Minä olin kovasti ennakkoluuloinen tämän kirjan suhteen. Miten niin tarina terroristin nuoruudenrakastetun pohdinnoista voisi olla hyvä ? Olinhan minä lukenut bloggauksia kirjasta, mutta varsinkin tuo kytkentä terrorismiin sai minut odottamaan jonkunlaista paatoksellista maailmanparannuspohdintaa tai vähintäänkin väkivaltakuvauksia. Yllätyin iloisesti.
Joel Haahtelan kirja pohtii enemmänkin sitä, miten nuoruuden valinnat vaikuttavat elämänkulkuun. Olisivatko asiat voineet olla toisin. Kirja myös näyttää, etteivät menneet eivät myöskään koskaan palaa, ainakaan samanlaisina. Ehkä on parempikin, jos muistot jäävät muistoiksi sillä niiden luomat odotukset eivät koskaan täyty todellisuudesta.
Kirjan kertojaminä on juuri toipunut vakavasta sairaudesta, tai ainakin saanut siitä hengähdystauon. Avioliitto rakoilee, työ ei oikein kanna ja kaiken lisäksi hän lukee lehdestä, miten myöhemmin terroristiksi ryhtynyt nuoruudenrakastettu on vapautettu vankilasta. Uutinen johtaa paluuseen nuoruusmuistoihin ja kertoja jää pohtimaan onko ehkä osaltaan vaikuttanut naisen valintoihin. Hiukan huono omatuntokin hänellä suhteen lopusta on jäänyt ja hän pyrkii teoillaan korjaamaan jotain rikkoutunutta tai ainakin suorittamaan jonkunlaista katumusharjoitusta oman mielensä rauhoittamiseksi.
Kerronnan tyyli on verkkainen ja yksinkertaistettu. Lukija elää tarinaa kertojan mukana, haparoiden ja epäröiden. Pahuuden olemus sekoittuu nuoruudenrakkauteen ja syyt väkivallankäyttöön ovat aina yhtä hämäriä. Kirja oli helppo lukea, mutta se jäi mieleen elämään. Tarinassa ei tapahdu paljon, mutta pinnan alla kulkevat virrat jättävät toivomaan lisää. Tämä taitaa olla niitä kirjoja, jotka pitää lukeaa pariinkin kertaan, jotta oikeasti saa ajatuksensa järjestykseen ja mielipiteensä muodostettua. Vielä olisi jonkun verran aikaa ennen kirjaston palautuspäivää...
Sen ainakin tiedän, että Haahtelan kirjoja tulen lukemaan lisää ja suosittelen tätä lämpimästi muillekin. Monet ovatkin tämän jo lukeneet ja bloggauksiakin löytyy ainakin Lumiomenan, Kirjavan kammarin ja Satun luettujen suunnalta.
Tämä kirja on minulla jo järjestyksessä seitsemäs Koen 13 kotimaista vuonna 2013 -haasteeseen. Edellisen Joelin löytää täältä. Täytyy varmaan välillä vähän syventääkin tutustumista. Tarkoituksenahan käsittääkseni nimenomaan tutustua kirjailijoihin ei niinkään heidän yksittäisiin teoksiinsa.
Blogistani löytyy sinulle haaste! =D
VastaaPoistaKiitos, kiitos - katsotaan vieläkö energiaa riittää yhteen lisää :-)
Poista