Silloin elettiin helmikuuta 2016. Maassa oli lunta ja työskentelin hotellialalla, tosin ketjuohjauksessa ja asiakkuudenhallinta oli aiheena, niin kuin kai koko työurani ajan. Kirjoitin kahta blogia, toista ruoasta ja toinen (eli tämä) painottui kirjoihin.
Nyt kirjoitan tätä yhtä. Työpaikka on muuttunut IT-konsultoinnin puolelle ja oma aika pahasti kortilla. Entistä enemmän koen huonoa omaatuntoa verkkaiseksi muuttuneen postaustahdin vuoksi, mutta rahkeet eivät tällä hetkellä vain riitä aktiivisempaan postausten tuottamiseen.
Millään en kuitenkaan haluaisi tästä harrastuksesta luopua.
Ennemminkin tarkoituksena olisi järkeistää työnteon määrää...
Moni muukin asia on edelleen ennallaan. Kuten nyt vaikka, että...
- edelleen kirjoitan saman ja yhtä sotkuisen kirjoituspöydän ääressä
- edelleen tasapainoilen ruoan ja kirjojen/teatterin välissä
- edelleen rakastan bloggaamista ja erityisesti sen mukanaan tuomaa yhteisöllisyyttä ja ihania kohtaamisia mahtavien ihmisten kanssa
Ennallaan on myös rakkauteni kirjoihin. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun pääsee tarinaan sisälle ja puikahtaa hetkeksi jonnekin aivan muualle. Kuten nyt vaikka 1920-luvun Intiaan seuraamaan Bombayn ensimmäisen naispuolisen juristin tarinaa - toki fiktiivistä sellaista.
Tämän dekkarin parissa hujahtivatkin äänikirjan tunnit kuin siivillä - tunnustan oikein lähteneeni kävelylle ihan vain sitä varten, että voisin kuunnella tarinaa eteenpäin, mikä ei tietysti ole yleisen liikunnantarpeeni huomioon ottaen huono juttu ollenkaan.
Oma ostos Elisa Kirjasta
Lukijana Erja Manto
On vuosi 1921. Perveen Mistry työskentelee Bombayn ensimmäisenä naisjuristina isänsä asianajotoimistossa. Sukupuolesta on vanhoillisten arvojen maailmassa haittaa, mutta toisaalta on myös tilanteita, joissa vain nainen voi päästä syvälle tapahtumien ytimeen, kuten silloin kun pitää keskustella eristäytyneiden muslimileskien kanssa perinnönjaon ja tulevaisuuden suunnittelun mahdollisuuksista.
Perveen huomaa naisten joutuvan perinteiden puristuksessa helposti miesten vallan alle ja hyväksikäytetyiksi. Mitä syvemmälle hän varakkaan tehtailijan perinnönjaon selvittelyssä pureutuu, sitä vaarallisemmaksi työ käy. Pian Perveen huomaa selvittelevänsä murhaa.
Rikostarina ei kuitenkaan ole tässä kirjassa kaikkein päällimmäinen juttu, vaan huomio kiinnittyy enemmänkin kulttuurin, aikakauden ja henkilöhahmojen kuvaukseen. Itse asiassa murhaankin päästään vasta aika myöhäisessä vaiheessa tarinaa, kun Perveenin omakin tarina selvenee takaumien kautta.
Erityiseen rooliin kirjassa nousevat naisten elämän rajoitukset ja vaarat, kun omaa etuaan hakevat henkilöt hyödyntävät alunperin ehkä naisten suojaksikin tarkoitettuja perinteitä omiin tarkoitusperiinsä. Samoin sokea menneisyyteen tuijottaminen osoittautuu vaaralliseksi. Maailma muuttuu, joten myös tapojen tulee päivittyä uusien tietojen mukaisiksi. Sinänsä tietysti on vähän pelottavaa, miten hitaasti tietyt asenteet päivittyvät. Yhä edelleenkin saamme lukea naisten aseman haasteista ja heidän turvattomuudestaan esim. fyysisen koskemattomuuden osalta. Vaikka tämän kirjan kuvaamasta aikakaudesta on jo 100 vuotta aikaa, tuntuvat tietyt asenteet, erityisesti valta-aseman käytön osalta katoavan turhauttavan hitaasti.
