Tuuli nipistelee poskipäitä ja aamukävelylle pitää laittaa pipo päähän (jopa sukkahousut olen jo suostunut pukemaan). Syksy on tullut ja syksyiset mieliteot. Gnoccheja oli siis pakko saada niin kuin näköjään joka vuosi suurin piirtein tähän aikaan (ainakin mikäli gnocchiartikkeleista voi jotain päätellä.)
Mikäs siinä oli isännän niitä tehdessä - upouudessa keittiössä.
Kyllä - luitte oikein! Keittiö on valmis!
No, pari ihan pikkujuttua vielä, kuten 1 puuttuva hylly ja viinikaapista kuuluva rohina, jota huoltomies kutsutaan tarkistamaan. Niin, ja verhot... en ole vielä ehtinyt edes miettimään, mitä ikkunaan laittaisi.
"Kiva, kun pidätte verhot auki niin naapuritkin näkevät, millainen tuli" - sanoi naapurin setä koirakävelyllään eli siinä me ollaan kuin näyteikkunassa kirkkaissa valoissa ulkona jo ollessa pimeää.
Pakko siis ruveta suunnittelemaan. Ideoita ?
Uusi keittiö on tietysti ihana jo pelkästään siitä syystä, että on taas toimivat uuni ja hella ja vesipiste, vaikka tottahan sitä myös itse suunnittelemastaan nauttii ihan eri tavalla. Lisäksi mietimme siskon kanssa, miten tilantuntu on voinut suurentua. Minun mielestäni laitoimme isompia kalusteita (varsinkin niemeke on suurempi kuin entinen pöytä), mutta silti olo on väljempi. Seiniä ei minun käsittääkseni siirretty minnekään, mutta ihan selvästi mahdutaan paremmin.
"Tardis" - sanoi sisko, enkä voinut kuin nyökytellä. Tosin samalla katsellen lamppua, joka on ihan ilmiselvästi kallellaan vähän toiseen suuntaan. Kuolemantähtihän se siinä...
 |
Kolmen pojan perheessä tämä lamppu oli itsestäänselvä valinta. Se onkin osoittautunut jo nyt yhdeksi lempijutuistani keittiössä. Lampun näkemisestä vaan tulee hyvä mieli - eikä se käynyt liikaa edes budjetin päälle. (Ikeasta - kuinkas muuten)
Ensi keskiviikkona on keittiötoimittajan kanssa muutenkin tarkoitus keskustella budjetista. Seitsemän viikkoa ja kaksi kirjallista reklamaatiota. Keskustelusta on tulossa mielenkiintoinen.
Mutta nyt keskitytään nauttimaan uudesta keittiöstä ja sunnuntaista.
Siitä tuli upea. Kyllä nyt kelpaa ruokaa laitella <3
VastaaPoistaKiitos Outi! Tällä hetkellä kai päällimmäisenä on helpotus remontin valmistumisesta, mutta kyllä me tuolla varmasti viihdymme.
PoistaVähän aikaa totutellaan niin pistän juttua keittiön pienistä iloista ja toisaalta harmituksista. Molempia varmasti löytyy.
Onnittelut uudesta keittiöstä!
VastaaPoistaNäyttää erittäin hyvältä mutta teidän odottaminen on ollut ihan kohtuutonta. Tiedän lähipiiristä vain kaksi keittiöremonttia, joka ovat toteutuneet luvatun aikataulun mukaan. Muut rempat ovat menneet enemmän tai vähemmän pitkäksi.
Kuka ikinä teidän keittiön toimitti/suunnitteli/tarkisti tarvittavat osat/koordinoi toimituksen ei suoriutunut siitä edes rimaa hipoen. Totta kai teidän tapauksessa myös tuo absesti toi omat kommervenkit mutta silti. En usko sinun suosittelen tämän keittiöfirman palveluita...
Keittiön suunnitellaan mittojen mukaan ja ammattitaitoisen myyjän tulee osata ottaa huomioon kaikki yksityiskohdat. Usein vain tuntuu siltä, että joku piirtää jonkun suunnitelman, joka "ei ihan aikuisten oikeasti" edes toimi/mahdu tilaan. Yhden ystäväni keittiön yläkaapit olivat tilaan aivan liian korkeat mutta sitä ei oltu osattu ottaa huomioon.
Asiakas ostaa valmiin keittiön "avaimet käteen" periaatteella ja odottaa sen myös saavansa. Kun päästään toimituksiin sieltä yllättäin sitten puuttuu kaikkea. Joku on unohtanut kerätä ne kuormaan jne. Tavaroita/osia tulee tipottain ja hommaa seisoo kun sähkärit ja putkarit eivät pääse hommiin. Ja mikä nolointa perhe ruokailee jossain muualla kuin kotona ja hermot ovat kireällä kaikilla.
Ehdottomasti teidän on saatava kunnollinen korvaus ja ehkä jotain viivästysakkoa myös.
Kiva lamppu :) ja sorry tämä vuodatus mutta itse vuosia toimistosisustuksia tehneenä tiedän, että mikäli ei lunasta asiakaslupauksia on kohta ilman asiakkaita...
joo, on tässä ottanut päähän aika lujaa matkan varrella, enkä ihan oikeasti osaa keittiöstä (vielä) iloitakaan, kun harmitus ja stressi on ollut niin kovaa kaiken muun pyörityksen lisäksi.
PoistaEiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu, mutta taitaa kestää hetken.
Sitäkin mietin, että onneksi olen tottunut vetämään projekteja. Joku vähemmän vaativa ja systemaattinen varmaan odottaisi vielä keittiötä joulupiparien leipomistakin varten...