Sivut

3.10.2018

Syyskuun luetut - vähiin jäi

Syyskuu oli kaunis kuukausi, jota tosin ennemminkin hallitsivat työt ja keittiöremontti kuin ulkoilu tai kirjojen lukeminen. Alkukuusta väsymyksen syövereissä luin horoskooppini, joka totesi jotain tähän tapaan:"Asiat eivät oikein pysy hanskassa, mutta 23.9. lähtien tilanne tasaantuu ja olet taas ohjaimissa..."

Kuinkas sitten kävikään - no, 22.-23.9. oli ensimmäinen viikonloppu, jolloin saimme kokattua uudessa keittiössämme ja viikkoa myöhemmin oli remontti käytännössä valmis. Pitäisiköhän horoskooppeihin uskoa enemmän ? Töiden suhteen tilanne ei tosin näytä mitään rauhoittumisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin.

Tuossa siis jonkinlainen pitkä alustus sille tosiasialle, että syyskuun aikana tipahdin Goodreads-lukuhaasteessa takaa-ajajan tilaan luettujen listalta löytyessa "vain" seitsemän kirjaa. Hups!

Osaltaan listan lyhyyteen tietysti vaikuttavat kirjavalinnat, varsinkin äänikirjojen osalta. Alkukuusta sain loppuun Ellen Thesleffistä kertovan Iltalaulaja-romaanin, johon en kauheasti ihastunut, mutta sitten tulinin tarttuneeksi järkäleeseen. Mika Waltari Mikael Karvajalka kestää peräti yli 34h. Sitä ei ihan heti tule kuunneltua, varsinkaan kun äänikirjahetket ovat käyneet vähän harvinaisemmiksi kiireiden ja väsymysten vuoksi.

Toki seitsemään kirjaan mahtuu kuitenkin kaikkiaan 3 äänikirjaa, mutta se on täysin lastenkirjojen ansiota. Toton kanssa kuunnellaan ahkerasti iltaisin ja lastenkirjat tuppaavat olemaan vähän lyhyempiä. Syyskuussa siis saatiin loppuun Tuula Kallioniemen Kaahailua ja kepposia, joka osoittautui huipaisaksi vaikkakin vähän hötöiseksi koulusähläykseksi Reuhurinteen alakoulussa.

Muumipappa ja meri puolestaan jätti minut Toton osalta vähän hämmennyksiin. Poika kyllä tuntui rauhoittuvan kuuntelemaan, mutta välillä jopa nukahtamiseen saakka. Eikä hän koskaan pyytänyt palaamaan tarinassa taaksepäin... Pitänee joskus tentata vähän tarkemmin, että kuuliko hän oikeasti tarinasta mitään. Väitti kyllä kuunnelleensa.


Dekkareita ja historiaa

Muuten kuukausi oli dekkareita ja historiaa ja usein molempia yhdessä. Fantasiaa en syyskuussa lukenut ja se taitaakin olla tänä vuonna ensimmäinen kerta, kun ei kuukausikatsauksessa ole fantasiakirjoja.

Historiallista dekkaria ehkä puhtaimmillaan edustaa The Mitford Murders (Mitfordin murhat), joka tosin jätti minut lievän hämmennyksen tilaan. Fanikirjallisuus ja tunnettujen henkilöiden käyttäminen romaaneissa on tietysti tuttu juttu, samoin jonkin historiallisen rikoksen ympärille tarinan kietominen. Mutta molemmat yhdessä saattaa jo mennä vähän yli. Ihan kelpo luettavaa kuitenkin.

Elly Griffiths on Suomessa kai tunnetumpi arkeologi Ruth Gallowaysta kertovan dekkarisarjansa ansiosta, mutta minä osuin nyt aloittamaan hänen kirjoihinsa tutustumisen taikurien maailmasta eli The Zig Zag Girl. Hemulin kirjahylly-blogissa tuosta kirjoitettiin ja ajatus toisen maailmansodan aikana erityisjoukoksi kootuista taikureista, jotka sodan jälkeen joutuvat selvittelemään taikurien numeroita jäljitteleviä murhia, oli vain liian houkutteleva. Tykkäsin. Kirjan vähän musta tunnelma oli koukuttava ja henkilöhahmot kaikessa lievässä raadollisuudessaan helposti lähestyttäviä.

Enni Mustosen Ruokarouvan tytär jatkaa ansiokkaasti Sivustakatsoja-sarjaa, vaikka pieni naiivius kirjan tarinassa ja kaiken aina ihmeellisesti järjestyessä olikin hitusen rasittavaa. 

Pientä suoraviivaisuutta oli myös havaittavissa Eva Frantzin Sininen huvila-dekkarissa, jossa uhrina on lifestylebloggaaja. Epäröin ensin kirjaan tarttumista sillä pelkäsin pelkkään blogimaailman pintaliiton kauhisteluun keskittyvää tarinaa, mutta tämä oli oikein kelpo dekkari. Alun pienen kangertelun jälkeen tarina pääsi kunnon vauhtiin ja kiemuroita riitti juonessa ihan mukavasti.

Vielä mainittakoon syyskuusta, että poikkeuksellisesti en tarttunut yhteenkään painettuun teokseen, vaan kaikki kirjat olivat joko äänikirjoja tai ekirjoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti