Sivut

1.3.2020

(Luku)päiväkirja - valoa kohti

Tiistai 25.2.2020 

Se on taas uusi viikko ja kas kummaa, valo on saapunut. Hurjaa, miten auringon näkeminen voi vaikuttaa mielialaan. Vielä kun saisi nämä flunssanrippeet katoamaan, niin voisin mennä kevättä kohti iloisin mielin.

Lukeminen on ollut tällä viikolla toistaiseksi minimissään. Ihan on menty äänikirjoilla paikasta toiseen siirryttäessä ja kuopuksen iltasatuna eli Downright Dead on edennyt siihen saakka, että kummitussession tv-kuvaukset ovat kohta alkamassa (mitä ilmeisimmin ilman oletettua kummitusta, en ole ihan varma osallistuuko joku odottamaton vieras). Kaipaus puolestaan kuvaa Lennan elämää uudessa maailmassa, ehkä vähän turhankin seikkaperäisesti. Vielä ei ole oikein varsinaisesti tapahtunut mitään.

Keskiviikko 26.2.2020

Se on jo keskiviikko ja helmikuu loppuu tällä viikolla. Hurjaa! Miten aika voikin taas mennä niin nopeasti?

Valoa on taas enemmän ja flunssa alkaa olemaan selätetty (kop, kop, koputetaan puuta). Eilen sain itseni jo Pilates-tunnille ja tänään kävin töiden jälkeen rannalla kävelemässä. Ihanaa, kun siihen aikaankin paistaa vielä aurinko.

Kirjojen suhteen on menty edelleen äänikirjoila. Downright Dead on osoittautunut koukuttavaksi ja viihdyttäväksi. Toto puolestaan odotti eilenkin Kaipauksen kuuntelua, mutta äiti vaan oli jumppaamassa. Tänään sitten, vai mitä ?

Toton terveiset: 
kyllä. enää yksi kerta yhtä lääkettä! tomas oli tänään meillä ja me pelattiin se oli kivaa kun me pelleiltiin. 

Heh, kiva päivä, mitä ilmeisimmin (ja äidin pitää opettaa, miten koneella saa isot kirjaimet :-)
Toto sanoo, että kyllä hän tietää, mutta unohti ilmeisesti...

Toto jatkaa : 
Unohdin kertoa kun Äiti aloitti tämän päivän kirjoittamisen mietin muistaakohan hän minun syntymäpäivää kun aika menee niin nopeasti.


Torstai 27.2.2020

Tänään tein etäpäivän. Oli niin mahtava keli, että kävin vähän pidemmällä lounastunnilla ja kävelyllä. Luurit korvissa totta kai. Eilen loppuun saadun viihdepläjäyksen jälkeen oli taas ihan kiva kuunnella vähän jotain enemmän pohdiskelua aiheuttavaa.

Merete Mazzarellan Aurinkokissan vuosi sisältää paljon pohdintaa ikääntymisestä, vanhempien ihmisten rakkaudesta ja elämän muutoksista.Tänään kuuntelin osuuden, jossa mietittiin eri tulkintoja sanonnalla "olla uskollinen itselleen". Olen Mazzarellan kanssa samoilla linjoilla siinä, että monesti tuolla tarkoitetaan lähinnä "voin tehdä mitä huvittaa, koska se olen minä, joka haluaa..." Silloin vain puolustellaan omia tekemisiä, esimerkiksi silloin, kun halutaan vaihtaa kumppania. Minusta (ja ilmeisesti myös kirjailijasta) "olla uskollinen itselleen" tarkoittaa ennemminkin sitä, että on sellainen kuin haluaa olla, pitää lupauksensa, kantaa vastuunsa - siis jos tavoittelee sellaista minää itselleen.

Muutakin tuli kirjasta mieleen siinä auringosta  nauttiessani. Olen ennenkin sanonut, että kaikkien pitäisi lukea kirjoja ja nehän tunnetusti kasvattavat empatiakykyä. Syynä tähän on todennäköisesti se, että kirjojen lukeminen mahdollista eri näkökulman omaksumisen, ainakin hetkeksi. Useampi kirjailijakin on sanonut kirjojen olevan turvallinen ympäristö testata ajatuksia ja tekoja, joita ei ehkä todellisuudessa koskaan edes harkitsisi. Oma ajattelu avartuu ja täydentyy.

Töiden jälkeen lähdin sitten uudelleen kävelylle, mutta sillä kertaa oli isäntä kaverina - ei siis enempää kirjapohdintoja. Vähän tosin luin myös ennen ruoanlaittoa Cornish mysteryä eli A Colourful Death - siinä on Cozy Mystery, jos joku sellainen on.

Ruoanlaitto oli tänään Glorian ruoka ja viini -lehden inspiroimaa. Nyhtöselleri kuulosti tosi mielenkiintoiselta, mutta osoittautui lopussa vain pannussa kypsennetyksi selleriraasteeksi. Sitruunasta lisähappoa saanut punakaali ja harissalla terästetty jugurtti toivat nekin omat säväyksensä rieskan päälle koottuihin lisukkeisiin. Tätä voidaan tehdä myöhemminkin arki-illan kasvisvaihtoehtona.  Helppoa ja melko nopeaakin - kaikkineen meni jotain 45min pilkkomisineen ja kypsennyksineen. (Varsinkin, kun lisäherkkuna oli valmiita pakastefalafeleja)

Toto tuossa on kiltisti odottanut vuoroaan kirjoittaa terveisensä. Mitähän tänään on mielessä ?

