Minä rakastan kissoja ja meillä asui kuvassa näkyvä Asterix yli 20v. Se oli rakas perheenjäsen koko tuon ajan, niin meille vanhemmille kuin sitten myöhemmin lapsillekin. Pystyn siis samaistumaan siihen, miten Takashi Hiraiden kirjassa pariskunta ihastuu heidän luonaan vierailevaan naapurin kissaan ja tottuu sen läsnäoloon.
Vielä pitkään sen jälkeen kun Asterixista aika jätti, kuulin yksin kotona ollessani sen tassutuksen ja odotin näkeväni kissanpään kurkistavan kulman takaa. Nytkin kaipaan kissaa seurakseni, mutta ei taida ajankohta olla sopiva uudelle perheenjäsenelle. Ehkä sitten myöhemmin.
Takashi Hiraide: Kissavieras
Oma ostos Elisa Kirjasta
Takashi Hiraiden kirjassa siis on pariskunta, jonka naapurin suloinen valkoinen kissa rupeaa vierailemaan heidän luonaan. Kuten kissoilla on tapana, se laajentaa reviiriään ja valloittaa myös uuden alueensa asukkaiden sydämet. Lopulta sillä on oma nukkumapaikkansa, omat rutiininsa ja tapansa "toisessa kodissaan".
Kissavieras ei kuitenkaan taida olla varsinaisesti kertomus kissasta. Haikeassa tarinassa on pääosassa muutos ja luopuminen, vaikka kuinka rakkaasta asiasta. Ison talon iäkäs omistajapariskunta joutuu muuttamaan kodistaan, ympäröivä asuinalue muuttuu ja kissan isäntäparikin joutuu luopumaan rakkaista asioista.
Kaikesta huolimatta kirjan ilmapiiri on toiveikas. Rakasta ja kadotettua saa surren muistella, mutta samalla pitää katsoa eteenpäin ja avata silmänsä ja sydämensä uudelle arvokkaalle ja rakkaaksi tulevalle.
Japanilaiseen tapaan kerronta ei ole suoraa, vaan lukija saa (joutuu?) tekemään omat tulkintansa niin pinnan alla kulkevista virtauksista kuin tarinan tapahtumistakin. Tunnelma on surumielinen, mutta kauniilla tavalla.
Kaikkiaan Kissavieras on eleettömästi kirjoitettu, kaunis pieni kirja. Sellainen, jonka lukeminen rauhoittaa.
Ihana kisu! Kotieläimistä on iso ilo, mutta suru on hetken suuri kun heistä aika jättää.
VastaaPoistaNäinhän se on. Kovasti tekisi mieli uutta kissaa, mutta aika ei ole nyt oikea.
PoistaOnpa teillä ollut suloinen kissa! Minäkin olen hulluna kissoihin, mutta omaa kissaa ei ole. Naapurin kissa kuljeskelee monesti meilläkin, joten kissavieraasta pääsee nauttimaan. Harmi vain, että se on niin arka eikä päästä lähelle.
VastaaPoistaMinua kiehtoo japanilainen kirjallisuus, joka on tosiaan ihanan erilaista. Nyt onkin alkanut kerääntyä niin paljon japanilaisia kirjoja lukulistalle (kuten tämä Kissavieraskin), että pian olisi syytä marssia "listansa" kanssa kirjastoon!
Asterix oli aivan ihana. Siksikin on vähän vaikea ottaa uutta, kun "hän" oli lasten kanssakin niin täydellinen ja muutenkin kiltti kotikissa... isot tassunpaikat täytettäviksi.
PoistaJapanilaisessa kirjallisuudessa on jotenkin sellainen jännä viba ja usein mielenkiintoinen haikeus. Pitäisi varmaan itsekin vähän listata ja miettiä luettavia siltä suunnalta. Onko sun listasi jostain luettavissa ?
