Pidän, en pidä, väsyttää - Axel Munthe Huvila meren rannalla

Hmm, tämä kirja alkoi lupaavasti. Vähän yli puoleen väliin saakka tarina kulki kepeästi, henkilöhahmot olivat herkullisia ja pieni sadunomaisuus vain piristi. Sitten tapahtui jotain. Joko minä väsähdin (elämä on kieltämättä ollut aika haipakkaa viime viikkoina - hyvässä lomamielessä) tai sitten kirjailija väsähti kirjoittaessaan. Tarina muuttui sekavaksi kokoelmaksi yksittäisiä tapahtumia, joissa ei tuntunut oikein olevan päätä eikä häntää eikä linkkiä aikaisempiin osiin. Lopuksi mentiin oikein teologisten näkyjen puolelle.

Sinänsä ihan mielenkiintoinen kirja, jonka on kirjoittanut 1920-luvulla ruotsalainen aikansa kuuluisuuksien henkilääkäri ja köyhälistön parantaja. Ruotsista Pariisiin ja Roomaan kulkeutunut muotilääkäri unelmoi Caprin saaresta, sen ihmisistä ja maisemista. Hänen suurimpana haaveenaan on rakentaa sinne talo ja asettua asumaan. Kirja kertoon unelman tavoittelusta ja toteuttamisen kiemuroista. Matkalle mukaan mahtuvat niin juoppo apina, liuta koiria kuin hermoherkkiä krevittäriä, Pariisin kadulakaisijoita ja rakennusmestariksi muuntautuva haudankaivaja.

Jos kyläkonstaapelista luki hyvällä mielellä ja kirjailija osasi lopettaa tarinansa ajoissa, niin Huvila meren rannalla jää häiritsemään. Eikä oikein hyvällä tavalla vaan lievästi ärsyttäen... Tosin tekee myös mieli Caprille lomamatkalle :-)