Ofelian suru

Lukeminen takkuilee ja on edelleen hidasta. Tähän mennessä olen maaliskuussa saanut luettua loppuun peräti neljä kirjaa, eikä yksikään äänikirja ole edistynyt tuntia enempää. No, se hyvä puoli tässä on, että pysyn ehkä bloggauksissa mukana lukutahdissa. Tässä jo toinen maaliskuun luetuista. Eka täytti odotukseni (eli en tykännyt) Ofelian suru taas pääsi yllättämään.

Kirja surusta, maalauksesta ja naisista historiassa. Ehei, en oikein missään vaiheessa ajatellut kirjaa hankkivani, vaikka sinänsä aihealueet ovatkin mielenkiintoisia. Sitten kävin Avain-kustantamon aamiaistilaisuudessa kuuntelemassa esityksiä kevään kirjoista. Ofelian suru tarjottiin mukaan luettavaksi, vaikka se on ilmestynyt jo viime vuonna. Toin kirjan kotiin. Yllättäen se vetikin minua vahvasti puoleensa ja kerran siihen tartuttuani, luin sen loppuun ilman syrjähyppyjä toisiin teoksiin. Harvinaista.

Krista Launonen : Ofelian suru 
Kustantajalta luettavaksi

Taideterapeutti ja kuvataiteilija Krista Launonen kirjoitti kirjan menetettyään siskonsa sairaudelle.

Jokaisella meistä kai on tapamme käsitellä itselle vaikeita asioita ja läheisen rakkaan poismeno lienee yksi kaikkein vaikeimmista. Krista Launoselle suru kiteytyi John Everett Millais'n maalaukseen Ofeliasta, mutta ei pelkästään kuvaan kuolevasta nuoresta naisesta, vaan kerrostumiin sen takana. Kuka oli Ofelia Shakespearen näytelmässä? Kuka oli Ofelia maalauksessa ja mallina sen takana? Miten vahva pitää surun olla, jotta muuttuu hulluksi tai pidetään hulluna?

Lopputuloksena on kiehtova ja monitasoinen kirja, jossa tutustutaan niin maalaustaiteen historiaan Ofelian ympärillä, naisen asemaan maalauksen aikana 1800-luvun puolivälissä, Ofelian rooliin sekä Shakespearen aikana että taiteellisten tuotosten heijastumana naisen elämän ja aseman muutoksista vuosisatojen aikana. Kaikki tämä kietoutuu suruun ja sen muutoksiin ajan myötä. Koskaan se ei katoa, mutta muuttuu siedettäväksi.

Historialliset asenteet ja tapahtumat aukeavat kauniisti yksittäisten henkilöiden kautta. John Everett Millais oli  mukana perustamassa taiteen perinteitä rikkovaa brittiläisen romantiikan liikettä. Elisabeth Siddal oli hänen nuori mallinsa, jonka traaginen elämä kuvaa hyvin naisten mahdollisuuksia aikana, jolloin oma ammatti ja asema olivat miltei mahdottomia ja naisten odotettiin pysyvän koristeiden lailla hillitysti paikoillaan.

Vuosisatojen kautta syventyy myös Ofelian legenda Hamletin rakastettuna, mutta  myös eri taidelajien aiheena, joka kulloinkini heijastaa aikansa ja tekijänsä asenteita ja toiveita. Suru ja hulluus koskettavat myös kirjan kirjoittajaa, mutta vaikka kaiken alkuna ja pohjana on juuri menetys, nousee siitä jotain hienoa ja mielenkiintoista.

Pidin kirjasta kovasti. Se on kiinnostava ja koskettava kokonaisuus, tietokirjaksi täynnä tunnetta. Vaikka sydäntäni välillä puristi ajatus omasta siskosta (joka onneksi voi hyvin ja on sen verran nuorempi, että luonnon mukaan en kirjan tilanteeseen toivottavasti koskaan joudukaan - SUUKKO SISKOLLE! ) oli kuvaus surusta ja siitä selviämisestä kaunis ja rohkaiseva. Kirja ei saarnaa, se kertoo mielenkiintoista tarinaa ja siinä samalla kuvaa esimerkin surun voimasta antaa kyky tuottaa  jotain arvokasta ja säilyvää.