Jokaisella meistä taitaa olla muutama kirjailija tai kirjasarja, joihin automaattisesti tartumme niiden osuessa kohdalle. Tässä pari dekkaria, jotka kummatkin nappasin nopsaan lukulistalle, vähäsen eri syistä tosin.
Jo Mortuí non silent -sarjan ensimmäinen osa Vainajat eivät vaikene oli vakuuttava. Kulmikas oikeuslääkäri Viola Kaario saa leikkauspöydälleen murhan uhrin, jonka tapaus osoittautuu oletettua mutkikkaammaksi ja johdattaa rikosylikonstaapeli Ville Karilan todellisen Auervaaran jäljille.
Oli itsestäänselvää, että halusin lukea myös jatkoa ja odotin seuraavan osan ilmestymistä miltei malttamattomana. Tiesin jo etukäteen varmasti pitäväni siitä.
Toisessa osassa löytyy syrjäisestä asuntovaunusta puukotetun miehen ruumis. Se ei sinänsä olisi niin kauhean kummallista, mutta kun mies oli jo kertaalleen kuollut. Kuten ensimmäisessä osassa, tarina vie ajassa taaksepäin ja kummat yhteydet tuovat esille Helsingin suurimman kerrostalon ja Karilan oman lapsuuden.
Pidin molemmista kirjoista hurjasti. Niitä voi kuvata kai yhdellä sanalla : laadukas. Juoni on tarpeeksi kiemurainen, Helsinki elävä miljöö ja aikakausi samaan aikaan yllättävän vieras ja tuttu. Ei 2009 nyt niin kovin kaukana ole, ja silti...
Kaikkein parasta kirjoissa ovat kuitenkin henkilöhahmot. Heidät on rakennettu todella huolellisesti ja siksikin tarina tuntuu niin täyteläiseltä. Rikosylikonstaapelin ja oikeuslääkärin erikoinen ystävyys sävyttää tapahtumia ja heijastaa tunnelmia. Niin heillä kuin muillakin hahmoilla on historiansa ja tapansa, tunteensa ja toiveensa, omat kummallisuutensa eli he ovat elämänmakuisia ja aidon tuntuisia. Henkilökohtaiset juonilinkitykset tutkittuihin tapauksiin ovat herkulliset ja rikastavat juonta. Sattumia on, mutta jotenkin kummasti ne uskoo.
Mortuí non silent -sarja on ainakin tähän saakka ollut suorastaan nautinnollista luettavaa. Yleensä haukkaan dekkarit nopsaan, vähän niin kuin välipaloina, mutta näitä tekee mieli makustella.
Anneli Kannon uusimpaan tartuin aika puhtaasti uteliaisuudesta. Edellinen häneltä lukemani kirja Rottien pyhimys oli taitavasti rakennettu ja puhdasverinen historiallinen romaani, mutta nyt oli tarjolla psykologiseksi dekkariksi mainitun trilogian ensimmäinen osa. Pakkohan se oli lukea, ihan jo genre-erilaisuuden vuoksi.
Näkijä-sarjan päähenkilönä tosiaan on kylään linja-autosta laskeutuva punatukkainen meedio. Maalitehdas on suljettu ja paikkakuntaa hallitsee veriryhmien mukaan seurakuntalaisia luokitteleva uskonlahko, jonka johtohahmo haluaa ajaa uuden tulokkaan pois mahdollisimman nopeasti. Lievätkö syynä sitten 5 vuotta sitten mystisesti kadonneet kyläläiset, joiden kohtaloa meedio ryhtyy kunnanjohtajan ja maalitehtaan omistajan lesken kanssa selvittämään.
Selvitettävää siten löytyykin enemmän kuin tarpeeksi, eivätkä hengetkään osoittaudu aina yhteistyökykyisiksi. Vähitellen kuona nousee esiin ja vanhat rikokset päätyvät päivänvaloon.
Haihtuneet oli melkein riemastuttavaa luettavaa. Henkilöhahmot olivat lievästi karikatyyrisiä ja vaikka vähän ounastelinkin tiettyjä kohtia tarinasta, oli siinä tarpeeksi kiemuroita, jotta mielenkiinto säilyi loppuun saakka. Viihdyin mainiosti. Jotenkin kummasti tapahtumien kylä on ajaton esimerkki suomalaisen maaseudun lievästä nurkkakuntaisuudesta, ihmisten halusta uskoa parempaan ja siitä, miten vallan- ja kullanhimo korruptoi.
Jotenkin tämä onnistuu samaan aikaan olemaan cozy mysteryn tyyppiesimerkki, ja kuvaus siitä, miten vanhojen pahojen ilmitulo puhdistaa ilmaa ja vapauttaa.
Että tämmöiset dekkarit tällä kertaa. Kannatta pistää lukulistalle, sillä molemmat ovat jotenkin pikkuisen erilaisia, kuin suurin osa viime aikoina vastaan tulleista.
