Sydämenasioita Jylhäsalmella

Tänä kesänä on tullut laiturilukemistoa sekä pohdittua että luettua ihan kiitettävästi. Viimeksi määritelmää ja viihteen saralta siihen kuuluvia kirjoja pohtiessani, sain oivia vinkkejä. Kaksi kommentoijaa (kiitos Tuulevi ja Linnea) viittasi samaan kirjasarjaan ja kun sen ensimmäinen osa löytyi Elisa Kirjan alesta niin arvatkaapa tuliko hankittua ?

Tuli tietysti ja viihdytti kivasti loman alkumetreillä. Lentokoneessakin sain vallan mainiosti suljettua korvat lasten mutinoilta. Ilmankos lento tuntui niin lyhyeltä. Kirja oli juuri sellaista mieltä keventävää ja rauhoittavaa hyvänmielen hömppää, jonka myötä pikkuiset kinat ja vastoinkäymiset eivät harmita ollenkaan. Varmasti luen lisää Jylhäsalmen juttuja, jos vastaan osuu.

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Riinan avomies lähtee ja elämä menee uusiksi. Juuri opettajaksi valmistunut Riina lähtee lapsuuden kesien maisemiin miettimään tulevaisuudensuunnitelmiaan ja siinä samassa auttamaan kesätyönään Sirkka-tätiä lossikahvilan pyörittämisessä. Eikä seudulta tietysti nuoria miehiäkään puutu, tai vähän vanhempiakaan. Toisista pitää pysyä kaukana, mutta ehkä sen yhden kanssa voisi tutustua paremminkin...

Kaunis Suomen kesä, maalaismaisemat ja suviöinen romantiikka. Mitäpä siinä muuta. Kummasti alkoi tehdä mieli lähteä itsekin pitämään pientä kahvilaa jonnekin hiekkatien varteen.

Aivan ehdotonta lomalukemistoa, varsinkin kun tarina on ihan hyvin kirjoitettu, henkilöhahmot herttaisia, mutteivat imeliä. Vain pahis on ehkä vähän turhan pahis, vaikkakin hieman naurettava kaikessa kauheudessaan.

Hivenen töksähteleviä käänteitä ei huomaa tai ne antaa anteeksi ihan vain tunnelman vuoksi. Nautin kirjasta ja sen lievästä naiiviudestakin ihan täysillä. Riinan kesää seuratessa sitä liukuu ihan huomaamattaan omankin lomansa tunnelmiin. Tosin maisemat olivat meillä vähän erilaiset, mutta samanlaista leppoisaa oleilua oli luvassa.

Eihän tämä mitään "suurta kirjallisuutta" ole, mutta kyllä minä loman aloitukseen hempeilen mielelläni kirjalla, jossa veri ei roisku eikä maailman pahuus ahdista. Toki jännittävämmilläkin kirjoilla on paikkansa, mutta niin on lempeillä ja romanttisillakin.