Silmäsalaattia ja aivohyytelöä...

Kuulostaako herkulliselta ? No, ei kuulostanut eilisten 10v-synttärien vieraistakaan. Menu luki kutsukortissa ja jo ovella kuului vähän huolestuneita kyselyjä ruokalistan aineksista.

Alkuruoaksi oli Draculan lempisoppaa ja lepakkoleipiä. Leivät tuntuivat kelpaavan, kunhan saatiin selvitettyä silmien alkuperä (koristegeeli). Keiton punainen väri aiheutti ilmeisesti liian vahvoja assosiaatioita. Verilettuihin ja -palttuun tottumattomat pienet pojat tuskin maistoivat kupistaan. Onneksi oltiin ennakoitu ja tarjoiluastioina olivat pienet espressokupit... Äidille kyllä kelpasi tomaatti-savupaprikakeitto.

Muille noita-äideille tiedoksi, että ohje mustaan pataan pantavaksi löytyy viimeisestä Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Sen verran muokkasin, että lisäsin puoli teelusikallista savupaprikajauhetta mukaan.

Iso-peikon kynnet (rimpsuluut) olivat kaupoista lopussa, joten jouduimme valitettavasti tyytymään pikku-peikon varpaankynsiin ja lepakonsiipiin (marinoituja broilerinsiipiä). Silmämunasalaatti oli taasen sen verran kauhistuttava, että menekki ei ollut suuren suuri. Intoilua ja ihmettelyä riitti sitten senkin edestä. Ei mennyt isännän luova hetki hukkaan...

Arvaatteko, mistä silmämunat tehtiin ? Pojat eivät keksineet enkä itse asiassa tiedä maistoivatko kaikki sen jälkeenkään, kun ainesosa oli paljastettu. 

Jälkkäri nautittiin piraattilimun kera oikeita shamppanjalaseja kilistellen. Kaamean kartanon muffinssit ja aivohyytelö upposivat hyvään tahtiin. Turkinpippuricrushista sai oivan lisän muuten ihan tavallisten muffinssien makumaailmaan eikä voikreemi oikein maistunut voikreemille vihreänä.

Sekä muffinssien koristeet, että aivovuoka on hankittu Confetista ja heidän blogistaan oli myöskin aivokakun ohje. Herkkua, vaikkei heti ehkä kuvaa katsoessa uskoisi. Mariannecrush oli tässä ihan paikallaan, vaikken muuten Mariannekarkkien suureksi ystäväksi tunnustaudukaan. Murustus aivojen ympärillä on muuten ihan vaan minttudominokekseistä kaulimella nuijittua. Pääsi meidän 1,5v osallistumaan kokkauksiin. Oli kyllä vähän turhankin pelottava siinä kaulimella huitoessaan. 

Tekiskö mieli ? 




p.s. seuraavaksi lupaan taas blogata kirjasta. Sain eilen vihdoin ja viimein loppuun  yhden hyvän huolimatta kaikista viime aikojen juhlakiireistä.