Pitänee muuten palata yhden toisenkin aikoinaan uskollisesti lukemani sarjan pariin. Virpi Hämeen-Anttila nimittäin sai Vuoden johtolanka-palkinnon Björk-sarjan yhdeksännestä osasta Vapauden vahdit. Taidan olla useamman osan perässä, kun väsähdin Björkin naisjahkailuihin... Olisikohan hän jo päättänyt ?
R&R kiinnostaa nyt paljon, ku lukenu eri blogeista tästä sarjasta. Kannon dekkariin en ollu vielä törmännytkään. Laitan senkin lukulistalle.
VastaaPoistaR&R on laadukasta dekkaria eli ilman muuta kannattaa siihen tarttua. Kanto onkin ihan uusi :-)
PoistaR&R:n eka osa on edelleen itselläni kesken. Se on vähän hidas ja olen aina onnistunut aloittamaan lukemisen hyvin levottomassa tilassa. Huomaan kuitenkin jo varsin alkupuolella kirjan ansioita joten ehdottomasti haluan lukea loppuun.
VastaaPoistaHitaus on yksi tuon sarjan ansioita, mutta levottomalla mielellä ei tosiaan jaksa heittäytyä kirjan rytmiin. Olen pitänyt molemmista osista ja niiden lukeminen on ollut nautinnollista.
PoistaAlkoi kiinnostaa nuo R&R:n dekkarit, joista en oikeastaan tiennyt juuri mitään. Kirjailijakaksikko (tai heidän nimensä lähinnä) kumauttelee jotain kelloja päässäni, mutta aika vaimeasti. Pidän hitaista kirjoista, jos ovat kiinnostavalla tavalla hitaita eli otaksun, että nämä voivat toimia juuri minulle.
VastaaPoistaKannolta olen taannoin lukenut Pyövelin, josta pidin kovasti. On pitänyt tarttua muihinkin hänen kirjoihinsa, mutta aina se on jäänyt. Pitäisi varmaan ostaa omaksi jokunen hänen kirjansa, niin voisi ottaa lukuun kun aika on sopiva.
Sari Rainio on tainnut näissä blogikuvioissakin olla mukana :-)
PoistaMinä en ole lukenut tuota Pyöveliä, vaikka se on jo pitkään ollut listalla. Näiden kahden kirjan perusteella voin kyllä sanoa pitäväni Kannon kirjoitustavasta.
Meneeköhän sinulla nyt Sarit sekaisin... Tarkista sukunimen kirjoitusasu. :)
PoistaVoi hyvin olla - tai sitten hän on ollut jossain muissa someympyröissä mukana, kun jossain on ainakin maininnut :-) Olen itse pyörinyt niin monella suunnalla...
PoistaOkei, minulle hän ei siis ole ollenkaan tuttu ainakaan kirjablogeista siis. Muusta somesta en tiedä, kun aika vähän muualla olen. :)
PoistaJääköön ratkaisematta - katsotaan, josko tulee jossain kohtaa vastaan
PoistaEn tunnistanut tuota ensimmäistä sarjaa, mutta äänikirjasovellus paljasti mieheni kuunnelleen nämä 😃
VastaaPoistaHauska nähdä että Kanto tekee niin monenlaista kirjallisuutta. Olen lukenut Pyövelin, Lahtarit sekä ihanan Rottien pyhimyksen, ja taitavasti kirjoitetun chicklitin Ihan pähkinöinä. Myös Kullan kaipuu kiinnostaa ja toki tämä dekkaritrilogia, mutta toivon että sen jälkeen saadaan taas historiallinen romaani ♥️
Joo, Kanto on todella monipuolinen :-)
PoistaR&R dekkareihin kannattaa tutustua. Ne eivät ole ihan tusinatavaraa.
Kiitos vinkeistä! Olen niin huono dekkarien lukija, että luettavaksi päätyy lähinnä satunnaisotanta, siksi muiden hyväksi havaitut lukuvinkit poimin aina ilolla talteen. Anneli Kannon dekkarin tosin aion ehdottomasti lukea, ihan siitä syystä, että luen kaiken, mitä hän kirjoittaa, olipa genre mikä tahansa. Mortuí non silent -sarja on minulla vielä korkkaamatta, mutta nyt kun näin kehuit, pitää ehkä tarttua toimeen.
VastaaPoistaKanto on Kanto - näin se on :-)
PoistaMortui non silent puolestaan ei minusta ole ihan puhdas dekkari. Siinä on tosi paljon muitakin elementtejä.
Vaeltavat vainajat kuulostaa juuri minun kirjaltani, ja aion kyllä kokeilla myös sarjan ensimmästä osaa. Minulta on mennyt tämä sarja täysin ohi. Kustantajakin on ehkä hieman yllättävä (Siltala painetussa kirjassa), mutta toisaalta dekkareita julkaistaan niin paljon nykyään... ilmeisesti joka kustantamolla pitää olla oma dekkarisarjansa. :)
VastaaPoistaNämä eivät ole ehkä ihan standardidekkareita ja siksikin niiden lukeminen on niin ilahduttavaa. Kiva, jos löytyi jotain uutta!
Poista