Silmänkääntäjän vilkutellessa kirjastossa muistelin jostain (muista blogeista todennäköisesti) lukeneeni Sarah Waltersista ihan positiiviseen sävyyn kirjoitettuja arvioita. Siksi kirja lähti mukaani kotiin saakka.Kesti muutaman päivän, että sain kirjan aloitettua. Sitten kesti parisataa sivua, kun ihmettelin, miksi sitä oikein luin. Tarina kun vaikutti kovin standardilta. Nuori tyttö palkataan huijaamaan toista nuorta tyttöä avioliittoon rahojen toivossa. Kun lukeminen ei kuitenkaan ollut liian raskasta niin jatkoin. Hyvä niin. Mielenkiintoinen osuus alkoi kertojan vaihtuessa. Silloin roolit ja suunnitelmat heittivät tarinassa häränpyllyä. Motiivit muuttuivat ja myöskin lopputulos alkoi näyttämään epäselvältä.
Mistä tarinassa siis on oikein kyse ? Eletään 1860-lukua Englannissa. Pikkuvarkaiden parissa varttunut Suky houkutellaan Gentlemannin avuksi naimakauppahuijaukseen. Nuori perijätär pitää saada karkaamaan Gentlemannin kanssa. Sitten hänet hylätään mielisairaalaan ja Gentlemanni jakaa rahat Sukyn kanssa. Kovin perinteinen juoni siis, mutta käänteet ovat mielenkiintoisempia kuin ensi tulkinnalta uskoisi.
Mielenkiintoinen kirja siis ja oman vivahteensa tarinaan tuo lesbosuhteen kehittyminen päähenkilöiden kesken. Suhde ei myöskään ole vain tuomassa väriä tarinaan, vaan vaikuttaa olennaiselta osalta henkilöiden motiiveihin ja niin myös tarinan kulkuun.
Hiukan häiritsi Sallankin huomioima huonohko suomen kielen käyttö. Minä itse en tosiaankaan ole mikään varsinainen kielipoliisi (ainakaan en väitä itse kirjoittavani virheettömästi), joten aika kökköjä virheitä käännöksessä on, jos hyppäävät minunkin silmilleni. Kyse saattaa tietysti olla tyylikeinosta, mutta kovin systemaattista ei sen käyttö ollut läpi kirjan. Tällä hetkellä vahdin lasten kielenkäyttöä, joten "minun tukka"-tyyliset virheet aiheuttavat päänsärkyä. Sen verran yleisestä suomen virheestä on kyse, että olisi luullut suomentajan osaavan sitä välttää.
Ihan lukemisen arvoinen teos. Ei liian raskas, mutta ei myöskään kevyttä viihdettä. Juuri sopivan rentouttavaa iltalukemista.
Tuohon suomennokseen: luin kirjan pari vuotta sitten englanniksi, enkä ole suomennokseen koskenut, mutta alkuperäisteoksessa päähenkilö ja muutama muukin hahmo käyttävät usein hyvin, hyvin huonoa kieltä (siis dialogissa, ei koskaan kerronnassa itsessään). "That where you was a boy." Lienee tästä kyse suomennoksessakin.
VastaaPoistaArvelinkin kyseessä ehkä olleen tyylikeino, mutta... kun sen käyttö ei ollut systemaattista eli lukijalle jäi sellainen olo, että välillä oli vaan vähän lipsuttu...
Poista