En ole kuvanveistäjän kanssa ollenkaan samoilla linjoilla monesta asiasta, mutta hattua pitää nostaa. Harva vetää noin johdonmukaisesti omalla tyylillä.
Miina Äkkijyrkkä on myös hahmo, jonka nimen olen kuullut ihan pienestä pitäen. Isäni taisi välillä minuakin Miinaksi mainita tempperamenttini toisinaan riehahtaessa, vaikka ei meillä mitään varsinaista yhteyttä kuvanveistäjään ole. Hänen lehmiinsä kylläkin, tavallaan.
Jossain kohtaa Äkkijyrkän kyytöt piti siirtää olinpaikaltaan kaupungista kauemmas maalle. Sinne ne päätyivät vanhempieni mökkinaapuriin, taisivat käydä meillä kylässäkin laitumelta meren kautta laitumelta karatessaan. Ainakin muistan äitini vanhana maatalon tyttönä niitä hätistelleen takaisin rantaan ja laidunta päin, meidän, eli seuraavan sukupolven kaupunkilaisneitien lähinnä pitäessä hyvinkin kunnioittavaa etäisyyttä.
Siellä niitä lehmiä naapurissa polskii vieläkin. Tiedä sitten ovatko samoja Miinan silmäteriä.
Lamppu Laamanen: Jumala ja erotiikka - Äkkijyrkkä
Oma ostos Elisa Kirjasta
Lukija: Sari Haapamäki
Kirja sinänsä on tyyliltään jopa hivenen omituinen, vähän sellaista mahtipontista tajunnanvirtaa, mutta ovathan nuo vaiheet olleet mielenkiintoisia. Lukijana Sari Haapamäki saa Äkkijyrkän eläväksi. Kirja toistanee aiheensa tyyliä ja tapaa puhua, mutta Haapamäki tekee siitä elävän. En tunne Äkkijyrkkää henkilökohtaisesti, mutta kuunnellessa tuli sellainen olo, että Miinahan se siinä...
Lapsuus, rakkaudet, eläimet, rahattomuus, lapset... kaikki tulee hiukan epäjärjestyksessä ja kuitenkin niin, että kaari pysyy kasassa. Jotenkin luulen tämän kirjan olevan kovasti aiheensa näköinen.
Hieman hätkähdin Miinan joistakin mielipiteistä. Ihan ensimmäisenä en tuollaista vapaata sielua olisi nähnyt toivomassa miehistä miestä sanan perinteisessä merkityksessä ja hyväksymässä naisen esineellistämistä, pepulle taputtelusta puhumattakaan.
Yhtä asiaa jäin miettimään. Miten tuntuu siltä, että luovat ja vapaat ihmiset kovin usein ovat saaneet jonkinlaisen diagnoosin otsaansa, niin kuin nyt vaikka ADHD:n. Vaatiiko poikkeuksellinen lahjakkuus ja luovuus aina vastapainoksi jotain kovin vaikeaa ja vaarallista? Itsemurha-ajatukset ja hurmio, onko olemassa vain nuo kaksi vaihtoehtoa taiteilijalle ja molempia sitten annostellaan isolla kauhalla. En tiedä.
Kaikkiaan viihdyin kirjan parissa ja opin paljon päähenkilöstä. Ainahan nämä elämäkerrat pitää ottaa vähän varovasti, sillä kuka tietää kumpi pistää omiaan ja miten paljon, haastateltava vai haastattelija, mutta tulihan tuosta mielenkiintoinen kuva yhdestä Suomen kansainvälisestikin tunnetusta kuvanveistäjästä.
Kiitos Miina Äkkijyrkän kirjan esittelystä. Miina on aina kiinnostanut minua, on hän sellainen oman tiensä kulkija. Ja hänen peltilehmiään ja -sonnejaan olen aina ihaillut. Miinalla on loistava avaruudellisen hahmottamisen kyky. Täytyypä jossakin vaiheessa tarttua joko lukien tai kuunnellen.
VastaaPoistaNykyään Ruotsissa kyvykkäät ja trendikkäät naisyrittäjät hakevat itselleen ADHD -diagnoosia. Se tekee heistä vieläkin luovempia, nopeampia ja kyvykkäämpiä. Niin muuttuu maailma.
Mukavaa viikonloppua Minna <3
Tuntuu jotenkin hassulta, että pitää olla jokin diagnoosi ollakseen "vakavasti otettava" tai trendikäs. Oi aikoja, oi tapoja.
PoistaÄkkijyrkkä on hahmona mielenkiintoinen ja tämä kirja taisi tuoda hänestä todella monta puolta esiin.
Katselin Miina Jyrkkää yökylässä Maria Veitola ohjelmassa ja ajattelin, että onpa siinä erikoinen ja persoonallinen ihminen. Hänelle on kyllä tapahtunut vaikka mitä elämän aikana.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle Minna <3
On ollut mielenkiintoinen, vaikkakin varmaan monesti myös todella rankka elämä.
PoistaMukavaa viikonloppua!
Minäkin muistan Miina Äkkijyrkän, joka oli yhteen aikaan harva se päivä iltapäivälehtien palstoilla (tai siltä se ainakin tuntui). Mitään muuta en sitten oikeastaan hänestä tiedäkään eli kaikki vähäiset tiedonmuruni on lehtijutuista bongattu. Sen verran “äänekäs” persoona on kyseessä, että melkein voisi ihan nostalgiasyistä ja uteliaisuudesta tämän kirjan lukea.
VastaaPoistaAikamoinen persoona on kyseessä ja elämä sen mukainen. Oli tosiaan mielenkiintoista saada vähän lööpeille taustaa.
PoistaMinulla on tämä kesken parasta aikaa. Miina on vähän niin kuin naapurikylän tyttöjä, hänen kotikylänsä on aika lähellä omia lapsuushoodejani. Tähän mennessä Miinan ja hänen äitinsä välisestä suhteesta lukeminen on ollut melkoisen mullistavaa. Muistan tämän äidin lapsuudestani oman mummoni syntymäpäiviltä. Lapsen mielestä kaikki vanhat ihmiset ovat tietysti aika samanlaisia, mutta täytyy sanoa, että mielikuvani oli aika erilainen kuin tämä Miinan esittelemä äitikuva. Mielenkiinnolla jatkan kuuntelua!
VastaaPoistaNo, tässähän on tietysti yhden puolen näkemys. Paha sanoa, mikä sitten on todellisuus, vaikka eipä Miina Äkkijyrkkä varsinaisesti itseäänkään tuossa säästele.
PoistaKaikkiaan kyllä hyvin mielenkiintoinen kirja ja myös elämä.