Sivut

21.2.2021

Jacob de Zoetin tuhat syksyä


 

Tämän kirjan lukemisessa kesti kauan. Ei sen takia, että kirjassa olisi ollut mitään vikaa. Melkein päinvastoin. Ei ollut oikein aikaa lukemiseen ja halusin keskittyä ja makustella Tarinaa isolla T:llä. 

David Mitchellistä on tosiaan tulossa yksi lempikirjailijoistani. Hänen kirjoissaan on aina jotain odottamatonta tai yllätyksellistää. Erilaista. Toki voi ajatella, että koin tämän viimeksi lukemani eri tavalla, koska olen lukenut aiemmin hänen omalla tavallaan kokeellisemmat teoksensa Pilvikartasto ja Luukellot. Niiden pohjalta tiesi, ettei mitään kannata pitää itsestäänselvyytenä. 

David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä
Oma ostos Sammakon kirjakaupasta 

Jacob de Zoetin tuhat syksyä osoittautui todella vetäväksi, mielenkiintoiseksi ja hyvin kirjoitetuksi historialliseksi romaaniksi. Eristäytynyt Japani 1800-luvun alussa ja hollantilaisten pieni kauppa-asema sen reunalla loivat kehyksen tarinalle, jonka keskiössä nuori kirjanpitäjä, japanilaiskätilö ja samurai-kääntäjä joutuvat kohtalon pyörteisiin. Tässä kirjassa ei vielä ole Mitchellin taiturimaista rakennekäsittelyä, eikä myöskään samanlaista ylimaallista kosketusta toisiin maailmoihin kuin esim. Luukelloissa tai Pilvikartastossa, vaan yksinkertaisesti vain hyvä tarina. Toki sillä twistillä, että kun tietää Mitchellin yleensä välttävän ylenpalttista henkilöhahmoihinsa kiintymistä, voi tarinassa tapahtua mitä vain, kenelle vain. Lukukokemus muuttui oudosti yht'äkkiä jotenkin jännittävämmäksi ja miltei hermostuttavaksi. Samalla kirjaan uppoutui innokkaana tietämään, mitä oikein tapahtuu. 

Tapahtuihan siinä. On syrjäisillä kukkuloilla asuvia munkkeja, hollantilaisia huijareita, japanilaista politiikkaa ja  ihmisen julmuuksiin ajava halu elää ikuisesti. Mitchellille tyypillisesti näkökulma ja keskiössä oleva päähenkilö muuttuu. Aika kuluu sattumanvaraisesti lukujen ja tapatumien välillä, mutta punainen lanka säilyy. Tosin lukija joutuu pariin otteeseen miettimään, mistä tarinassa oikein onkaan lopulta kyse. Minä päätin uskoa rakkauden ja intohimon voimaan, joka kannattelee vaikka sen kohdetta ei koskaan näkisikään tai kohteena olisi vain usko tai periaate.  

Pidin siis kovasti. Minuun vetoavat tarina, joissa rakenne ja kaari säilyvät. Liian kokeellinen saa minut hermostumaan. Samalla nautin yllätyksistä ja juonen ennalta-arvaamattomista kiemuroista. Kun lukijaa ei päästetä helpolla, vaan välillä tökkäistään hereille, tulee lukemiseen ihan oma jännitteensä. Lisäksi kirja on täynnä tunteita, se suorastaa väreilee syvältä nousevia intohimoja. Japanilaiseen tapaan päällepäin ei kaikki ole selvää, mutta myllerrys siirtää go-laudan pelinappulat ja historia muuttuu. 

Silti, kaikista kiemuroista huolimatta, tai ehkä juuri niiden ansiosta, kirja on myös hyvin kirjoitettu historiallinen romaani mielenkiintoisesta aikakaudesta ja ainakin minulle melko tuntemattomasta kolkasta maailmaa. Varsin suositeltavaa luettavaa talven pitkiin iltoihin. 

18 kommenttia:

  1. Tämä on kertakaikkisen upea kirja. Lukemisesta on jo monta vuotta, mutta muistan yhä, kuinka vahvan jälken Jacob minuun jätti. Piti oikein kaivaa oma vanha bloggauskin esiin ja mehustella sitä. Tarina on vahva, monipuolinen ja kiehtova, henkilöt ja miljöö jotain poikkeuksellista ja käänteet paikoin vatsaa vääntäviä. Mitchell on ehdottomasti suosikkikirjailijoitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitchell on upea kirjailija - näin sanon kolmen kirjan vahvalla kokemuksella. Montakohan häneltä on suomennettu ? Ainakin yhden olin löytävinäni lisää.

