Enni Mustonen : Yllätysperintö
E-kirja
Enni Mustonen on takuunimi suomalaisessa chick-lit tyyppisessä kirjallisuudessa. Hänen tarinansa ovat täynnä sydäntä, mutta ne eivät kuitenkaan ole imeliä. Naispäähenkilöt eivät ole ihan niin hömpänpömppiä kuin monilla muilla, vaan pystyvät hoitamaan hommat siinä missä mieskin olematta silti kovettuneita tai tunteettomia. Myötähäpeän määrä pysyy kohtuudessa.
Se onkin muuten kumma juttu tuo myötähäpeä. Pieni määrä sitä saa kirjan tuntumaan hauskalta, mutta vain hiuksenhieno raja erottaa huvituksen jonkunasteisesta kärsimyksestä. Minua ainakin alkavat hyvin nopeasti sellaiset kananaivoiset, miesten perään itkevät ja kommelluksesta toiseen joutuvat sankarittaret ärsyttämään. Ehkä se sisältä löytyvä naisasianainen toteaa, ettei yksikään itseään vähänkään kunnioittava nainen käyttäytyisi samalla tavalla.
Mitäs te muut tuumitte ? Tuleeko myötähäpeässä raja vastaan nopeasti ?
Luuletteko, että kyse voi olla kulttuurin vaikutuksesta ? Olen huomannut erityisesti amerikkalaisessa chicklitissä olevan taipumusta kananaivoisuuteen ja miesten perään ruikuttamiseen. Ovatko suomalaiset naiset jotenkin itsenäisempiä ?
Joka tapauksessa...
Yllätysperintö oli tarkoitus lukea yhden junamatkan aikana. Se alkoi kuitenkin niin surullisesti, että pelkäsin aiheuttavani yleistä pahennusta vollottamalla penkillä ja vaihdoin toiseen luettavaan loppumatkaksi. Tämä ei ole kovinkaan yleistä viihdekirjojen parissa, mutta Yllätysperinnön alkuasetelmana oli viimeisiään vetelevä avoliitto ja veljen kuolema. Siinä oli tragediaa kerrakseen. Sitten soppaan lisätään isäntää vaille jäänyt sukutila, jonka hoidon nuori Anna velvollisuudentuntoisesti ottaa kontolleen vaikka opinnotkin vaatisivat huomiota.
Tokihan elämä jatkuu ja kirjan tummat sävyt vähitellen vaalenevat. Rakkautta leijuu ilmassa monellakin taholla. Silti tarina ei missään kohtaa muutu epäuskottavaksi, mitä nyt yhdessä avioerossa pettävä vaimo on ehkä vähän mustavalkoisen paha.
Laatuviihdettä vähän tummemmilla sävyillä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, paitsi julkisilla paikoilla tuolla yllä mainitusta syystä.
Hyviä pohdintoja! Minua ärsyttää erityisesti yletön shoppailu, eli henkilöhahmot jotka törsäävät epäekologisella tavalla tarpeettomiin vaatteisiin.
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että minunkin on vaikea välillä ymmärtää ylenmääräistä shoppailusta innostumista, vaikka ostoksilla käymisestä ihan pidänkin...
PoistaMinä olen sanonut niitä kirjoja säärikirjoiksi. Tiedäthän, kun niitä chicklit-kirjoja alkoi tulla, järjestään niiden kansissa oli solakat sääret ristissä ja korkkareissa. Yhden jaksoin lukea, mutta en varmasti tunnistaisi sitä enää.
VastaaPoistaHeh, tuo on muuten totta. En ollutkaan tullut ajatelleeksi. Kertoo aika paljon myös kirjan arvoista, että nainen näytetään parina sääriä...
PoistaTätä Enni Mustosen kirjaa en olekaan lukenut. Vedin juuri Järjen ja Tunteen tarinoita -sarjan iltalukemisina tyyliin kirja ja ilta. Minä pidän Enni Mustosen kirjoista keskimäärin, sopivan keveitä, traagisia ja nopealukuisia (siis suhteessa sisältöön),ja tosiaan naishahmot ovat riittävän moniulotteisia. Tietynlainen liukuhihnakirjoittaminen näkyy paikka paikoin, joissain kirjoissa enemmän kuin toisissa, mutta ei sekään ylettömästi haittaa.
VastaaPoistaTuomas Kyröäkään ei muuten voi lukea julkisilla paikoilla ;)
Tuotteliaiden kirjailijoiden on varmaan vaikea välttää liukuhihnatunnelmaa. Voisin kuvitella olevan vaikeaa joka kerta uudistua, jollei välissä saa aivoja kunnolla nollattua.
VastaaPoista