Sivut

28.5.2023

(Matka)päiväkirja : Biarritz ja kootut selitykset


 Tai ei siinä nyt mitään selityksiä tarvita. Olen ollut reissussa ja on muutenkin ollut tosi kiire. En siis ole kirjoittanut. Piste. 

Se siitä. 

Reissu oli kiva - kuinkas muuten - Käveltiin ja nautittiin kaksinolosta. Kyllä, jätin muksut kotiin keskenään, tai no, isojahan nuo jo ovat, ja pärjäsivät vallan mainiosti. 

Koska olin oikeasti lomalla, kului aika kävelyillä, lukiessa ja nauttiessa Etelä-Ranskan aikaisemman sadon herkuista. Parsaa, mansikoita, nektariineja jne. Ihanaa! 

Tällä kertaa kävin myös tutustumassa enemmän keskustan suloiseen kirjakauppaan. Kirjoja kolmessa kerroksessa, parvella lukupaikka, pokkarihyllyt kellarikolossa, eli mikäs siinä oli viihtyessä. Tosin klaustrofobiasta kärsiville en pokkaripuolta välttämättä suosittele. Siellä ei pääse kaksi ihmistä ohittamaan, vaan kulkeminen on riippuvainen kanssaostajien hyvästä tahdosta. Onneksi kirjoista kiinnostuneet noin yleisesti ottaen ovat ystävällistä ja joustavaa porukkaa.

Kirjakaupassa tuli siis käytyä pariinkin kertaan ja isäntäkin innostui täydentämään lukuhyllyään Kunderalla ja Murakamilla. Minä puolestani nappasin kieliharjoitukseksi ja huvitukseksi Marie Antoinetten salaisen palvelun seikkailuja. Agentteina seikkailevat tietysti pukuompelija ja kampaaja... 

Mikäs siinä oli ollessa. Rantakahvilan lukupaikassakaan ei ollut muuta vikaa kuin kylmä tuuli, joka ajoi minut liikkeelle kahvin loputtua. Muutenkaan ei ollut varsinaisesti kesän tuntua ilmassa, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. 


Viikon alussa ajoimme toiselle puolelle Ranskaa ja takaisin sukuloimaan, joten jätimme suosiolla pidemmät autoilut loppulomasta toiseen kertaan. Nautimme siis tutuista kulmista kävelyillä ja mäet pitivät huolen siitä, että ihan vain kauppahallissa käynti kävi jo jonkinasteisesta liikunnasta. 

Keisarinnan palatsiin aperitiivicocktailillekin käveltiin nauttimaan miljööstä ja herkullisesta juomasta. Jos jotain pitäisi Ranskan ruokakulttuurista erikseen valita Suomeen tuotavaksi, se olisi juurikin "apéro". Pikkuherkkuja juomien (holilla tai ilman) kera hyvässä seurassa päivällisen valmistumista odottaessa.

Ihan parasta. Kellään ei ole kiire minnekään ja nautiskellaan. Samasta puhui Teresa Välimäki Perunateatteri-podcastin (linkki Spotify, mutta muualtakin löytyy) erikoisjaksossa, jossa sekä Kirre että Teresa toivat omat tärkeät ruokajuttunsa keskusteltavaksi. Podcasteja kuuntelin lomalla jonkin verran (edellämainitun lisäksi Bella Table ja Takakansi), mutta enemmän kuitenkin keskityin lukemiseen ne harvat hetket, kun olimme paikoillamme. 

Lukeminen ei ihan pelkästään jäänyt cozy mysteryyn, vaan luin myös esimerkiksi Rachel Cuskin esseekokoelmaa Mykkäkoulu. Pidin hänen romaanitrilogiastaan, mutta näiden esseiden kanssa jäin ulkokehälle. Ymmärsin, mutten sisäistänyt. En tiedä, onko kyseessä erilainen elämäntilanne tai elämänkokemus, mutta moni asia jäi vieraaksi ja harva juttu resonoi. Olen tosin huomannut samanlaista viime aikoina muutaman muunkin kirjan kohdalla. Joko olen itse vieraantunut todellisuudesta tai minun todellisuuteni on jotenkin toisenlainen - siis noin yleisellä tasolla. Toki myös tunnistan monia asioita. 

Aloitin myös lukemaan Hannu Mäkelän uusinta eli hänen kokemuksiaan Marcel Proustin suurteoksesta Kadonnutta aikaa etsimässä (À la recherche du temps perdu). Kirjan nimi on Proust on Proust ja siinä Mäkelä kertoo ensin omia kokemuksiaan Proustista ja hänen kirjastaan, ja sitten hän kommentoi osa kerrallaan kirjan sisältöä. Kirja sopii hyvin sekä teoksen lukeneille että lukemista suunnitteleville. Itse huomasin lukevani varsin innostuneesti alkupätkää ja myös kuvauksia jo lukemistani osista. Nyt jotenkin himmailen jatkon suhteen. Ehkä pitää lukea samaan tahtiin itse kirjan kanssa. 

