Kadonneiden tavaroiden vartija

Jotkut kirjat yhdistyvät paikkoihin, joissa niitä lukee. Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartija tulee ikuisesti muistuttamaan minua siitä, kun viimein sain itseni juoksumatolle ja vieläpä useampaan kertaan. Outoa, eikö ?

Kirjassa nimittäin ei juosta eikä muutenkaan urheilla, eikä se ole mitenkään hurjan tiivistahtinen. Itse asiassa välillä se tuntui pysyvän sen verran tukevasti aloillaan, ettei edennyt kuuntelussakaan pariin viikkoon kuin muutaman minuutin.

Kuitenkin ihan pidin kirjasta - sitten lopulta.

Kuva: Bazar Kustannus

Ruth Hogan : Kadonneiden tavaroiden vartija 
Nextoryn valikoimista
Lukijana: Johanna Kokko 

Anthony kerää löytötavaroita ja kirjoittaa niistä tarinoita. Hän asuu upeassa talossa, apunaan Laura, joka toipuu kurjasta avioliitosta. Tarinassa sekoittuvat tavaroiden tarinat, Anthonyn elämäntarina sekä Lauran tulevaisuus, johon olennaisena osana kuuluu hänen uusi ystävänsä Päivänpaiste sekä komea puutarhuri.

Rinnakkaistarinana seuraamme Eunicen uraa kirjakustantamossa mahtavan pomon seurana, muutamaa vuosikymmentä Lauran tarinaa aikaisemmin.

Juonet kulkevat rinnakkain, lomittain ja sekoittuvat tarinanpätkiin löytötavaroiden hukkaushetkestä. Kun aineksiin sekoittuu myös yliluonnollisia elementtejä ja Paduan kummitus, voisi lopputuloksena olla todellinen sekamelska. Siltä se paikoitellen vähän tuntuikin, mutta samalla kirja kiehtoo. Sitä voi lukea palasissa ilman, että putoaa kelkasta, ainakaan kovin paljon. Takaisin pääsee taas seuraavassa sopivassa kohdassa tarinan jatkuessa uudestaan.

Minä siis vähän jouduin taistelemaan kuunnellakseni kirjan loppuun saakka, mutta viimeisen kolmasosan kuuntelin vauhdilla. Siinä alkoivat erilaiset langanpätkät solmiutua rusetteihin ja löytötavarat löytämään hukkaajansa.

Eihän tämä varsinaisesti ole erityisen looginen tarina ja vähän imeläkin se on, mutta Korona-aikaan erittäin sopiva. Siinä on sellaista lempeää naiiviutta ilman tyhmyyttä. Sellaisesta tulee hyvä mieli, eikä nykyuutisten keskellä sellaista luettavaa ole yhtään liikaa.

Jotenkin jännästi minun lukemiseni tuntuvat jakautuvan kahteen ryhmään. Joko tarvitaan dekkareita tai sitten jotain pientä taikaa. Dekkaritkaan eivät saa olla sellaisia julmia vaan Cozy Mystery on näköjään päivän teema. Herttaista sen olla pitää niin muistaa maailmassa olevan muutakin kuin katalia viruksia.