Sivut

18.10.2021

(Luku)päiväkirja: Virallisesti vapaalla

Maanantai 18.10.2021 

Niinhän siinä sitten kävi. Piti olla pari päivää syyslomalla vapaalla, mutta olenkin kaksi viikkoa sairaslomalla. 

Olenhan minä väsymystä valitellut täälläkin ja blogi on viettänyt todellista hiljaiseloa, kun ei vaan ole ehtinyt (tai jaksanut). Viime viikolla sitten huomasin maailman välillä pyörähtävän ylimääräisiä kierroksia. Kyse ei ollut alhaisesta verenpaineesta ylös noustessa. Tämä tuli aaltoina. Korvissa humisi ja huone heilahti muutamaan kertaan. 

"Niskat ja selkä jumissa, kun ei ole ehtinyt muuta tekemään kuin istumaan työkoneen vieressä", ajattelin itsekseni ja varasin ajan. Toki tiedostin, että oireilen muutenkin. Muisti pätkii, kyyneleet nousevat pienimmästäkin asiasta, enkä enää kykene olemaan se tasaannuttava ja vakuuttava tekijä. Väsynyt siis. 

Lääkäri katseli minua hetken. Kuunteli. Siis ihan oikeasti kuunteli. Totesi sitten: "Nyt kirjoitetaan kaksi viikkoa sairaslomaa. Lepäät ja mietit, miten töihin saataisiin muutosta aikaiseksi. Juttelet esimiehen kanssa. Jos ei auta, niin järjestetään keskustelu lääkärin ja esimiehen kanssa. Tämä oireilu on selkeästi työperäistä, eikä parannu omin voimin tai lääkitsemällä" 

Niinpä minä olen lähinnä neulonut ja joogannut. Päässä ei enää pyöri eikä vanne purista ohimoita, korvissa humisee vain satunnaisesti. Ihan vain muutaman päivän levolla on muutos jo huomattava. Taitaa asiaan vaikuttaa sekin, että joku ottaa tosissaan sanoessani voimieni olevan pian lopussa. 

Ottaa kuitenkin koville. Olen tottunut olemaan se, joka jaksaa ja vetää muutkin mukanaan. Väitän kapasiteettini olevan huikea. Tuntuu pahalta myöntää, että nyt ei kohta enää pysty. Raja tulee kuitenkin kaikilla vastaan jossain kohtaa. Minulla se ei enää ole kaukana. Syynä ei välttämättä ole työtuntien määrä, vaikka niitäkin tässä on kertynyt. Purettava kerä on huomattavasti monisyisempi. Ehkä nyt saadaan kiinni langanpäästä. 

Työpsykologille on varattu aika. Pomon kanssa keskustelu tänään. Siitä lähdetään. En ole vielä burnoutissa. Olen edelleen pääasiassa työkykyinen, vaikka huomaan tahtini selvästi hidastuneen ja aivojeni jumittavan liian usein . Tauko tarvitaan, jotta a) ehdin miettimään, miten tilannetta pitää parantaa ja b) työpaikallakin tajutaan, että ihan oikeasti Minna ei nyt kohta enää jaksa. Muuten on liian helppoa ajatella, että kyllä se  nytkin hoitaa, kun aina ennenkin... 


Kivoja juttuja 

Ei tämä silti ole pelkkää harmaata. Eilen lähetin isot pojat reissuun isänsä luo. Heillä on tiedossa  mukava syyslomamatka Ranskaan. Me Toton kanssa lusmuilemme kotona. Pitää kyllä siivota hänen huoneensa seiniä  myöten ja tilata uusi kirjahylly, mutta muuten ollaan poikaa lainaten "leppoisasti ja rennosti". 

Kirjaankin tulin tarttuneeksi. Aloitin uudelleen Ina Westmanin Henkien saari-romaanin, joka jäi lukujumin jalkoihin pitkäksi aikaa. Neuloessani olen kuunnellut pääasiassa cozy mysteryä, joko 1920-luvulle sijoitettuna tai aiheeseen sopivasti vampyyrien neulepiiriä sivuten. Tiedän, että neulominen ei tee välttämättähyvää niskalle ja selälle, mutta minulle se on parasta mindfulnessia. En osaa rauhoittua mietiskelemään, mutta neulomisen rytmi maadoittaa minut samalla tavoin. Mieli tasaantuu ja tunnen fyysisesti, miten jännitteet purkautuvat. Samalla syntyy konkreettista tulosta, mikä sekin tuottaa mielihyvää kaiken bittiväkerryksen päälle. 


