(Luku)päiväkirja: Ja taas aika kiitää

Taas on kulunut aikaa. En ajatellut sen enempää tässä selitellä tälläkään kertaa. Mainittakoon vain, että monesta muusta kerrasta poikkeavasti on nyt kulunut aikaa myös lukemiseen. Olen muunmuassa nautiskellut Turun kirjamessuilla ohimennen käteen osuneesta Sydänsurujen historiasta. Sujuvasti kirjoitettu tietokirja kertoo kepeästi monelle vähemmän kepeästä aiheesta. Pidin siitä kovasti. 

Henna Karppinen-Kummunmäki : Sydänsurujen historia 

Oma ostos Turun kirjamessuilta 

Karppinen-Kummunmäki tarttuu aiheeseen sekä tarkasti taustoittaen lauluista, historiasta tai yleensä taiteesta löytyvin esimerkein ihmiskunnan taipumuksesta rakastua ja saada / aiheuttaa sydänsuruja. Samalla saamme näkyvyyttä myös parisuhteiden muutoksesta vuosisatojen varrella ja historian vaikutuksesta naisen asemaan, mikä tietysti on osaltaan ohjannut mahdollisten sydänsurujen vaikutusta myös elämään (ja sen mahdollisuuksiin) yleensä. 

Minulla on kai ollut onnea matkassa, sillä onnellinen avioliittoni on toistaiseksi kestänyt jo 22 vuotta ja yhdessäoloa kohta lähemmäs 30. Toki matkan varrella on ollut haastaviakin hetkiä, mutta varsinaisia sydänsuruja joudun etsimään aika monen vuoden takaa. Se ei kuitenkaan estä minua eläytymästä kerrottujen tarinoiden tunnevirtoihin tai myötäelämään myös kirjoittajan omissa kokemuksissa. Tämä tietokirja onkin mielenkiintoinen sekoitus faktaa, kulttuurikontekstia (lauluja jne.) sekä henkilökohtaisia sydänsuruja. Kokonaisuus on viihdyttävä. Tieto ei puuduta, eivätkä sydänsurut muutu liian pateettisiksi. Kannattava heräteostos siis ja nyt on kolmasosa messuostoksista jo luettu. 

Ehdimme nimittäin Toton kirjamessutapaamisen lisäksi myös vähän ostoksille. 

Arvaatteko, mikä näistä on Toton valinta ja lähtee hänen laukkuunsa matkalukemiseksi syyslomalle ?Annan vinkin, se ei kerro sydänsurujen historiasta ;-) 

Turun kirjamessut olivat taas mukavan kompakti kierrettävä. Ihan kauheasti emme ehtineet esityksiä kuuntelemaan sillä olimme tosiaan paikalla vasta sunnuntaina ja samaan päivään piti mahduttaa myös vierailu isovanhempien luona. 

Oli kuitenkin ihan parasta, kun Toto pääsi elämänsä toiseen kirjailijatapaamiseen ja vietimme mukavan hetken Tatu Kokon kanssa. Juttua riitti paljon, kun Tatu on niin mukavan luonteva nuoren faninsa kanssa ja taisi porukassa olla puheliaita lukijoitakin paikalla. Kirjojen maailmasta riittää aina juteltavaa ja sehän lukuharrastuksessa onkin melkein parasta. 

Kumman vakavaksi veti kuvaustilanne pojan kasvot, vaikka oli kivaa. Taisi olla vähän jännääkin. 

Kiitos Tatu taas ajastasi ja siitä, että jaksat innostaa nuorempiakin lukijoita. 

Sitten niitä muita viime päivinä luettuja. 

Ruoka on taas suuressa osassa. Nautin nimittäin suunnattomasti Stanley Tuccin "ruokaelämäkerrasta" eli Taste:My Life Through Food. Oikeasti mielenkiintoinen ja täynnä elämänmakuista (pun intended) tarinointia, joka sopi vähän yllättävänkin hyvin äänikirjamuotoon. 

Aloitin myös syksyn pimeän dekkarilukemisen Nilla Kjellsdotterin esikoisella Kivipuiston tyttö, josta lisää sitten, kun olen kerännyt plakkariin pari muutakin syksyn uutuutta. 

Lokakuun lukukuu on siis lähtenyt hyvin vauhtiin. Syyskuussa luin kaikkiaan loppuun 7 kirjaa, nyt on lokakuun listalla jo 5 ja edessä pian loma. Ihanaa!