen ettei kultaus kärsi.
PoistaJoopa joo, designia designin vuoksi - minä taitaisin toimimattomat heittää ulos keittiöstä hyvinkin nopeasti, kun se on muutenkin niin kovin täynnä
PoistaMiniraastin rokkaa! Pitääpä shoppaila lisää raastimia. Lastuvehjekin kuulostaa järkevältä.
VastaaPoistaEIkös olekin ihana ?
PoistaMulla on paljon raastimia;tavallisia,microplane-raastimia pari erilaista;heikkona kun olen keittiökapineisiin.
VastaaPoistaChez Mariuksesta minulle tulee aina mieleen se edellinen Chez Marius Helsingissä,joka oli Helsingin ensimmäinen ,legendaarinen ranskalainen bistro,jonka perustivat äitini serkku ja hänen ranskalainen miehensä,nimeltään Marius.Teininä kävin siellä muutaman kerran auttamassa ruokapalkalla;D
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marius_Raichi
Positiivinen assosisaatio kuitenkin :-)
PoistaMä tarvisin vielä tuollaisen lastuttajan tai muun uuden terän tuosta loppukuvasta :) Kivoja. Sille tavalliselle raastimelle ja pikkuraastimelle onkin kokoajan käyttöä :) En tiennyt ettei astianpesukonetta saa käyttää noihin ja ihmettelen kyllä edelleen että miksi ei.. koskeeko sama tosiaan myös veitsiä?
VastaaPoistaTaitaa koskea - minä ainakin olen huomannut eroa sen jälkeen kun olen yrittänyt pestä käsin. Vesi on vaan niin kovaa ainetta, että kun se tulee vauhdilla niin tylsyttää. Onhan se kuluttanut isot kanjonitkin kallioihin.
PoistaMinulla on ollut tuo aivan uskomaton 'meidän mummon lemppari'. Sain sen äidiltäni ja se oli kokonaan terästä tai mitä se nyt onkaan eli ei yhtään muoviosaa. Sitä käytettiin harva se päivä ja kun se oli ensin palvellut äidilläni vuosikymmeniä ja sitten minulla 25 vuotta, sekin löysi viimein rajansa. Samanlaista emme ole löytäneet mistään! Niitä on osittain muovisina, mutta eivät yhtä käteviä, eivätkä kestäviä.
VastaaPoistaMieheni raastaa meillä nykyään kaiken ja tuolla eka kuvan perusraastimella. Just äsken juustonkannikoita munakkaaseen, joka on talvella yleisin sunnuntaibrunssimme.
Ennen tehtiin parempaa laatua - siitä ei taida päästä yli eikä ympäri
PoistaNo ihmeen usein minä veitsiä teroittelenkin ;) kiitos vinkistä...
VastaaPoista