      Poista
  2. Pilvikartaston olen sentään minäkin lukenut :)
    Mukavaa viikkoa sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvikartasto on ihana. Tekisi mieli joskus katsoa se elokuvakin, muttei ole tullut vielä vastaan missään palvelussa.
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Tämä on kirja, joka jo pitkään ollut "haluan lukea"listallani. Pitääkin katsoa jos nyt löytyisi kun kirjakaupat taas ovat auki 2 kuukauden sulun jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea. Ehdottoman mielenkiintoinen ja koukuttava.

      Poista
  4. Nyt täytyy tunnustaa, että tämä kirjailija on minulle ihan tuntematon. Mutta ihastuin kirjan esittelyyn, tuntuu että kirja on sellainen, josta varmasti tykkäisin: historiaa, hyvä tarina, kiinnostavaa juonen punontaa, rakkautta. Ja vielä tuo kiinnostava maa. Eli ilman muuta lukulistalle menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitchell on todella mielenkiintoinen kirjailija. Hänellä on ihan oma tyylinsä.

      Poista
  5. Kirjailija on nimenä tuttuakin tutumpi, mutta jostain syystä en ole saanut hänen kirjoihinsa tartuttua. En ole edes varsinaisesti vaivautunut ottamaan selvää hänen kirjoistaan, vaikka moni niistäkin on nimenä tuttu.

    Tämä alkoi nyt kiinnostaa ja kiehtoakin. Ehkä voisin vihdoin paikata Mitchellin mentävän aukon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa. Minä ainakin olen hänen kirjoistaan nauttinut valtavasti. Kaikki ovat kolme lukemaani ovat olleet erilaisia, mutta niille on yhteistä taitavasti muodostettu tarina ja mielenkiintoinen rakenne, sellainen jotenkin ilmava palasten koostumus.

      Poista
  6. Minä olen lukenut tästä suunnilleen puolet joskus useampi vuosi sitten kun tämä oli uusi ja se jäi kesken, kun kirjaan tuli varaus. Mun piti laittaa se varaukseen heti itselleni, mutta unohdin ja sitten kun törmäsin sen nimeen uudestaan oli kulunut jo liikaa aikaa että olisin voinut noin vain jatkaa siitä mihin olin jäänyt. Nyt en muista siitä enää sitäkään vähää, fiilis on että kirja oli "erilainen", hieman haastavampi mutta myös kiehtova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtova on erittäin osuva sana kaikkiin David Mitchellin kirjoihin. Nyt sitten vaan uudestaan varaukseen ja lukemaan :-)

      Poista
  7. 1800-luvun Japani tai hollantilaiset siellä ovat minullekin aika vieraita teemoja. Tämä vaikuttaa aika runsaalta teokselta. Mitchelliltä en muistaakseni ole lukenut mitään, vaikka Pilvikartasto on muuten tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitchellin kirjoissa tuntuu aina olevan useampia tasoja ja juonia kiemurtelee ristiin rastiin. Eli runsas on ihan sopiva sana.
      Silti kokonaisuus pysyy hanskassa ja matkan varrella linkitykset suovat jänniä oivalluksia.

      Poista
  8. Ihanaa ja samalla kamalaa, miten paljon on kiinnostavia kirjailijoita (ja vielä enemmän heidän kirjojaan), joista ei tiedä mitään. Ellei tuo nurkassa huutava kirjapino (pinot) olisi niin iso, niin tarttuisin tähän vinkkisi. Historiallinen Japani jo sinällään riittää tekemään kirjasta kiinnostavan, mutta jutullasi sait kiinnostumaan siitä muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, kaikkea ei millään ehdi. Mitchelliin kannattaa kuitenkin tarttua.

      Poista
  9. Tämäpä on minulle aivan uusi tuttavuus, joka alkoi kiinnostaa teidän moniäänisen suosion vuoksi!

    Juuri äsken luin Selja Ahavan kirjan Nainen joka rakasti hyönteisiä. Siinäkin päädytään 1800-luvun Japaniin, jossa yksi hahmoista on puoliksi hollantilainen, puoliksi japanilainen naislääkäri. Teema "hollantilaiset Japanissa" ei kuulu erityistuntemukseeni, mutta uskon Mitchellin kertovan jotain uutta näistä kompleksisista globaaleista valtasuhteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, miten kirjat tuntuvat osuvan kohdalle aina jonkinlaisina ryhminä. Samaan aiheeseen tai löyhästi samantyyppisiä kirjoja päätyy lukulistalle suurin piirtein samoihin aikoihin.
      Mitchell on varmasti taustatyönsä tehnyt, eli jo ihan ajankuvauksena tämä on mielenkiintoinen (Toki puhtaasti fiktiota, vaikka lopusta viitteitä ja historiallisia liittymäkohtia löytyykin lista luettavaksi)

      Poista