Juhannuksen jälkeen meillä kotona Pappa aina muistaa sanoa, että "nyt päivät lyhenevät ja tulee syksy" - Onneksi heinäkuussa on kuitenkin edelleen kesää jäljellä ja lomaakin vielä viikko edessä.
Puuhaa on riittänyt, mutta yllättävästi lukeminen on jäänyt vähemmälle. En ole edes pitänyt yhtään kertaa perinteistä lukumaratonpäivää, mutta kuten sanottu, lomaa on vielä jäljellä.
Jotain on kuitenkin tullut luettua ja hauskasti huomaan Proustin pompahtavan edelleen esiin siellä tällä. Toki myös lukuvalintani kohdentuu "avainsanan" perusteella ja siksi kai kesän lukulistalta löytyy muun muassa essee Proust, roman familial (Laure Murat), jossa aatelissuvun queer vesa kertoo Proustin vaikutuksesta identiteettinsä ja varsinkin perhehistoriansa ymmärtämisessä. Erittäin mielenkiintoinen ja sujuvasti luettu teos, joka ainakin minulle avasi myös Kadonnutta maailmaa etsimässä sarjaa taas vähän uudella tavalla.
Kaikki Proustiin liittyvä ei ole "korkeakirjallista" sillä kyllä klassikon lukemisesta saa aikaan myös kelpo viihdettä. Ranskan harjoituksiin voin hyvin suositella kirjaa Clara lit Proust (Stéphane Carlier). Siinä kampaaja Clara ryhtyy sattumalta lukemaan komean asiakkaan jättämää kirjaa ja se vie hänet aivan uusille urille. Samalla tutustutaan kampaamon hahmoihin sekä Claran lähipiiriin muutenkin. Kyseessä on herttainen hyvänmielen kirja (varsinkin) Proust-faneille ilman sokerikuorrutusta tai yltiöromanttista viihdekuviota. Erittäinkin sopivaa laiturilukemistoon.
Kuten huomaatte, kesäkuu Ranskassa meni töiden lisäksi kirjakaupassa. Biarritzin suosikkiajanviettopaikkani on ehdottomasti La Petite Librairie, mikä näkyy sitten tietysti tiliotteessa ja kirjahyllyssä. Sieltä tarttui mukaan myös useampi Guillaume Musson kirja, joista luin mm. La vie secrète des écrivains - romaanin, joka on osa "kirjailija"-trilogiaa ja taisi myös ilmestyä suomeksi aiemmin tänä vuonna Siltalalta nimellä Kirjailijoiden salattu elämä.
Olen vanhetessani tullut hankalaksi lukijaksi. Varsinkin dekkarien ja viihdekirjojen osalta kyllästyn nopeasti, jos kuviot tuntuvat tutulta. Siksi pidän Mussosta, jonka kirjoihin olen alkanut tutustumaan tänä vuonna. Hän tuntee kliseet ja konventiot ja sitten iloisesti hähättelee lukijalle tehdessään ihan muita kiemuroita. Lukija puolestaan älähtää, ettei noin saa tehdä, mutta sitten ainakin minä riemastun ja tartun seuraavaan. Virkistävää vaihtelua ja seuraava ehdokkaani myös laiturilukemiston jatkeeksi.
Tampereella rempallaan jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi ja edelleen vatvotaan suhdekuvioita ja työhaasteita oikein lomautuksen kautta. Viihdyttävää, kevyttä ja kivaa kesälukemista.
Näin vanhana turkulaisena Normipäivä tietysti lämmittää sydäntä kotikaupungin kohdalla, mutta on Ama-open (tunne)elämässä paljonkin seurattavaa. Hiukan ärsytti kliseisyys siinä, miten sankaritar hötkyilee ja joutuu noloihin tilanteisiin sulhasehdokkaan pysytellessä aina viileänä prinssinä, mutta tällä kertaa pidinkin erityisesti ihan jostain muusta kuin pääparin suhteesta tai edes kaupungista. Ope-elämää kuvattiin varsin eläväisesti ja voisin kuvitella menon kouluissa olevan aika lähellä tuollaista. Joku oikea opettaja-ihminen korjatkoon, jos menen tuossa ihan metsään.
Tuossa siis muutama ehdokas laiturilukemistoon - vielä ehtii. Joillakin lienee vielä koko lomakin edessä. Minä aion nauttia viimeisestä lomaviikostani pääasiassa kotosalla. Ehkä jopa pistän lukumaratoninkin pystyyn loppuviikosta, kun isäntä aloittaa työt pari päivää minua ennen.