Missään tapauksessa Murha Bombayssa ei kuitenkaan ole kuvaus kurjuudesta, vaan sen tunnelma on toiveikas ja anteeksiantava. Suurin osa ihmisistä haluaa toisille hyvää, pyrkii pitämään huolta lähimmäisistään ja toimimaan kaikkien parhaaksi. Niinhän on tosielämässäkin. Aika harva haluaa tarkoituksellisesti satuttaa, mutta valistukselle on tarvetta vuosisadasta toiseen.
Lisäksi kirja on viihdyttävä ja tunteellinen, olematta imelä. Perveenillä on pää hartioidensa välissä ja vaikka hän välillä toimiikin impulsiivisesti, ei myötähäpeää tarvitse pelätä. Tarinan kuuntelu oli nimenomaan miellyttävää. Sujuvasti etenevä juoni oli tarpeeksi kiemurainen olematta epäselvä ja henkilöhahmot tulivat nopeasti kuuntelijalle läheisiksi.
Erja Manto sopi lukijaksi hyvin. Hän toisinaan jakaa mielipiteitä välillä turhan tunteelliseksi äityvän lukutapansa vuoksi, mutta tämän romaanin osalta ei tietyistä hengästyneistä maneereista ollut häivähdystäkään ja luentaa kuunteli sujuvasti.
Kaikkiaan siis kesäkirjaksi oivallisesti sopiva dekkari. Ei liian jännittävä, muttei liian lässykään. Täynnä väriä, tuoksua, kulttuuria ja historiallista kontekstia. Tiesin kirjan miellyttäväksi kuunnella, mutta hivenen itsekin yllätyin siitä, miten paljon tarinasta nautin.
Pitipä ihan käydä katsomassa, montako postausta minulla on blogissa. Ja niitä oli 990. Edellinen kerta, kun noteerasin postausten määrän oli joskus viime syksynä, kun pohdin tuleeko 1000 postausta täyteen vuoden loppuun mennessä (mutten sitten muistanut tarkistaa asiaa missään vaiheessa joulu/tammikuuta) ja sitä edellisellä kerra huomasin, että J.P. Koskisen Luciferin oppipojat oli osuvasti blogin 666:s postaus.
VastaaPoistaSujata Masseylta en ole lukenut vielä mitään, vaikka minulla olikin pitkään hyllyssä useita osian hänen toisesta dekkarisarjastaan eli Rei Shimuran tutkimuksista. Jossain vaiheessa sitten möin tai annoin ne pois lukemattomina, poikkeuksena serkulta lahjaksi saamani osa Tappava manga. Serkku tiesi, että luen mangaa, niin kai siksi sen osti, vaikka on sarjan neljäs osa.
Tämä voisi olla tosi kiinnostava ajankuvansa takia. Tulee mieleen Neiti Fisherin etsivätoimisto -tv-sarja, joka perustuu Kerry Greenwoodin
Phryne Fisher historical mysteries -kirjasarjaan ja sekin sijoittuu 1920-luvulle. Kirjoja en ole lukenut, mutta tv-sarjan katsoin ja pidin neiti Fisheristä todella paljon.
Oletko muuten lukenut Elizabeth Petersin teoksen Krokotiili hiekkasärkällä? Se aloittaa Amelia Peabody -mysteerien sarjan, mutta en tiedä, onko sen jako-osia suomennettu. Luin viimeköhän vuonna puoleen väliin, en kyllä muista miksi jäi kesken, olisiko sitten ollut varaus tai jotain.
Enpä ollutkaan osannut yhdistää Rei Shimuraa samaan kirjailijaan. En ole sitä sarjaa lukenut laisinkaan, mutta olen kuullut siitä hyviä kommentteja, joten pitänee kokeilla (varsinkin, kun tämä oli niin kiva)
VastaaPoistaNeiti Fisher tv-sarja oli aivan ihana... yhden kesän sen parissa nautiskelin (taisi olla peräti alkuperäinen syy Netflixin meille tuloon, vaikka sitten tuli kesän aikana myös Ylelle)
Amelia Peabody kuulostaa tutulta, mutta taas varmaan siinä mielessä, että olen lukenut siitä enkä sen... Pistetään sekin korvan taakse.