Äänikirjana kuuntelin Marja Vesalan Vuosi Toscanan kukkuloilla, vaikka olinkin vähän toisella suunnalla. On aina mukava kuulla tuollaisia "vuosi poissa oravanpyörästä" kokemuksia, mutta tällä kertaa ei itselläni noussut paloa tehdä samaa. Ehkä siksi, että olin jo kiipeämässä Biarritzin mäkiä, vaikkakin sitten vain viikon ajan. 


15 kommenttia:

  1. Kuulostaa oikein onnistuneelta lomalta ja siis ihanat maisemathan tuolla on, vaikka tuuli vähän kylmästi.
    Kivaa viikkoa sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biarritz on aina ihana, oli keli mkä tahansa :-)

      Poista
  2. Minä olen lukenut Cuskilta Siirtymän ja siitä jäi itselleni epämiellyttävän lattea olo, kaikesta kirjailijan älystä huolimatta. Ei ole suuria haluja kokeilla häneltä muita teoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihan pidin trilogiasta, mutta juuri sellaisena vähän etäisenä. Jotenkin Cuskin tapa kirjoittaa ei onnistu liikahduttamaan minussa mitään. Mielenkiintoista ja taitavaa, mutta jokin puuttuu.

      Poista
  3. Ah, eteläinen Ranska! Mainitsemistasi kirjoista eniten kiinnostaa Vuosi Toscanan kukkuloilla, sekä kirjana että haaveena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikat kuulostivat kyllä ihanilta, mutta minulla taitaa sattuneesta syystä nokka suunnata tuonne Ranskan puolelle.

      Poista
  4. Ihana Biarritz ❤️ Me ollaan käyty siellä vain päiväseltään vuonna 2016, ja puhuttiin että sinne pitäisi palata paremmalla ajalla, muttei ole sittemmin käyty niin pohjoisessa. Kuvat tuo kyllä muistoja mieleen.
    Näin siinä keskustassa söpön kirjakaupan, olisiko ollut sama. Lähellä oli hieno perinteinen teehuone, jonka nimeä en tähän hätään muista. Oli mahtavat leivosvalikoimat!

    Vuosi Toscanan kukkuloilla on minunkin listoillani, mutta saa nähdä tuleeko kuunneltua. Toscanaan voisi kyllä palata taas ihan oikeasti 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuossa vieressä on suklaakauppa, jonka takahuoneessa on sellainen ihana perinteinen kahvila/teehuone. Kunnon krumeluureja keisarilliseen tyyliin

      Poista
    2. On se sitten sama 😊 Suklaata oli myynnissä siinä heti edessä, jäätelöitäkin, ja sitten tuli leivosvitriinit ja yläkerrassa oli pöytiä ja siellä istuimme kahvilla. Ihana paikka 💕

      Poista
  5. Olipas mielenkiintoisen tekstisisällön lisäksi aivan ihania kuvia 😍 Ihanaa fiilistelyä!
    Minä en juurikaan ole matkustellut - ei ole ollut mahdollisuuksia, enkä välttämättä ole oikein matkailijatyyppiäkään. Onneksi kirjojen siivin pääsee ympäri maailmaa ja maailmoja 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kirjat vievät ympäri maailmaa ja vielä kauemmaksi.
      Minä olen enimmäkseen matkustanut työn vuoksi, mutta nyt tietysti tuo toisen puoliskon asuminen eri maassa on lisännyt pakostakin matkustusta. Suunta tosin on aina sama :-)

      Poista
  6. Mykkäkoulun luin ja suurelta osin pidin, mutta osa meni kyllä ohitse, tai jotenkin en tajunnut jutun juonta. Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, miten joillekin kirjoille sopiva hetki tuntuu olevan jossain muualla. Tai sitten muuten vain lukeminen on ollut viime ajat hieman kankeaa.
    Matkakuumetta juttusi kyllä herättää varsinkin tässä koleassa alkukesästä. Mukavaa kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja samoin. Toivotaan, että se lämpö sieltä vielä tulee tännekin. (Nyt on Biarritzissa tietysti ihan kesäiset kelit, kun täällä ei...)
      Mykkäkoulu oli tosiaan mielenkiintoinen, mutta jotenkin jäin ulkokehälle minäkin. Kaikesta en ihan saanut kiinni, mitä oikein ajettiin takaa.

      Poista
  7. Kuulostaapa ihanalta lomalta! Ja nuo kuvat ❤️ Aika hauska idea tuo Marie Antoinetten tutkimukset, kumpikohan on tullut ensin, tämä vai Benettin Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin katsella, kumpi oli ensin, mutten ihan saanut selvää. Yllättävän samantapainen idea, mutta toteutus taitaa kyllä erota melkoisesti.

      Poista