Mustamäki

Timo Sandberg: Mustamäki 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Historialliset dekkarit ovat heikkouteni. Useimmiten en edes kaipaa kauhean jännää tarinaa, kunhan ajankuva on mielenkiintoinen ja henkilöhahmot elävän tuntuisia. Nyt huomaan kuitenkin saavuttaneeni kansalaissodan ja yleensäkin viime vuosisadan sota-aikojen suhteen jonkinlaisen saturaatiopisteen. Varsinkin ensinmainitun kohdalla odotan koko ajan jotain kamalaa tapahtuvaksi, joten jumitan tarinassa kohtaan jos toiseenkin - useimmiten ihan suotta.

Näin kävi Sandbergin Metsämäen kohdallakin - eikä kirja edes kerro sodasta! Sisällissodan vaikutukset ovat kuitenkin vahvoina romaanin henkilöhahmojen elämässä. Poliisilaitoksella kyräillään ja vaaleanpunainen vivahduskin aiheuttaa syrjintää tai potkut. Pelkästään työväen urheiluseuran kilpailuissa ajanottajana toimiminen lyö otsaan punaisen leiman, kuten etsiväkonstaapeli Otso Kekki saa huomata.

Sitten löytyy Mustamäeltä ammuttu mies ja kohta toinenkin. Tutkimukset kuitenkin junnaavat paikoillaan ja murhaajien löytämistä tärkeämpää tuntuu olevan punaisten lehtisten jakelijoiden löytyminen ja pirtukaupan kahlitseminen. Poliisin resurssit ovat yhtä niukat kuin kai aina ja ikuisesti, mutta tuloksia olisi saatava.

Mustamäki on elävä kuvaus ajasta, jolloin kansakunta koittaa löytää yhtenäisyyttään raastavien vaiheiden ja vihan jälkeen. Taistelujen jättämät haavat eivät aina näy pinnalle, mutta niiden vaikutus on kauaskantoinen. Sandbergin henkilökuvaus luo lukijan silmien eteen kavalkadin ihmishahmoja, joiden elämää seuraa vähän sydän syrjällään. Varsinaista väkivaltaa, tai edes hyytävää jännitystä kirjassa ei ole, mutta silti jännite kantaa loppuun saakka. Tärkeämmäksi nousevatkin ihmiskohtalot, tunteet ja ajankuva, vaikka toki rikoskin (tai rikokset) ratkaistaan.

Pidin siis tarinasta ja tunnelmasta, vaikka vähän tummasävyisesti mennäänkin. Verkkainen ja  kuvaileva tahti sopii hyvin äänikirjamuotoon ja Aarni Kivisen tapa lukea on kirjan tyylinen. Seuraava osa on puhelimessa odottamassa, mutta katsotaan, miten pääsen yli tuosta historian kauhujen yliannostuksesta. Pitänee lukea (ja olen lukenutkin) jotain tosin hötöä välissä.