Minä olen lukenut Rei Shimurat samalta kirjailijalta, todella koukuttavia!
VastaaPoistaKäyn kyllä tsekkaamassa, että monta postausta olen kirjoittanut...niitä oli 1163, olen aloittanut vuonna 2013 :)
No nyt kannattaa sitten kokeilla tätäkin kirjaa, jos tykkäsit tuosta toisesta sarjasta :-) Minä ainakin pidin Perveenista kovasti.
PoistaAIka huikea artikkelimäärä noin lyhyessä ajassa. Minä aloitin blogin vuonna 2010...
Kiitos vinkistä ja muistutuksesta. Ruuhkavuosina Rei Shimurat olivat luottoystäviäni, joten luotan Masseyn kertojan taitoihin. Intia-dekkareihin en ole muuten hurahtanut, vaikka intialaista ja Intiaan sijoittuvaa kirjallisuutta olen lukenut parin väitöskirjan verran. Uskoisin kuitenkin, että tämä sarja on kiehtovampi kuin esim. nykypäivään sijoittuva Tarquin Hallin Vish Puri-sarja.
VastaaPoistaJa onnea 1500. postauksesta! Mulla tuli tänään kirjoitettua "vasta" 1250. postaus, blogia kirjoitettu reilut 7 vuotta.
Vish Puri jäi minulla jostain syystä ekaan osaan, mutta tätä haluan kyllä jatkaa!
PoistaOnnea mahtavasta postausmäärästä! Minun piti ihan käydä katsomassa, montako postausta olen tehnyt, eli luku on 212. Olen nyt pitänyt logia parisen vuotta. Olen kertakaikkisen ihastunut tähän bloggaukseen, aina olen pitänyt lukemisesta ja nämä bloggaaminen antaa lukemiselle vielä erilaista tatsia. Ja kaikki te bloggarit, te olette niin ihania!
VastaaPoistaMinulle tämä kirjailija on ihan tuntematon, kiitän siis vinkistä. Pidän tällaisista pehmeistä dekkareista. Mukavaa toukokuun loppua sinulle Minna!
Tämä on juurikin tuollainen pehmeä dekkari, vaikka toki sisältää vakavaakin asiaa.
PoistaBloggaaminen on tosi kivaa!
Siis vau, miten sinulla voi olla jo 1500 postausta! Itse perustin blogini keväällä 2015 ja minulla on kasassa vasta vajaa 400 postausta. Sinulla on jossain välissä ollut todella tiivis tahti. Ihan aiheestakin voi ottaa välillä rennommin :)
VastaaPoistaMasseyta en ole lukenut, mutta yhden osan olen lukenut Anun mainitsemista Vish Puri -dekkareista, jotka ehkä ovat tunnelmaltaan samankaltaisia. Tosi vähän luen dekkareita, mutta tällaisia kulttuurillisesti kiinnostavista näkökulmista kirjoitettuja luen välillä ihan mielelläni. Sopii varmasti mainiosti äänikirjaksi ja Manto on yleensä hyvä lukija. Tosin viimeksi kuuntelin hänen lukemanaan Kim Wallin tarinan, joten assosioin tällä hetkellä hänen äänensä karmivaan sukellusvenemurhaan ja vanhempien suruun.
No, postauksia syntyy paljon, kun kirjoittaa monista aiheista (kuten vaikka ruoasta) ja aika iso osa on vähä sellaista hutaistua tajunnanvirtaa... ;-)
PoistaTässä dekkarissa oli tosi paljon kulttuuritaustaa ja ajatuksia naisen asemasta. Itse asiassa niin paljon kaikkea muutakin, etten tiedä voiko tätä varsinaisena dekkarina oikein edes pitääkään.
