(Luku)päiväkirja: Kirjahyppely on kavala tauti

Keskiviikko 18.11.2020 

Marraskuu on jo yli puolenvälin, mutta luettuja kirjoja on takana vasta kaksi. Bookbeatin ilmaisjakso on vienyt minut mukanaan. Kun ei maksa jokaisesta kirjasta erikseen, on näköjään ihan liian helppoa vaihtaa opuksesta toiseen. Kesken on taas useampikin äänikirja ja ekirja. 

Yhden kirjan sentään sain loppuun luettua. Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli oli alkuun vähän tylsä. Se  muistutti liikaa jotain muuta lukemaani kirjaa ja ajassa kulkeminen ei jotenkin tuntunut kiehtovalta. Sitten tarinaan tuli uusia kiemuroita, sattumia ja pohdintaa ajan olemuksesta, ja huomasinkin olevani koukussa. Lopussa totesin, etten ihmettele Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoa ollenkaan. 

Noin muuten on päiviin mahtunut pääasiassa töitä, sekä tietysti iloa siitä, että koko perhe on taas kasassa samassa paikassa. Vaikka toivommekin Koronan Ranskassa hellittävän, samalla ei häiritsisi yhtään pitää isäntä kotona tästä joulun yli. 

Videopuheluissa olen innostunut pitämään taustakuvanani tässä alkuviikossa nappaamaani kuvaa olohuoneesta. Sitä on mainittu niin jouluiseksi kuin Harry Pottermaiseksi. Ainakin se on herättänyt keskustelua. Siitä taas huomaamme, henkilökohtaiset asiat kiinnostavat ja vaikka kuva jonkun kodista saa kielenkannat höltymään ja ihmisten välisen kontaktin elävöitymään. Vinkkinä tylsiin työpuheluihin! Kirjoista muuten ei kukaan vielä ole kysynyt, ovat varmaan vähän liian pieniä kuvassa, mutta Risk-pelin sieltä jo joku bongasi.

Niin, ja jouluisten kakkujen kausi on avattu. Ensimmäisenä uunista tuli valkosuklaa-karpalokakku. Sen resepti löytyy vaikka täältä. 

Tällä viikolla loppuun luettuja: 

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli