Kati Tervon kirjassa punainen pata on inspiraation lähde ja rakas keittiöväline. Voin hyvin kuvitella padan kirvoittavan tarinoita, mutta näissä on paljon muutakin - ihan ajankohtaiselta tuntuvaa huolimatta siitä, että lyhyet tekstit on alunperin julkaistu jo muutamia vuosia sitten.
Oma ostos Elisa Kirjasta
Pieniä teksejä keittiön iloista, ruoanlaiton haasteista, herkullisista aineksista ja perheestä keittiössä. Jos itse tykkää ruoanlaitosta, ovat nämä pieniä kivoja välipaloja. Niistä löytää useammankin tutun ajatuksen (ja välillä on eri mieltä).
Hieman koin tekstit hajanaisiksi eikä monissa ollut oikein punaista lankaa, vaikka väriä edustava pata välillä vilahtikin. Ehkä sitä onkin vähän jumittunut siihen, että teksteissä pitäisi olla rakenne. Välillä on ihan vapauttavaa vain lukea kevyttä jutustelua. Vähän niin kuin istuisi ystävän kanssa keittiössä höpisemässä, vaikka tietysti tässä tapauksessa vähän yksipuolisesti. Dialogia voi käydä vain omassa päässä.
Sinänsä oli ihan mukava kuulla pieniä kommentteja myös Tervojen perhe-elämästä, sellaista ohimennen lausuttua, mutta kenties toisen(kin) puoliskon faneja kiinnostavaa.
Ihan mukava tuttavuus siis, mutta ehkä seuraavaksi ruokakirjaksi haluan jotain vähän kunnianhimoisempaa (Nigellan How to Eat - äänikirjan lisäksi).
Mitähän muita tällaisia pohdiskelevia ruokakirjoja onkaan olemassa? Suosituksia?
Minulla on oranssi pata ja aika ajoin se on kovassakin käytössä. Eniten taitaa tosiaa paistinpannu ja kattila olla meidänkin perheessä käytössä.
VastaaPoistaKivaa lauantaita sinulle Minna <3
Pataruokia tulee tehtyä talvella, mutta kesällä pata lomailee :-)
PoistaMukavaa sunnuntai-iltaa!
Meillä on puolison mummolta saatu pieni pata, joka on musta ja jonka kansi oranssi. Ihanan retro, mutta eipä ole juuri tullut käytettyä.
VastaaPoistaRuokakirjat eivät ole minun juttuni, olivatpa romaaneja tai tietokirjoja (näitä jälkimmäisiä puolisoni tosin lukee paljon, nytkin meillä on kirjastosta lainassa vuoden 2019 keittokirjaksi valittu Peruna), mutta lähimmäksi tätä varmaan menee Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, josta pidin mahdottoman paljon.
Olen pidemmän aikaa yrittänyt muistella romaania, joka on ilmestynyt n. 2004-2006 välissä, ja jolla on ehkä ruokaan liittyvä nimi. Siinä on teoksessa mainitut ruoat myös resepteinä ja sijoittuu potentiaalisesti Italiaan. En vain saa millään päähäni mikä se on. Olin 2005-2006 töissä pienessä sivukirjastossa Kuopiossa ja teos oli silloin uutuus, josta kirjastonhoitaja kollega piti paljon. Erehdyin hetken luulemaan tuota perunankuorikirjaa täksi, mutta sehän on paljon myöhemmin ilmestynyt. Tuleeko sinulle mieleen mitään tällaisen epäselvän muistikuvan perusteella?
Minä luen ruokakirjoja yhtä lailla ahmimalla kuin romaaneja, mutta ymmärrän hyvin, jos ne eivät innosta.
PoistaMinä olen vuosien varressa lukenut useamman romaanin, jossa myös on reseptejä. Pitänee vähän vilkaista arkistoja. Ei nyt ihan suoralta kädeltä tule mieleen, vaikka hämärä mielikuva onkin jostain Italiaan liittyvästä ja resepteistä... Ei ole blogiakaan vielä tuolta ajalta, että voisi kurkata.
Voisiko kirja olla sellainen kuin Ruokaa Amore ? Sijoittuu Italiaan, suomeksi ilmestynyt 2005 ja sisältää reseptejä ? En ole itse lukenut, mutta osui tuossa silmiin.
PoistaTuon Ruokaa Amore kansi ei näyttänyt tutulta, kun katsoin Kirjasammosta. Siellä kuitenkin huomasin asiasanan gastronomia ja sen takaa muutaman kirjan joista löysin (luullakseni) sen etsimäni teoksen, sillä Mausteena Fernet Brancan kansi alkoi soitella kelloja. Oletko sitä lukenut?
PoistaOlen itse asiassa loppujen lopuksi lukenut aika vähän ruokaan liittyviä romaaneja (huomaan...) Ihan vieras tuo Mausteena. Pitänee tsekata.
PoistaMeillä on yksi pata (musta Kilta), jota tulee käytettyä aika harvoin.
VastaaPoistaPohdiskelevia ruokakirjoaj voisivat olla vaikka: Henna-Kaisa Sivosen Mummoillen : henkisen mummon käsikirja, Erica Bauermeisterin Elämän lempeät maut (The school of essential ingredients) ja Richard C. Moraisin Herkullinen elämä (The hundred-foot journey).
Kiitos kirjavinkeistä! Noista olen lukenut vain Herkullinen elämä-kirjan ja se oli mainio myös elokuvana!
PoistaTykkään ajatuksesta punaisesta padasta yhdistävänä tekijänä, että ikään kuin keräännytään padan ympärille turisemaan. Käytännössä pataruokia tulee kyllä tehtyä harvoin. Muistelisin, että meillä kuitenkin on pata olemassa. Mies on taloutemme pääkokki, joten pakko sanoa, en ole edes varma!
VastaaPoistaPataruoasta tulee mieleen jotain lohdullista ja yhdistävää. Meillä sitä tehdään aina joskus, mutta ehkä pitäisi enemmän.
Poista