Tästä kirjasta on jotenkin kauhean vaikea kirjoittaa. Siinä on jotain hurjan tuttua, joka pakenee analyysiä. En millään saa sormeani tökättyä kohtaan, joka herättää muistikuvia tai pikemminkin oudon tunteen muistikuvista. Ehkä kyseessä on metsä, suo ja järvet, tai omalla tavallaan rujot ihmiset karun luonnon keskellä, tai sitten kaikki ne jostain kollektiivisesta kansanmuistista esiin nousevat otukset... Ehkä...
Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Nextory - ekirja
Oli mikä oli, tätä kirjaa luin pieni riemastuksen tunne sydänalassa. Ihanaa! Kerrassaan nautinnollista lukea jotain uutta ja muuta kuin autofiktiota tai murhia ihmissuhteiden keskellä - tai hetkinen, onhan tässäkin murhaaja, jota ylikonstaapeli Janatuinen saapuu Itä-Lappiin rajalle pidättämään. Murhaaja tosin on kalastuspuuhissa sillä Elina Ylijaako saapuu joka kevät samalle lammelle kalastamaan (saman) hauen, johon liittyvätkin sitten taikuus,noituus ja rakkauden kahleet.
Kylässä on omanlaisensa asukkaat, joista ihmisiä on vain osa ja heistäkin puolet noitaverisiä. Muuten vilisevät raitilla kaikenlaiset metsänasukit, joita eivät etelän kaupunkilaiset tiedä olemassa olevankaan. Peijooni nyt ensimmäisenä (ihan lempparini!). Se seuraa Janatuista kuin koira emäntäänsä ja tuntee kaikki. Näkki on yhtä juoni kuin kaikissa kansantarinoissa, mutta siitä on selvittävä vaikka sitten ammoin kuolleella avulla.
Siis ihan oikeasti. Tätä oli nautinto lukea. Kukaan ei henkilöistä ole täydellinen, kaikilla on omat vihansa ja harmituksena, mutta pahan silmänkin uhalla naapuria autetaan ja sydän on vähintään katinkultaa.
Ehkä tuttua on myös kirjan tyyli. Siinä on jotain suomalaisesta veijaritarinasta, mutta päivitettynä tähän päivään ja ihanasti sekoitetuilla rooleilla. Kieli on kaunista kaikesta rujoudestaan huolimatta, rytmiltään suomalaiseen sielunkelloon helähtävää.
Taidan pistää tämän kirjan siihen hyvin, hyvin matalaan uudelleen luettavien kirjojen pinoon. Kestänee nimittäin useammankin lukukerran tarjoten jokaisella uutta löydettävää. Sitä paitsi, tuohon tunnelmaan jää kaipaamaan.
Luin tämän kanssa viime vuonna, ja pidin tästä siksikin, että nuo kolkat Lapista ovat minulle uppo-outoja. Folklorea ei voi koskaan olla liikaa, eikä omituisia kyläkauppoja. Kirja ansaitsisi enemmän huomiota, itsekin törmäsin tähän ihan randomilla. Ja lukisin myös uudestaan, kestää useamman lukukerran.
VastaaPoistaTämä kestänee kyllä useammankin lukukerran. Eivät ole Lapin kolkat tuttuja minullekaan, mutta jotain ytimeltään tuttua virettä tässä on suomalaisesta kollektiivisesta muistista.
PoistaLappi on minulle suuri tuntematon, sillä en ole siellä koskaan käynyt. Tämä kirja voisi viedä minut sinne.
VastaaPoistaEi ole Lappi tuttu minullekaan, enkä oikein osannut tätä pitää matkana Lappiin. Tuttua tunnelmaa löytyi tällaiselle etelän eläjällekin.
PoistaTämä kirja pompahtelee aina silloin tällöin blogijutuista esille, ja sitä kautta olen itsekin alkanut varovaisesti kiinnostua kirjasta. Kalastus ja Lappi ovat kyllä lähtökohtaisesti sellaisia aiheita, jotka eivät hirmuisesti innosta lukemaan, mutta jotain taikaa tässä kirjassa selvästi on, niin paljon sitä on kehuttu. :)
VastaaPoistaYllättävän vähän tätä on rummutettu missään julkisuudessa. Onneksi blogit ovat nostaneet esille, niistä minäkin kirjan bongasin lukulistalleni. Ansaitsisi kyllä enemmänkin huomiota.
PoistaMuutaman kerran olen nimeen törmännyt, mutten oikein tiennyt millainen kirja on kyseessä. Taikuutta? Suomalaista veijaritarinaa? Jos jotain kammoan niin veijaritarinoita :D Ei siis minun kakkupalani.
VastaaPoistaJonkunlaista metsätaikuutta tässä on. Veijaritarinaksi en tätä kuvaisi. Vaikka tekstin tyylissä ehkä on jotain samaa vivahdetta, tarinankulussa mielestäni ei.
Poista