(Luku)päiväkirja: Omassa kuplassa

Torstai 26.3.2020

Se on jo torstai!

Ei voi olla totta, vaan on se.  Viikot menevät nopeasti omassa kotikuplassa. Todennäköisesti sen takia, että hommaa riittää yli käytettävissä olevan ajan. Vähän rupeaa tämä täti olemaan rähjääntynyt näin vähän ennen viikonloppua.

Töissä on tahti kiihtynyt. Tiedä sitten, onko kyseessä viimeinen aalto ennen rysäystä, mutta ainakin nyt tekemistä riittää. Tosin nämä taitavat olla jo aiemmin aloitettuja juttuja, uusia ei ole näkynyt.
Kotona koulu jatkuu muksuilla ja taitavat jo olla aika tottuneita. Huomenna ihmetellään eka videopuhelutunti Toton kanssa :-)

Kun töihin ja kouluun sitten yhdistää ruokahuollon ja muut kotijutut, niin ovat vuorokauden tunnit melkoisen täynnä.

Kolmesta asiasta olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni - sekä oman että perheen mielenterveyden kannalta.

1) Vähintään kerran päivässä minun pitää päästä ulos, edes vähän. Nyt kun aurinkokin on hellinyt meitä keväisellä valonpaljoudella.

2) Ruoan pitää olla hyvää, mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Siitä tulee hyvä mieli, vaikka sitten ruoanlaitossa olisikin vähän enemmän hommaa. Onneksi on isot pojat. Varsinkin näin koeviikolla on esikoinen kunnostautunut keittiössä. Tänään minua hellittiin illan puhelinpalaverissa viereen kannetuilla quesadilloilla. Luksusta!

3) Kirjoja pitää saada luettua. Edes vähän. Olen juuri ja juuri ehtinyt kuuntelemaan Toton kanssa iltaisin hetken Neron päiväkirjan osaa Viimeinen oljenkorsi. Toto ilmeisesti tykkää, minä vähän tylsistyn. Ilmiselvästi en ole kohderyhmää.

Sitten ennen nukkumaanmenoa tartun näköjään automaattisesti dekkareihin. Sain loppuun J.P. Koskisen Tammikuun pimeä syli-romaanin ja aloitin heti perään Eppu Nuotion Ellen Lähde-sarjan kolmannen osan Elämänlanka.  En siis missään tapauksessa kaipaa mitään kovasti jännittävää, taitavat uutiset riittää sitä osastoa, vaan ennemminkin mielenkiintoista ja leppoisaa. Varsinkin Ellen Lähde vastaa kuvausta. Olen aivan ihastunut henkilöhahmoon. Olen tainnut löytää eläkepäivieni esikuvan.


Sunnuntai 29.3.2020

Terveisiä kuplasta! Töitä tuli viikolla tehtyä lopulta niin paljon, etten vielä lauantainakaan saanut istuttua paikoillani edes yhden lukupäiväkirja-tekstin vertaa. Onneksi aurinko on paistanut, niin sain purettua levottomuuttani edes ulkona kiertelyyn.

Tänään oli ihanaa puuhastella pihalla. Huomasin raparperin päässeen taas lehtiensä kanssa alkuun ihan huomaamatta ja ruukusta löytyi niin minttu kuin timjami jo aivan vihreinä. Mahtavaa, kun tulee kevät ja kesä (huolimatta lähipäiville ennustetuista pakkasista).

Lukeminen on ollut kevyttä, pehmoa ja dekkaria, eli juurikin tällaiseen aikaan sopivaa. Vieläkin tekisin mieli tarttua johonkin samanlaiseen. Pitää katsoa, mitä varastoista löytyy. Omat Korona-ajan luetut alla listattuina tältä viikolta.


Viikolla loppuun luetut :

J.P. Koskinen: Tammikuun pimeä syli 
Jokinen on kirjoittanut käsittääkseni dekkarisarjan, jossa on osa joka kuukaudelle. Tammikuusta siis aloitetaan. 
Juho Tulikosken isä on surmattu ja hänen enonsa, nykyisin yksityisetsivänä toimiva entinen poliisi, pyytää apua murhan tutkinnassa. Matkan varrella tulee vastaan vanhoja tuttavuuksia ja historia tuntuu hiipivän väkisin mukaan nykyhetkeen. Vastaan tulee kaikenlaisia vähän omituisia käänteitä, mutta kaikkiaan kirjan parissa viihtyy. 

Eppu Nuotio : Elämänlanka 
Ihan mahtava Ellen Lähde, suuri suosikkini pehmodekkarien päähenkilöistä. 

Elly Griffiths: Käärmeen kirous 
Ruth Galloway osuu jälleen paikalle, kun ruumis löytyy. Tällä kertaa kirjassa on mystiikkaa, vanhojen hautojen kirouksia, sekä proosallista huumekauppaa. Lisäksi tietysti mietitään ihmissuhteita.