Kirja oli kuitenkin ehdottomasti odottamisen arvoinen. Pitkästä aikaa luin keittokirjaa ihan yhtä keskittyneesti kuin romaaniakin. Välitekstit kertovat sekä ravintolan että Murun tapahtumista eräänä kesäisenä päivänä. Samalla valotetaan Murun "päähenkilöiden" ajatuksia, ruokafilosofiaa ja vähän luonteenpiirteitäkin. Eihän tuossa kovin montaa tuntia mennyt, mutta minä nautin. Muru on ihan muru ja halu päästä sinne syömään kasvoi entisestään. Kuulostaa "meidän" paikalta.
Erityisesti ruoan tyyli houkuttaa. Olen ihan samaa mieltä siitä, että hyvät raaka-aineet eivät tarvitse ylenmääräistä kokkaamista. Lisäksi bistrotyylisestä paikasta löytyy Ranska-vibaa, joka sattuneesta syystä tuntuu meistä kotoisalta. Sitä paitsi, Ranskasta todellakin saa aivan loistavia lintuja syötäväksi. Uskon helposti Murun suitsutuksen ankkatoimittajastaan.
Kirjaa lukiessa koin myös jotenkin virkistäväksi, että raaka-aineita oli muitakin kuin lähimetsästä löytyviä. Minusta on hienoa, että halutaan käyttää kotimaisia raaka-aineita aina kuin mahdollista. Kotimaisuus ainoana kriteerinä ei kuitenkaan takaa aina hyvää makua ja se nyt kuitenkin lienee ruoanlaitossa pääasia. Juhlitaan suomalaisia hyviä tuotteita, mutta hankitaan paremmat muualta jos (ja kun) niitä löytyy. "Osta suomalaista" - mainos on aina saanut minut näkemään punaista. Minä ostan hyvää suomalaista aina sitä löytäessäni, mutta kieltäydyn syömästä roskaa vain siksi, että siinä sattuu olemaan siniristilipun kuva paketin päällä. Emme tee palvelusta myöskään suomalaisille tuottajille huonoa hyväksymällä.
Monta kertaa kirjaa lukiessa suusta pääsi, että "tuota pitää kokeilla". Reseptit vaikuttavat konstailemattomilta, mutta herkullisilta. Niitä lukiessa tuntuu, että kotikeittiössäkin voi onnistua, kunhan saa jostain käsiinsä oikeanlaiset ja tarpeeksi laadukkaat raaka-aineet. Siinä saattaakin olla se harrastelijakokin kompastuskivi, jos joutuu olemaan markettien valikoimien varassa.
Ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoitui kirjan lopusta leipäresepti, onhan helmikuun lempileipäkin kohta auttamattomasti myöhässä. Ihan kirjan kuvaamaan lopputulokseen ei kotikeittiössä tällä kertaa päästy, mutta minulla ei ollutkaan niitä luomujauhoja eikä suositeltua leipäjuurta eikä uunikaan varmaan ihan ravintolatasoa. Mitään vikaa leivässä ei kuitenkaan ole ja lapset totesivat kuorossa herkulliseksi huolimatta leivästä löytyvistä siemenistä, jotka aina välillä aiheuttavat pieniä mutinoita.
Leipä tehtiin aika perusreseptillä sekoittaen vehnäjauhoja ja ruisjauhoja. En nyt lähde sitä kirjoittamaan tähän. (Muistuttaa aika paljon lempileipien 4h leipää paitsi että hiivaa laitetaan kokonainen kuivahiivapaketti ja raskia "kuplitetaan" vain puoli tuntia.) Tarkempaa reseptiä Murun leivälle kaipaavaa kehotan ostamaan kirjan. Nyt sitä taas saa. Lisäksi tuotot menevät opaskoiran kasvattamiseen eli samalla voi tukea hyvää asiaa. Koiran nimeksi tulee Muru - kuinkas muuten.
