Sysilouhien sukua aloittaa Ilkka Auerin Lumen ja jään maa - fantasiasarjan. Ensimmäisessä osassa tutustumme yksitoistavuotiaaseen Nonnaan, joka joutuu suojelijajääkarhunsa kanssa lähtemään pitkälle matkalle etsimään kadonnutta kaksoissisartaan ja pakoon kostonhimoista pahaa henkeä. Matkan päämääränä on pelottavan jäänoidan linna.
Caldian valtakunta on täynnä myyttisiä hahmoja aina lohikäärmeistä vanhoihin jumalhahmoihin ja Nonna tapaakin heistä monia matkallaan. Hahmot ovat mielenkiintoisia, mutta pikkuisen kaksiulotteisia, hyviä tai pahoja. Lisäksi Nonnan kokemukset uusista tuttavuuksista ovat melkein yksinomaan positiivisia. Tutustuminen voi tapahtua jännittävissäkin merkeissä, mutta hyvin nopeasti tilanne rauhoittuu ja taas löytyi uusia ystäviä ja auttajia. Kirjasarja on kohdistettu nuorille, joten tämä lukija saattaa olla vähän liian vanha ja liikaa fantasiakirjallisuudessa ryvetetty. Siksi ehkä tuo ylenpalttinen ystävällisyys ja positiivisuus kirjassa herättää tuntemuksia myös pienestä naiiviudesta. Hahmot jäävät paperisiksi eikä heistä ainakaan tässä ensimmäisessä osassa vielä oikein löytynyt todella koukuttavaan tarinaan kuuluvaa syvyyttä.
Tarina itsessään on viihdyttävä ja erilaisia tapahtumia riittää matkan varrella. Lyhytjänteisemmällekään lukijalle ei aika tule tämän parissa pitkäksi ja fantasiakirjallisuuden klassiset kuviot aarretta vartioivasta lohikäärmeestä ja mustilla hehkuvasilmäisillä hevosilla ratsastavista pahoista hengistä tulevat tutuksi. Auer on totisesti genrensä edustajat lukenut.
Suosittelen ehdottomasti kirjaa nuorille, varmaan jostain 10v ylöspäin. Ainakin voisin kuvitella oman poikani (9v) kiinnostuvan tarinasta, jos hänet saisi tälläisiä yli 400 sivuisia tiiliskiviä edes avaamaan. Odotan toki itsekin seuraavien osien lukemista (varsinkin, kun ne alennusmyynnistä tuli hankittua). Jännä nähdä, miten tarina ja henkilöt kehittyvät.
Kerro sitten, miten hahmot ja muut mielestäsi kehittyvät (jos kehittyvät) tarinan kulkiessa ;)
VastaaPoistaHyviä lukuhetkiä toivotellen,
Ilkka
Kiitos Ilkka, varmasti kerron :-) Onpas hienoa, että kirjailija itse ehtii kommentoimaan.
VastaaPoistaToinen osa odottaa yöpöydällä.