Toto: kunpa Äidin blogeissa olisi lisää tämmöisiä hahmoja. päätän myös kirjoittaa vähän lisää kun äiti lähti. koulussa oli kivaa mutta iltapäivä kerhossa kaikki halusivat näplätä pokepallojani ei niin kivaa nääh. luulin äsken että äiti tulee muttei tullut joten kirjoitan lisää. olin vä... eikun aika tuhma kun me syötiin nyhtöselleriä papa sanoi että se muka estää korona viruksen tulon ja pyh!!

Ihan selvennyksenä sanottakoon, että isäntä mainitsi kasvisten syömisen auttavan vastustuskykyä... yllä Toton tulkinta. :-)
En siis yhtään filtteröi terveisiä - noin ajattelee 8v...


Sunnuntai 1.3.2020

Maaliskuu alkaa ja taivaalta tulee rättejä silmille. Onneksi oli viikolla monena päivänä kiva keli niin tuli vähän ulkoiltuakin (25km kävelyä tällä viikolla). Tosin lähdin ulos myös tänään aamupäivällä, koska goretex. Nyt taputtelen itseäni olkapäälle sillä olin iltapäivällä salillakin...

Tosin huomasin, että laitekammoni ei ole kadonnut minnekään. Kiersin niitä keskiaikaisilta kidutuslaitteilta näyttäviä härveleitä, mutta kolmen pt-session pohjaltakaan en istunut yhteenkään... Juoksumattoa, soutamista ja lihaksia ilman laitteita... Ehkä sitten ensi kerralla.

Kirjoista olen lukenut Cornwallin cozy mysteryä jo parin kirjan verran. Ne ovat rentouttavia. Tosin kolmannen osan luin loppuun viime yönä. Heräsin 2:30 enkä nukkunut millään. Niinpä sitten otin kirjan käteen. Pääsin sen loppuun ennen kuin uni palasi ja kello oli silloin jotain 5:30... Vähän väsyttää nyt.

Merete Mazzarellaa olen kuunnellut. Aurinkokellon vuosi herättää paljon ajatuksia. Itse asiassa päätin lukea sitä vähän pienemmissä pätkissä, jotten ihan sekoa lankoihini. Jäin miettimään muunmuassa sitä, miten teksti ja tarina jatkuu ja polveilullaan kulkee vaikka mistä. Kun pysähtyy hetkeksi miettimään, voi mielessään palata askeleita taaksepäin ja niin pitääkin tehdä. Muuten eivät aasinsillat ja logiikka pysy tallella. Yksi polku oli seuraavanlainen.

Miehen lapsenlapsen ihanuutta edelsi ajatus siitä, miten nykyään nuorilla on elämässä kovemmat vaatimukset kuin vanhempien nuoruudessa. Sen jälkeen kun oli mietitty eläkeläisten tarvetta tehdä jotain yhteiskunnan hyväksi ja miten toiset sanovat, mutta toiset tekevät ja kouluvaarin päivät ovat mielenkiintoisia. Sitä ennen työelämän muutoksista ja siitä, miten näennäistyön vaatimus tai halu tehdä näennäistyötä, lintsata voi olla helpottunut töiden muutoksen myötä. Kun oli puhuttu kuolemasta ja ajan rajallisuuden tunnusta vanhetessa.

Merete Mazzarellalla on kyky jatkaa juttua ja yhdistää tav'allaan erilliset asiat ajatuksia herättäväksi kokonaisuudeksi, jonka kuuntelu on helppoa. Jotain jää mieleenkin ja välillä yllättävät yhdistelmät vielä vahvistavat muistijälkeä. 

Tosin tuli mieleen, että vanhuudesta ja kuolemastakin lukeminen ei välttämättä ole ihan parasta terapiaa 50-kriisiä lähestyvälle. Toki kirjassa on monta muutakin ja lohdullisesti elämä jatkuu 50 jälkeenkin. 

Helmikuun aikana luin muuten loppuun peräti 13 kirjaa. Huimaa! 

Viikolla loppuun luettuja: 

Pamela Kopfler : Downright Dead
Tämä oli hauska. Jäin melkein koukkuun ja tuli kuunnelluksi yllättävänkin nopeasti. Kerrankin on niin, että sarjan toinen osa on ensimmäistä parempi. 

Carola Dunn : Manna from Hades
Hyväntekeväisyyskaupasta löytyy nuoren miehen ruumis. Outo salkku, känkkäräkkä etsivä ja aktiivinen aikidoa harrastava vanhempi rouva. Yep. Cozy Mystery - varsinkin kun ollaan Cornwallin upeissa maisemissa. 

Carola Dunn: A Colourful Death 
Taiteilija saa veitsen selkäänsä ja Eleanorin ystävä Nick on pääepäilty. Toki asia pitää korjata. 

Carola Dunn: Valley of the Shadow 
Merestä nostetaan nuori mies hukkumasta ja hän mumisee jotain luolaan suljetusta perheestään. Hieman erilainen kuin edelliset, mutta varsin jouhevasti etenee tämäkin - ja joukossa on paljon juttua myös Cornwallin salakuljetushistoriasta. 

Ihan kamala matkakuume iskee kohta Cornwallin suuntaan... 


2 kommenttia:

  1. Mietin juuri tuossa aamulla, miten ihanaa on tämä valon määrä. Jo seitsemältä on valoisaa. Kyllä valo antaa kaivattua energiaa. Hienoa, kun olet saanut flunssan selätetyksi. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo tekee olon aivan toisenlaiseksi. Pöpötkin menettävät voimansa. Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista