Sivut

21.10.2018

Lasi viiniä ja ihania kuvia : Tomaattimopo ja muita ruokakuvia

Ne ajat ovat takana, jolloin kännyköiden kuvat olivat epäselvää suttua eikä niitä kehdannut kotonakaan kuin vähän vilauttaa. Instagram ja muuta kuvanjakomediat ovat lisänneet tavallistenkin kuvaajien kunnianhimoa ja puhelinten kamerat kehittyneet teknisesti jo melkein perusjärjestelmäkameroiden tasolle.

Silti kännykkäkuvat ovat useimmiten kiireesti räpsäistyjä ja vähän sinnepäin. Myönnän auliisti, että useimmat minun ottamani kuvat ovat.

Kuitenkin, kun taito ja kärsivällisyys yhdistyvät teknisten ominaisuuksien ymmärrykseen ja johdonmukaiseen treeniin, on lopputuloksena kuvia, joita mielellään ottaisi vaikka tauluksi seinälleen.

Nyt on hyvä mahdollisuus käydä ihailemassa tuollaisia taiten otettuja kuvia, sillä Mari Moilasen Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttely on katseltavana Le Petit Chaperon Rouge - baarissa. Aikaa on 17.11.2018 saakka.

Samalla voi nauttia vaikka lasillisen hyvää viiniä ja maistella herkkuja, kuten me teimme perjantaina näyttelyn avajaisissa. Oli muuten hyvää. En yleensä ole suuri Cavan ystävä, mutta tätä kelpasi maistella. Ihanan raikas, säilyvillä kuplilla. Harmi, kun en ottanut nimeä talteen. Paikkakin on ihanan tunnelmallinen.

Kupliva olo tuli myös kuvista. Pihvejä tavoitteleva pieni koira tai sienimetsän rauhaisa taika retken jälkeen yhdistettyinä etelän punaisena hehkuviin tomaatteihin mopon kyydissä ovat kaikki täynnä tunnelmaa. Kuvat ovat tietysti uskomattoman kauniita, mutta samalla monissa on pikkuinen pilke silmäkulmassa. Ne on tehty sydämellä, mutta kuvaajan ottamatta itseään tai kohteitaan liian vakavasti. Sellaisia hyvänmielen kuvia ruokaa rakastaville kansalaisille, eli siis ihan meille kaikille.

Kuvia voi myös ostaa itselleen ja ihan tosissani katselin uutta keittiötäni vähän sillä silmällä. Pitää vaan ensin saada taas talous tasapainoon remppalaskujen jäljiltä. 

20 kommenttia:

  1. Onpa hauska idea! Käyn kyllä liian vähän näyttelyissä. Täytyisi panostaa taas siihenkin puoleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on tosi helppoa istahtaa hetkeksi lasilliselle ja samalla katsella valokuvia :-)

      Poista
  2. Inspistä on hyvä hakea välillä muualtakin kuin sanojen viidakosta. Mä en yleensä kuvaa mitään loka-tammikuun välillä, en edes niitä kirjan kansia blogia varten. Tämä asennevamma ei tosin estä muiden kuvista nauttimista, eli gallerioihin vaan, hopi hopi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - ja Marin kuvissa on monta ihanan kesäistä piristämään syksyn harmautta.

      Poista
  3. Oli kiva jutella hyvän juoman ja ruoan äärellä. Ja näyttelykin oli hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli. Toivottavasti törmäillään pian uudelleen :-)

      Poista
  4. Minä tunnustaudun myös näppäilijätason kuvaajaksi, enkä ole vielä huomannut pienintäkään innostusta nostaa omaa tasoa siitä ylöspäin. :) Mutta muiden kuvia on kyllä kiva katsoa, vaikken ns. oikeasta valokuvataiteesta oikeastaan muuta ymmärrä kuin että näyttääkö hyvälle vai ei. Tämä vinkkaamasi näyttely kuulostaa tosi helposti lähestyttävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri sitä ja samalla voi nauttia kivan paikan tunnelmasta :-)

      Poista
  5. Mulla valokuvaamisesta on alkanut kehittyä oma harrastuksensa bloggauksen rinnalle erityisesti Instagramin innoittamana, vaikka se painottuukin hyvin vahvasti kirjakuviin. Välillä mielessä käy aina ajatus, että olisi kiva kuvailla muutakin, mutta toistaiseksi sille ei ole ollut aikaa. On muuten ihanaa miten helppoa räpsyjen ottaminen on nykyään kännykkäkameroilla: muistot saa talteen superhelposti ja nopeasti.

    Ja ah, ruokakuvia! Olen lähiaikoina kehittänyt niihin hyvää vauhtia pakkomiellettä seikkaillessani netissä uusien reseptien perässä. Voisikin olla paikallaan mennä tsekkaamaan tuo näyttely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaaminen on kivaa. Minulla vain on tuossakin hankaluutena ajan puute. Toki puhelimella saa räpsittyä monta kuvaa samasta kohteesta, mutta vähän sellaista huitelua se minulla tuntuu olevan.
      Marin kuvat ovat tosi ihania ja hyvä esimerkki siitä, miten hienoja kuvia voi puhelimellakin saada, kun keskittyy (ja tietty osaa noin muutenkin)

      Poista
  6. Minulle vapaa-ajan kännykkäkuvien räpsiminen on kaivattua vastapainoa työkuvaamiselle. On minulla järkkäri kotonakin, mutta en ole tainnut koskea siihen sen jälkeen kun aloitin toimittajan hommat kokopäiväisesti.
    Näyttelyn idea kuulostaa hauskalta, samoin julkkarit cavoineen päivineen 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avajaiset olivat mukava tilaisuus, niin kuin aina :-)
      Kyllä minullakin on kamera, mutta jostain syystä se tuntuu jäävän aina kotiin, vaikkei edes ole kovin isokokoinen. Eivät kännykkäkuvani ole kovinkaan kummoisia, mutta luulen syyn löytyvän enemmän kuvaajasta kuin kamerasta...

      Poista
  7. Minusta on hienoa, että näin on tuotu kuvat lähelle ihmistä ja ns. tavalliseen miljööseen! Kuvia ja taidetta voi ihastella muuallakin kuin gallerioissa ja siten "eristää" ne. Ihan mahtavaa, että tässä on tuotu kuvat ns. ihmisten luokse ja arkeen.

    Olen hyvin visuaalinen ihminen ja rakastan katsella kuvia. Itse aloitin kuvaamisen jo filmiaikana. Itse koen järkkärillä ja pokkarilla kuvaamisen hyvin erilaisena - oma asenteeni, lähestymistapani ja kohteet lähinnä ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, millä kuvaan. Molemmissa on puolensa <3

    Meillä on tässä lähellä kahvila, jossa on näytteillä mm. paikallisten taiteilijoiden töitä. Ne ovat myös ostettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään enemmän tällaisesta helposti lähestyttävissä olevasta näyttelystä. Ei minun välttämättä tulisi mihinkään galleriaan erikseen edes lähdettyä, mutta cava-lasilliselle minut saa helposti houkuteltua.
      Eri aiheisiin varmasti sopivatkin erilaiset välineet. Minun ongelmani taitaa eniten olla ajanpuute. Ei vaan ehdi keskittymään ja kuvaaminen vaatisi harjoittelua ja paneutumista. Kännykällä ehtii räpsimään ohimennen (tosin laatukin on tietysti sitten kuvaustavan mukainen)

      Poista
  8. Ihana vinkki, kiitos! Vaikka joudunkin toteamaan, etten pääse näyttelyä katsomaan, kun en ennen joulua tule täältä Savosta päästadiin. Itse juon mieluusti mitä tahansa kuplallista, paitsi liian makeat kuohuviinit eivät kyllä maistu. Mikähän tämäkin skumppainto on olevinaan – en minä joskus 10 vuotta sitten piitannut siitä pätkääkään.

    Oli tosi kivaa nähdä pikaisesti Kirjamessuilla! Mukavaa syksyä sinulle Minna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se ikä - huomaan nimittäin itsekin kääntyväni entistä enemmän valkoisen ja kuplien puoleen mitä suurempi on vuosien määrä mittarissa.
      Oli kiva nähdä. Toivottavasti törmäillään taas uudelleen, kun käyt pääkaupunkiseudulla. Minä jos pyörin Savon suunnalla niin se on enemmän siellä Mikkelin kulmilla :-)

      Poista
  9. Kiitos Minna, että vinkkasit näyttelystä muillekin! Ja kiitos juhlintaan osallistumisesta. Oli mukava nähdä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi. Oli kivat avajaiset. Ja totta kai kivoista jutuista pitää muillekin vinkata :-)

      Poista
  10. Kieltämättä kameraa ei tule enää käytettyä, harmi! Näyttelyissäkin tulee käytyä ihan liian harvoin. Tomaattimopo on hauska nimi ja kuvauksesta tuli nälkä! Missähän tämä baari sijaitsee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Baari löytyy Kanavarannasta Uspenskin katedraalin juurelta. Tänne on kiva mennä käymään, kun saa pari kärpästä yhdellä iskulla...

      Poista