Mitäs muilla löytyy laiturilukemistosta tänä vuonna ?
(Jos tänne nyt joku enää edes eksyy, kun tämä bloggaustahti on kertakaikkiaan luvattoman laiska)
Minä pyrin lukemaan yhden vanhan kirjan klassikkohaasteeseen. Olin jo käytännössä luovuttanut haasteen suhteen, mutta äiti keksi minulle ohuen ja muutenkin potentiaalisen teoksen.
VastaaPoistaKlassikot ovatkin oivaa laiturilukemistoa ja samalla saa haastetta eteenpäin. Minä tosin taidan tänä vuonna jättää kaikki haasteet tekemättä, kun kerran ihan tämä peruslukeminen ja -bloggaaminenkin ovat niin hakusessa.
PoistaMinä olen loman kunniaksi palaillut JP Koskisen Tulisiipi-trilogian pariin. Nyt on kesken kolmas osa, Ukkospilvi, ja se onkin mainiota lomalukemista. Äänikirjaa ei ole pitkästä aikaa menossa ollenkaan, laitoin Storytelin tauolle.
VastaaPoistaMinä taisin lukea noista vain sen ensimmäisen. En oikein edes tajunnut, että sarja jatkuu. Kiitos vinkistä!
PoistaLaiturilla en (konkreettisesti) lue. En oikein ymmärrä, miten kukaan voi, kun veden äärellä yleensä melkoisesti häikäisee. Mutta kesälukemisena minulla on (ollut) monenmoista dekkareista Shakespeareen, historiallisista romaaneista feelgoodiin, nuortenromaaneista tiederunoihin. Mainitsemistasi Mussoa.
VastaaPoistaVoi tosiaan häikäistä silmiin laiturilla, mutta lapsena tuli sittenkin luettua mökin laiturinnokassa. Kai siinä vaan sai jotenkin varjon aikaiseksi ja aurinkolasit silmillä auttoivat. Nyt en kyllä ole vuosiin istunut laiturinnokassa, myönnetään.
PoistaKesällä on kiva lukea monenlaista ja listasi kuullostaa kivalta. Mitä tykkäsit Mussosta ?
Kyllä minun kesääni kuuluvat perinteiset kevyemmät kirjat ja dekkarit. Tänä kesänä olen lukenut erityisesti dekkareita. Kun lukee niitä useita, huomaa miten suuria eroja niissä on. Juuri lopetin Keigo Higashinon todella taitavasti kirjoitetun dekkarin Uskollinen naapuri. - Mainitsit tuon Tampere-sarjan - mukavaa ja viihdyttävää luettavaa.
VastaaPoistaUskollinen naapuri on tosiaan mielenkiintoinen ja taas virkistävän omanlaisensa. Muutenkin dekkareita toki tulee luettua ympäri vuoden, mutta jotenkin erityisesti ne sopiva juuri kesään.
PoistaMulla vielä ens viikko lomaa. Vois kyllä koittaa lukumaratonin pitää taas.
VastaaPoistaNo piditkö ? Minä koitin, mutta ei ole maratoonauskunto entisellä tasolla
PoistaHahaa, luin otsikon väärin: ehdokkaita lattarilukemistoon ja ehdin jo lukea aika pitkälle miettien, että miten tämä nyt liittyy Latinalaiseen Amerikkaan :D
VastaaPoistaMinä makailin eilen laiturilla juurikin Mäkelän Tampereella rempallaan -kirjan kanssa. Erinomainen teos siihen miljööhön! Myös Kortteli-sarjan seuraava osa on odottamassa.
Lattarilukemisto olisikin ihan omanlaisensa... (hehe)
PoistaNuo ovatkin juuri sopivia laiturille, vaikkeivat lattareihin viekään.
Keskimäärin kevyempää on kesälukemisto minullakin, dekkareita, feelgoodeja ja lukuromaaneja, mutta muutama muukin on joukkoon mahtunut. Klassikkohaasteessa olen mukana tälläkin kertaa, loppusuoralla on Kuin surmaisi satakielen.
VastaaPoistaTykkään tuosta Tampereen feelgood-sarjasta, enkä usko sen johtuvan edes paikallisuudesta. Se vaan osuu ja uppoaa minun hupihermooni 😉
Tampere-sarja onkin kivaa luettavaa.
PoistaKevyttä ja klassikoita kuulostaa ihan kesältä :-)