Luettuja: 

Miikka Tamminen: Keskiajan hirviöt
Mielenkiintoinen tietokirja keskiajan hirviöistä ja niiden merkityksestä ihmisten elämässä, uskonnossa ja politiikassa. Ei varsinaisesti kauhean uusia juttuja historiasta vuosikymmeniä kiinnostuneelle, mutta mukava paketti ja esikoinenhan tuon itselleen messuilta hankkikin. 

L.B.Hathaway: Posie Parker -sarjaa eli Murder Offstage, The Tomb of the Honeybee, Murder at Maypole Mannger
Viihdyttävää cozy mysteryä 20-luvulta. Posie on ilahduttavan maanläheinen. Tarinoista ei mielikuvitusta puutu ja välillä on uskottavuus vähän niin ja näin, mutta se ei jostain syystä häiritse näissä kirjoissa.

Nancy Warren: Bobbles and Broomsticks
Palasin vaihteeksi Vampire Knitting Clubin pariin, mutta valitettavasti näistä on nyt vähän taika liuennut (pun intended). Ihan viihdyttävä ja kuuntelin toki loppuun, mutta ei ole kiirettä tarttua seuraavaan osaan. Jotenkin tämä lankakaupan omistajan etsiväpuuhastelu on nyt mennyt vähän liian helpoksi, vaikka luudalla lentely kuutamossa tietysti kuulostaakin kivalta. 


10 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää sinulle! Hienoa kun itse tunnistit oireet ja lähdit lääkäriin. Ja ihanaa on kuulla, että sinua kuunneltiin ja nyt asiat varmasti lähtevät rullaamaan kohti parempaa. Pidin paljon Westmanin Henkien saaresta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tähän ikään mennessä sitä on pikkuhiljaa oppinut tunnistamaan omia rajojaan. Eiköhän tämä tästä.

      Poista
  2. Kuulostaa samalta kuin minulla vähän päälle vuosi sitten. Irtiotto töistä teki tehtävänsä ja minähän samalla myös vaihdoin koko työpaikan. Teki kyllä tiukkaa itsellenikin myöntää, että nyt en enää jaksa ja että jos en tee jotain niin napsahdan rikki.
    Voimia sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi. Luulen kaikilla olevan jossain kohtaa tilanteita, jolloin voimat alkavat loppumaan. On tärkeää tunnistaa olotila ajoissa, vaikka onkin vaikea myöntää olevansa sittenkin vain tavallinen ihminen sen supersuorittajan sijasta.

      Poista
  3. Voimia & parempaa vointia! <3 Onpa sinulle sattunut hyvä lääkäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyseessä on meidän työpaikkalääkäri, enkä valitettavasti taida olla ensimmäinen uupumassa oleva. Tunnistaa siis tilanteen erittäin hyvin.

      Poista
  4. Tsemppiä sinne! Toivottavasti sun tilanne töissä saadaan paremmalle tolalle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uskon tilanteen tästä paranevan. Nyt jo saatiin juteltua asioita vähän parempaan suuntaan työprojektien osalta (toki vielä pitää sitten saada myös puheet käytäntöön)

      Poista
  5. Tsemppiä ja voimia. Monessa kohtaa samaistun. Joskus täytyy vain laittaa oma hyvinvointi ykköseksi. Toivottavasti saat levättyä kunnolla ja jos vielä kahden viikon jälkeenkin tuntuu siltä, niin sitten lisää sairauslomaa. Kaikkea hyvää, palataan ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma. Kyllä tämä tästä taas. Olo on ihan eri nyt jo ja muutama päivä vielä jäljellä. Näkee sitten, miten lähtee taas töihin palatessa. Ainakin nyt on sovittu, että koitetaan edes keskittää hommat tänne lähimmälle aikavyöhykkeelle...

      Poista