Sivut

7.3.2025

(Luku)päiväkirja : The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle

 


Minulla kesti tämän kuuntelussa todella kauan. Aloitin kirjan jo vuonna 2019, mutta kuuntelin loppuun vasta nyt. En ihan tarkkaan tiedä, miksi siinä nyt näin kauan meni. Elämä tuli väliin - ja korona. Voitteko kuvitella, että aloitin lukemaan Evelyn Hardcastlen murhasta ennen koronavuosia ? 

The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle
Oma hankinta Audiblesta - lukija: Jot Davies

Kirjan idea on mielenkiintoinen. Mies herää tietämättä, kuka on, ja joutuu selvittämään, miksi hän on päätynyt outoon taloon keskellä metsää. Talossa on juhlat ja vähitellen käy ilmi, että joku murhataan. Aina nukahtaessaan, mies siirtyy seuraavaan henkilöhahmoon. Tarkoituksena on tunnistaa murhaaja (tai estää koko murha?) 

Luulen, että alkuun vain menin kirjan kanssa ihan sekaisin ja siksi jätin kesken. Hahmoja oli jotenkin liikaa ja jokainen niistä jotenkin enemmän tai vähemmän epämiellyttävä. Väkivalta ja kuolema kulkivat kintereillä hahmosta riippumatta. Nyt pääsin tarinaan paremmin kiinni ja yllättäen muistin aiempien hahmojen seikkailut yli viiden vuoden takaa. Ei huono kirja siis, kun tarttui mieleen, vaikka tokihan päivät myös toistuvat. 

Väkivalta ja synkkyys (jopa sateinen myrskykeli) ovat ennallaan, mutta jotenkin ryhdyin kannustamaan hahmoani ja tokihan tarinasta tulee aina sitä mielenkiintoisempi, mitä enemmän tapahtumia päivästä selviää. Silti myönnän olleeni aikalailla pimennossa loppuratkaisun suhteen. Eikä tyyli onneksi rikkoutunut lopussakaan. Jossain kohtaa mietin, miten ihmeessä tarina saadaan kasaan, ja pelkäsin kuollakseni sen lässähtävän kokonaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. 

Taisin pitää kirjasta. Ainakin lukukokemus (tai kuuntelukokemus äänikirjasta) oli vähintäänkin riemastuttavan omanlaisensa. Onhan samaa mekanismia käytetty muissakin kirjoissa, mutta tämä oli erinomainen genrensä edustaja. Arvostan. En tylsistynyt, ärsyynnyin. En tosiaankaan pystynyt arvaamaan oikeaa vastausta, vaan ehdokkaitani lähinnä kuoli. Jep. Ei tarvinnut pelätä peruskaavaa, joka  näköjään on minulle se kaikkein suurin kirjaan hermostumisen syy nykyään. Lukija oli myös kirjan tyyliin sopiva ja taitava, kuten näissä englanninkielisissä isompien toimijoiden äänikirjoissa aikalailla järjestään. 

Kovasti tätä silloin aikoinaan muistaakseni hypetettiin, eikä näköjään ihan turhaan. Toki miksikään cozy mysteryksi ja viihdytykseksi tästä ei ole. Ennemminkin mennään siellä pienen inhonväristysten puolella, mutta vaihtelu virkistää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti