Ne ajat ovat takana, jolloin kännyköiden kuvat olivat epäselvää suttua eikä niitä kehdannut kotonakaan kuin vähän vilauttaa. Instagram ja muuta kuvanjakomediat ovat lisänneet tavallistenkin kuvaajien kunnianhimoa ja puhelinten kamerat kehittyneet teknisesti jo melkein perusjärjestelmäkameroiden tasolle.
Silti kännykkäkuvat ovat useimmiten kiireesti räpsäistyjä ja vähän sinnepäin. Myönnän auliisti, että useimmat minun ottamani kuvat ovat.
Kuitenkin, kun taito ja kärsivällisyys yhdistyvät teknisten ominaisuuksien ymmärrykseen ja johdonmukaiseen treeniin, on lopputuloksena kuvia, joita mielellään ottaisi vaikka tauluksi seinälleen.
Nyt on hyvä mahdollisuus käydä ihailemassa tuollaisia taiten otettuja kuvia, sillä Mari Moilasen Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttely on katseltavana Le Petit Chaperon Rouge - baarissa. Aikaa on 17.11.2018 saakka.
Samalla voi nauttia vaikka lasillisen hyvää viiniä ja maistella herkkuja, kuten me teimme perjantaina näyttelyn avajaisissa. Oli muuten hyvää. En yleensä ole suuri Cavan ystävä, mutta tätä kelpasi maistella. Ihanan raikas, säilyvillä kuplilla. Harmi, kun en ottanut nimeä talteen. Paikkakin on ihanan tunnelmallinen.
Kupliva olo tuli myös kuvista. Pihvejä tavoitteleva pieni koira tai sienimetsän rauhaisa taika retken jälkeen yhdistettyinä etelän punaisena hehkuviin tomaatteihin mopon kyydissä ovat kaikki täynnä tunnelmaa. Kuvat ovat tietysti uskomattoman kauniita, mutta samalla monissa on pikkuinen pilke silmäkulmassa. Ne on tehty sydämellä, mutta kuvaajan ottamatta itseään tai kohteitaan liian vakavasti. Sellaisia hyvänmielen kuvia ruokaa rakastaville kansalaisille, eli siis ihan meille kaikille.
Kuvia voi myös ostaa itselleen ja ihan tosissani katselin uutta keittiötäni vähän sillä silmällä. Pitää vaan ensin saada taas talous tasapainoon remppalaskujen jäljiltä.
Onpa hauska idea! Käyn kyllä liian vähän näyttelyissä. Täytyisi panostaa taas siihenkin puoleen.
VastaaPoistaNo nyt on tosi helppoa istahtaa hetkeksi lasilliselle ja samalla katsella valokuvia :-)
PoistaInspistä on hyvä hakea välillä muualtakin kuin sanojen viidakosta. Mä en yleensä kuvaa mitään loka-tammikuun välillä, en edes niitä kirjan kansia blogia varten. Tämä asennevamma ei tosin estä muiden kuvista nauttimista, eli gallerioihin vaan, hopi hopi!
VastaaPoistaNiinpä - ja Marin kuvissa on monta ihanan kesäistä piristämään syksyn harmautta.
PoistaOli kiva jutella hyvän juoman ja ruoan äärellä. Ja näyttelykin oli hieno!
VastaaPoistaNo niin oli. Toivottavasti törmäillään pian uudelleen :-)
PoistaMinä tunnustaudun myös näppäilijätason kuvaajaksi, enkä ole vielä huomannut pienintäkään innostusta nostaa omaa tasoa siitä ylöspäin. :) Mutta muiden kuvia on kyllä kiva katsoa, vaikken ns. oikeasta valokuvataiteesta oikeastaan muuta ymmärrä kuin että näyttääkö hyvälle vai ei. Tämä vinkkaamasi näyttely kuulostaa tosi helposti lähestyttävältä.
VastaaPoistaSe on juuri sitä ja samalla voi nauttia kivan paikan tunnelmasta :-)
PoistaMulla valokuvaamisesta on alkanut kehittyä oma harrastuksensa bloggauksen rinnalle erityisesti Instagramin innoittamana, vaikka se painottuukin hyvin vahvasti kirjakuviin. Välillä mielessä käy aina ajatus, että olisi kiva kuvailla muutakin, mutta toistaiseksi sille ei ole ollut aikaa. On muuten ihanaa miten helppoa räpsyjen ottaminen on nykyään kännykkäkameroilla: muistot saa talteen superhelposti ja nopeasti.
VastaaPoistaJa ah, ruokakuvia! Olen lähiaikoina kehittänyt niihin hyvää vauhtia pakkomiellettä seikkaillessani netissä uusien reseptien perässä. Voisikin olla paikallaan mennä tsekkaamaan tuo näyttely.
Kuvaaminen on kivaa. Minulla vain on tuossakin hankaluutena ajan puute. Toki puhelimella saa räpsittyä monta kuvaa samasta kohteesta, mutta vähän sellaista huitelua se minulla tuntuu olevan.
PoistaMarin kuvat ovat tosi ihania ja hyvä esimerkki siitä, miten hienoja kuvia voi puhelimellakin saada, kun keskittyy (ja tietty osaa noin muutenkin)
Minulle vapaa-ajan kännykkäkuvien räpsiminen on kaivattua vastapainoa työkuvaamiselle. On minulla järkkäri kotonakin, mutta en ole tainnut koskea siihen sen jälkeen kun aloitin toimittajan hommat kokopäiväisesti.
VastaaPoistaNäyttelyn idea kuulostaa hauskalta, samoin julkkarit cavoineen päivineen 😊
Avajaiset olivat mukava tilaisuus, niin kuin aina :-)
PoistaKyllä minullakin on kamera, mutta jostain syystä se tuntuu jäävän aina kotiin, vaikkei edes ole kovin isokokoinen. Eivät kännykkäkuvani ole kovinkaan kummoisia, mutta luulen syyn löytyvän enemmän kuvaajasta kuin kamerasta...
Minusta on hienoa, että näin on tuotu kuvat lähelle ihmistä ja ns. tavalliseen miljööseen! Kuvia ja taidetta voi ihastella muuallakin kuin gallerioissa ja siten "eristää" ne. Ihan mahtavaa, että tässä on tuotu kuvat ns. ihmisten luokse ja arkeen.
VastaaPoistaOlen hyvin visuaalinen ihminen ja rakastan katsella kuvia. Itse aloitin kuvaamisen jo filmiaikana. Itse koen järkkärillä ja pokkarilla kuvaamisen hyvin erilaisena - oma asenteeni, lähestymistapani ja kohteet lähinnä ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, millä kuvaan. Molemmissa on puolensa <3
Meillä on tässä lähellä kahvila, jossa on näytteillä mm. paikallisten taiteilijoiden töitä. Ne ovat myös ostettavissa.
Minäkin tykkään enemmän tällaisesta helposti lähestyttävissä olevasta näyttelystä. Ei minun välttämättä tulisi mihinkään galleriaan erikseen edes lähdettyä, mutta cava-lasilliselle minut saa helposti houkuteltua.
PoistaEri aiheisiin varmasti sopivatkin erilaiset välineet. Minun ongelmani taitaa eniten olla ajanpuute. Ei vaan ehdi keskittymään ja kuvaaminen vaatisi harjoittelua ja paneutumista. Kännykällä ehtii räpsimään ohimennen (tosin laatukin on tietysti sitten kuvaustavan mukainen)
Ihana vinkki, kiitos! Vaikka joudunkin toteamaan, etten pääse näyttelyä katsomaan, kun en ennen joulua tule täältä Savosta päästadiin. Itse juon mieluusti mitä tahansa kuplallista, paitsi liian makeat kuohuviinit eivät kyllä maistu. Mikähän tämäkin skumppainto on olevinaan – en minä joskus 10 vuotta sitten piitannut siitä pätkääkään.
VastaaPoistaOli tosi kivaa nähdä pikaisesti Kirjamessuilla! Mukavaa syksyä sinulle Minna!
Se on se ikä - huomaan nimittäin itsekin kääntyväni entistä enemmän valkoisen ja kuplien puoleen mitä suurempi on vuosien määrä mittarissa.
PoistaOli kiva nähdä. Toivottavasti törmäillään taas uudelleen, kun käyt pääkaupunkiseudulla. Minä jos pyörin Savon suunnalla niin se on enemmän siellä Mikkelin kulmilla :-)
Kiitos Minna, että vinkkasit näyttelystä muillekin! Ja kiitos juhlintaan osallistumisesta. Oli mukava nähdä <3
VastaaPoistaKiitos itsellesi. Oli kivat avajaiset. Ja totta kai kivoista jutuista pitää muillekin vinkata :-)
PoistaKieltämättä kameraa ei tule enää käytettyä, harmi! Näyttelyissäkin tulee käytyä ihan liian harvoin. Tomaattimopo on hauska nimi ja kuvauksesta tuli nälkä! Missähän tämä baari sijaitsee?
VastaaPoistaBaari löytyy Kanavarannasta Uspenskin katedraalin juurelta. Tänne on kiva mennä käymään, kun saa pari kärpästä yhdellä iskulla...
Poista