Se lista on vain päässäni, mutta juuri viime aikoina sinne on ollut tunkua, kun Elegia bloggasi tämän kuun alussa romaanista Shizukon tytär, ja olikohan se Oksan hyllyltä -blogi, josta luin juuri tänä aamuna romaanista Lumen maa. Siitä olen kyllä kuullut kehuja ennenkin, mutta sain taas muistutuksen. Ennestään listallani on ollut tämä Kissavieras ja Matkakissan muistelmat. Kirjailijoiden nimet ovat suomalaiselle niin vieraita, etten edes yritä muistaa niitä... 😂
PoistaNo tuossahan sitä listaa jo... :-) Shizukon tytär jäi minuakin kiinnostamaan. Enkä kai voi jättää väliin Matkakissan muistelmiakaan!
PoistaIhana tuo teidän edesmennyt kissa. Minäkin rakastan kissoja:) Vanha Otto.kissani joka jäi SUomeen pojalleni, jouduttiin muutama vuosi sitten nukuttamaan 19. vuoden iässä, ja pojan perheen toinen kissa Niilo viime syksynä, kun kisulta löytyi levinnyt syöpä. Onneksi on nämä puistokissat joita syötän, ne lievittävät kissaikävää. Bambi-koirakin sietää kissoja hyvin ulkona , mutta vain ulkona....
VastaaPoistaOli kyllä varsinainen muru :-)
PoistaKissat ovat ihania - ja tietysti koiratkin - Jotenkin vain kissojen itsenäisyys ja omaehtoisuus tuo ihan oman arvonsa sille, kun ne sitten suvaitsevat tulla syliin helliteltäväksi.
Kissavieras on loistava nimi kirjalle ja tässä on niin kaunis kansi myöskin. Pidän suuresti Japanista ja maan tapojen kuvailu oli kirjan parasta antia - kissaa kun oli omaan makuuni liian vähän. Olihan se vain vierailemassa.
VastaaPoistaSamalla kansityylillähän on ilmestynyt yksi tai kaksi muutakin teosta S&S:ltä. Pikaisella googlaamisella uskoisin kyseessä olevan Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat. Se täytyisi lukea jossain vaiheessa.
Kansi on tosiaan todella kaunis.
PoistaNyt jo toinen mainitsee Matkakissan muistelmat - täytynee tosiaan se lukaista minunkin, kunhan osuu sopivasti vastaan.
Voi mikä sulotassu! <3 Rakastan kissoja ja koiria ja eläimiä yleensä. Mitään lemmikkejä ei nyt ole, vaikka nimenomaan kissasta haaveilen. Ei kuitenkaan sovi tähän elämäntilanteeseen, mutta ehkä sitten myöhemmin.
VastaaPoistaEn ole tätä Kissavierasta lukenut, vaikka kirja on nimenä tuttuakin tutumpi ja olen sitä kirjakaupassakin taannoin lehteillyt. Silti ei tullut intoa sitä lukea, mutta taidan muuttaa mieltäni tämän kirjoituksesi luettuani. Jotenkin kuvaat kirjaa siten, että se saattaisi sittenkin olla ns. mun juttu!
Eläimet ovat ihania.
PoistaKissavieras saattaisi hyvinkin olla kirja, josta pidät. Siinä on sellainen jännä rytmi ja pinnan alla tapahtuu.
Siitä on jo 16 vuotta kun tämä kissanainen otti ja pariutui kissoille allergisen miehen kanssa ja minun murut muutti äidilleni, tuttuun paikkaan siis. Sitten meni hetki kun asuttiin kerrostalokämpässä johon ei saanut lemmikkiä ottaa, ennen kuin meille tuli ensimmäinen koira, nyt niitä onkin täyskymppi kun kasvatan kahta rotua :D Omista kisuista on aika jättänyt jo kauan sitten, mutta kissoja äidillä on edelleen.
VastaaPoistaJapanilainen kirjallisuus kiinnostaa kyllä, minulla on lainassa tuo aiemmin mainittu kirja josta Elegia bloggasi. Tätäkin voisin harkita :)
Kissat ovat ihania, mutta niin ovat koiratkin. Meillä tosin ei ole koskaan ollut koiraa. Teillä niitä taitaa sitten olla meidänkin edestä. :-)
Poista