Perästä tullaan! Omassa blogissa näkyy olevan 1479. :)
VastaaPoistaOlen katsellut tämän kirjan kantta töissä, kun siinä on minusta tosi kivat värit. :D Tarkemmin en ole tutustunut, mutta näköjään kannattaisi! Tässä on selvästi enemmän sisältöä, kuin leppoinen kansi antaa ymmärtää.
Minusta Manto on todella hyvä lukija!
Aika samaa tahtia mennään :-)
PoistaTämä on huomattavasti rikkaampi sisällöltään kuin voisi kuvitella, ja lisäksi vielä varsin viihdyttäväkin.
Rei Shimura -sarja ei oikein ollut minun juttuni, mutta jos siitä olisi ääniversio, voisin kyllä kokeilla. Tämäkin saattaisi olla kivaa kesäkuunneltavaa. Minullakin on hieman kaksijakoiset äänimuistot Erja Mannosta, mutta hyvä tietää että tässä kirjassa hänen lukutapansa toimii hyvin. Olen tosi herkkä jättämään äänikirjan kesken, jos alkaa maneerit tai oudot henkäykset yms. ärsyttämään. Niitä ei vaan jaksa tuntitolkulla kuunnella. :D
VastaaPoistaTähän Erja Manto sopi mielestäni tosi hyvin.
VastaaPoistaJa kirja on erinomainen kesäkirjaksi.
Minä en tuota Rei Shimuraa ole lukenut ollenkaan, mutta ehkä pitää kokeilla.
Olen lukenut kaikki Rei Shimurat ja sarjan alkupäästä aikalailla pitänytkin, mutta tämä ei houkuttele.
VastaaPoistaOma blogini on ollut olemassa jo yli 10 vuotta, mutta postauksia on vasta vajaa 400.
Kukin tahdillaan. Minä taidan olla vähän tällainen pölpöttäjä.
PoistaIhan pakko varmaan lukea Rei Shimuroita kesän aikana. Kuulostavat laiturilukemistoon sopivilta ja kaiken lisäksi nyt niistä on niin moni maininnut, ettei taida olla enää vaihtoehtoja.
Ensiksi onnea 1.500 jutusta! Tunnistan tämän tuskan työelämän ja bloggaamisen välillä, mutta balanssi on kaikessa hyvästä.
VastaaPoistaOlin jo aiemmin tunnistanut Suyata Masseys dekkarin ja ladannut Storytelin kuunteluhyllylleni. Kiva, että se saa sinultakin noin positiivisen arvion. Masseyn Rei Shimuran alkupuolen kirjat olivat juuri dekkareita minun makuuni eli cosy crimea vieraassa kulttuurissa. Tytär on Intian leffakulttuurin spesialisti, ehkäpä kerrankin löytyi kirja, jota voisimme kuunnella yhteisillä automatkoilla!
Kiitos! Balanssi on vähän hakusessa, mutta pikkuhiljaa...
PoistaToivottavasti saatte yhteistä kuunneltavaa - tässä kirjassa olikin jotain hauskasti elokuvamaista kuvauksissa, joten saattaapa hyvinkin miellyttää koko yleisöä.
Olipa tämä jotenkin ihanaa luettavaa, johon oli helppo samaistua. Työmäärän järkeistys ja bloggaamisen ja yhteisöllisyyden merkitys ovat täälläkin olleet alati mielessä.
VastaaPoistaUutta äänikirjaa etsiessäni vilkaisin tätäkin, mutta päädyin Holly Bourneen. Pitääkin laittaa tämä mieleen, ehkä sitten seuraavaksi vuoroon.
Ihanaa kesän alkua!
Työmäärän järkeistys tuntuu olevan agendalla aina...
PoistaJa tämä kannattaa lukea. Oli oikein viihdyttävä.
Mä olen myös lukenut tuon Murha Bombayssa kirjan ja on kyllä todella mielenkiintoinen. Valitsin sen juuri sen takia, että työskentelen itsekin asianajotoimistossa ja kuulosti mielenkiintoiselta se, miten tuollaisessa kulttuurissa osaltaan siihen suhtaudutaan. Onneksi olkoon 1500 postauksestasi, itse hyppäsin vasta nyt mukaan, mutta ainakin paljon luettavaa!
VastaaPoista