Sivut

9.8.2020

Kesäkirja ja toinenkin


Olen löytänyt Tove Janssonin vasta aikuisiällä. Ensin luin muumeja, nyt olen innostunut lukemaan muitakin hänen kirjoittamiaan kirjallisuudenlajeja. Bulevardi oli mielenkiintoinen novellikokoelma, mutta siitä kirjoitin jo aikaisemmin. Nyt luin (kuuntelin) Janssonin klassikon ja kesäkirjojen kesäkirjan. 

Tove Jansson: Kesäkirja 
Nextory 
Lukijana: Linda Liukas 

Minun piti tämä julkaista on kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen heinäkuun lopussa, mutta elämä...  Nyt huomasin, että Tove Jansson on saanut oman liputuspäivän eli 9.8. (samalla liputetaan suomalaisen taiteen kunniaksi). Päivä on tänään. Lienee siis pakko ruveta hommiin.

Kesäkirjasta on jotenkin vaikea kirjoittaa, sen ennemminkin kokee kuin lukee. Isoäidin ja pienen tytön kesä(t) saaressa ovat täynnä tunnelmaa.  Jännän kiehtova tarina kesästä saarella, sukupolvien välisestä yhteydestä, lapsuudesta ja vanhuudesta. Samalla siinä on jotain pientä häiritsevää. Idyllin pinta on siloinen, mutta alla kiemurtelevat mustat juovat. Niistä ei tiedä, mitä ne ovat, mutta missään tapauksessa ei elämä ole pelkkää makeaa. 

Parhaiten minulle taisi jäädä kirjasta mieleen myrskykohtaus. Todennäköisesti sen vuoksi, että kirjan sisältö linkittyi ympäristööni miltei huvittavasti. Kesäaurinko oli kävelymatkani aikana peittynyt tummapuhuviin pilviin. Ne lupasivat sadetta ja ukkosta. Samalla sofia, isoäiti ja isä pitelevät myrskyä saaren pienessä luotsimökissä. Minä hyppäsin osaksi matkaa paikalle osuneeseen busiin ja ehdin kotiin ennen ensimmäisiä pisaroita. Kirjassa oleillaan kalastusmökissä myrskyä paossa. 

Minä kuuntelin Kesäkirjan äänikirjana, jonka lukijana oli Linda Liukas. Kesti hetken totutella. Minun mielessäni jostain kumma syystä kertojana pitäisi olla vanhempi nainen, aivan kuin sitä lukisi isoäiti. En tiedä, mistä moinen tunne tulee sillä kirjassa ei missään kohtaa sanota kertojaksi sen paremmin isoäitiä kuin Sofiaakaan. Olo vain kumpuaa jostain.  Sinänsä Liukas on ihan ok lukija, ei siinä mitään. 

En yhtään ihmettele, että Kesäkirja on niin monelle rakas. Se on taidokkaasti kirjoitettu ja tunnelma käsin kosketeltavaa. Sitä vähän mietin, että minulle kirja ei ehkä esittäydy ihan niin idyllisenä, kuin olen ollut muutamista kuvauksista ymmärtävinäni. Siinä on Janssonille ominaista kylmää ja tummapuhuvaa pohjavirtausta, joka myös muumeissa minua toisaalta viehättää, mutta joka taisi omia poikiani vähän pelottaakin. Pyöreät ja hilpeät piirrosmuumit kun ovat minusta aika kaukana kirjojen kuvaamista hahmoista. 

Toinen Janssonilta tänä kesänä lukemani kirja kertoo saaren muutoksesta kesäpaikaksi, siellä elämisestä ja siitä luopumisesta. 

Tove Jansson, Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
Nextorysta
Lukijana: Anna Saksman

Tässä kirjassa Tove Jansson kuvailee rakasta kesäpaikkaansa sekä siihen liittyviä ihmisiä. Esiin tulee hieman kokemattomien kaupunkilaisleidien oppiminen saarielämään sekä tapahtumia vuosien varrelta. 

Kuten kesäkirjassa, tarinassa ei ole varsinaista juonta vaan kirja muodostuu tapahtumista, anekdooteista, päiväkirjamerkinnöistä. Se saa haluamaan itsekin saarelle. Tosin minä kävisin mielelläni kylässä, saarella asujaksi minusta ei taitaisi olla. 

Nautin kovasti kirjasta, vaikka se olikin hiema hajanainen. Osa päiväkirjamerkinnöistä kuuluu saarelle mökkiä rakentaneelle hieman rantarosvomaiselle miehelle, josta tulee saarelaisille jonkinlainen oppi-isä ja tukija. Kuvatut toimet ovat tietysti ajalle ja paikalle ominaisia. Nyt ne tuntuvat melkein eksoottisilta. 

