Nyyh, viimeinen työn alla - Shardlake sarja melkein lopussa

Viimeinen osa, C.J.Sansomin Shardlake-sarjasta toimii tällä hetkellä äidin virikkeenä pojan tarhaharjoittelussa. Äiti kun ei saa poistua tarhan alueelta, mutta pojan pitäisi päästä itsenäisesti viettämään laatuaikaa tarhatätien kanssa. Ei siinä siis muu auta kuin tehdä itsensä pieneksi jossain nurkassa. Kobo on osoittautunut korvaamattomaksi. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että äiti ei ole ihan varma, miten tarpeellinen pidempi harjoittelu meidän Totollemme oikeastaan on. Haasteeksi ei ole osoittautunut ero äidistä vaan lähtö päiväkodista. Siellä on ilmeisesti vähän liiankin kivaa...

Toiseksi viimeinen osa tuli luettua tuossa elokuun alussa ja oli taattua Shardlake laatua. Tarinassa aikaa on kulunut edellisestä osasta taas muutama vuosi. Tamsin ja Barak taistelevat avioelämän haasteiden kanssa. Matthew kukoistaa lakimiehen toimissa ja pysyttelee erossa politiikan kuvioista. Sitten Matthewn hyvä ystävä murhataan ja hän vannoo toimittavansa tappajan oikeuden eteen. Tapaus osoittautuu mielipuolisen sarjamurhaajan teoksi ja linkittyy hallitsevaan poliittiseen luokkaan siinä määrin, että itse arkkipiispa Cranmer pyytää Shardlaken apua murhaajan kiinniottamisessa.

Joku taika näissä Sansomin kirjoissa oikein on. Niitä on ihan oikeasti vaikea jättää kesken. Ehkäpä salaisuus on kirjoittajan historiantuntemuksessa. Tudorin ajan yhteiskunta esittäytyy rikkaana ja elävänä. Historialliset tapahtumat sellaisenaan ovat jo kuin paraskin jännitysnäytelmä, mutta lisäksi aikalaispolitiikka yhdistyy jännittävään juoneen, joka vetää vertoja parhaillekin etsivätarinoille. Toisaalta viehätystä selittänevät sympaattiset ja inhimilliset henkilöhahmot. Kaikkine vikoineenkin, tai ehkä juuri niiden ansiosta, heihin kiintyy ja haluaa tietää, miten kaikkien käy.

Nyyh, enää yksi osa jäljellä. Sitten ollaankin varmaan jo aika lopussa Henry VIII:nen hallintokautta. Sansom on kirjoittanut myös kirjan Espanjan sisällissodan aikakauteen. Sitä pitänee testata Shardlaken jälkeen, vaikka aikakausi ja paikka eivät houkuttavuudessaan minulla vedäkään vertoja Englannin Tudoreille.