Sekä Kesäkirja että Haru, eräs saari kuuluvat laiturilukemiston aatelistoon.  Kannattaa ehdottomasti lukea Tove Janssonia myös muumeja pidemmälle. Sieltä löytyy muumien tunnelma, mutta toisenlaiset tarinat. 

Elokuussa aukeaa myös Kansallismuseon Muumit 75 -näyttely. Sinne pitää myös ehtiä. 

14 kommenttia:

  1. Minä olenkin lukenut vain noita "lastenkirjoja" Tovelta. Muumit ovat omia suosikkejani vuodesta toiseen <3
    Aurinkoista sunnuntaita sinulle Minna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumit ovat ihan omanlaisiaan. En yhtään ihmettele niiden klassikkoasemaa.

      Poista
  2. Minä en muista lukeneeni muuta kuin Näkymättömän lapsen ruotsiksi. Sain sen stipendinä ysiluokan opettajalta koulun päättyessä ja käänsin sen sanakirjan kanssa, se oli 80-luvun alkuvuosia eli aikaa ennen nettiä.

    Mulla oli ajatus kuunnella Haru tälle päivälle, mutta näin juttua Toven liputuspäivästä, etten ehtinyt. Jos sitten ensi vuonna, ehkä kirjabloggaajat voisivat tehdä haasteenkin siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea ei ehdi :-) Minulla tuo oli ihan sattumaa - uusi liputuspäivä oli mennyt ihan ohi.

      Poista
  3. Minulta jäi taannoin tuo Kesäkirja kesken. Innostuneena aloitin, mutta melko pian se innostus lörpähti. Ei vain ole minua varten se kirja.

    Muumeja en lukenut lapsena paitsi joitakin mustavalkoisia sarjakuvia. Ne ovat jääneet voimakkaasti mieleeni. Aikuisiällä luin Muumipeikon urotyöt ja ihmeekseni pidin siitä kovasti! Mietin, että voisi lukea muumeja enempikin, mutta ei ole kuitenkaan tullut luettua. Luulen, ettei tuo "Haru" välttis ole kirja minulle, kun ei se Kesäkirjakaan kolahtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkirjassa on ihan oma tunnelmansa, eikä se varmastikaan ole kaikille.
      Minä tykkään muumeista huomattavasti enemmän näin aikuisena. Niitä taitaa lukea jotenkin eri tavalla...

      Poista
  4. Minä ihastuin Kesäkirjaan pari vuotta sitten, kun sen viimein innostuin lukemaan. Upea kirja! Olen itsekin "löytänyt" Janssonin vasta näin aikuisiällä, ja juuri nyt on kesken viehättävä Haru-kirja. Muumit on totta kai tullut luettua, ja aivan erityinen suosikkini ovat sarjakuvamuumit. :) Janssonin novelleihin en sen sijaan ole oikein päässyt sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haru on juurikin viehättävä kirja. Kesäkirja on hienosti kirjoitettu, mutta siinä on kyllä syviä virtoja näennäisen kesäkepeyden alla.

      Poista
  5. En ole kesäkirjaa lukenut, mutta mieleni tekisi. Jotenkin ajattelen, että se pitää lukea mökillä, mutta ehkä voisin ottaa jopa talvilukemiseksi, silloin kun on kesään vielä pitkä aika ja jo kova ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkirja on hienosti kirjoitettu ja minusta se sopii varmasti moneenkin vuodenaikaan. Ehkä sitä lukee jotenkin eri tavalla kelistä riippuen ?

      Poista
  6. Olen lukenut Kesäkirjan ajat sitten englanniksi. Annoin sen eteenpäin ja nyt kaipaan takaisin. Ehkä blogisi innoittamana jatkan nyt Haru-teokseen, koska sekin kuulostaa varsin mainiolta!

    Olikohan alun perin niin, että Kesäkirjan kokosi brittikustantaja, vai olenko väärin asian ymmärtänyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy myöntää täydellinen tietämättömyyteni tuon kustantamisen suhteen eikä Googlekaan osannut pikaisella haulla auttaa.
      Haru oli mukava kesäkirja - itse asiassa minusta se on enemmän kesäkirja kuin Kesäkirja...

      Poista
  7. Kuuntelin Tove Janssonin Kesäkirjan ensimmäistä kertaa viime kesänä Linda Liukkaan lukemana, ja Lindan sopivasti lapsekas ääni sopi minusta sinänsä hyvin lukijaksi. Mutta sitten löysin kirjan myös Tove Janssonin itsensä lukemana,tietysti ruotsiksi, ja tuntui kuin tarinakin olisi muuttunut. Hieno kesäkirja, ja koska kesää on vielä jäljellä, ehkä luen sen nyt kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linda Liukas oli oikein hyvä lukija, kunhan ensin pääsin tuosta isoäiti kertojana ajatuksesta eroon.
      Lukija vaikuttaa kirjan kuuntelukokemukseen tosi paljon.

      Poista