Helmikuun luetut, pari pika-arviota ja pakkaajan tunnustukset

No niin, se on kuulkaas matkalaukku melkein pakattu. Tosin kävi perinteisesti. Kun mukana on käsimatkatavaroita isompi matkalaukku, on siinä sitten tavaraakin sen mukaisesti. Minkäs teet? Pakkasesta sateeseen ja välissä parikymmentä astetta ja vaatetuksen pitäisi sopia asiakastapaamiseen ja rennonpaan tiimitekemiseen. Saa nähdä, miten käy. Vaihtoehtoja sentään on, kun kenkiäkin on neljä paria vajaan viikon reissulle... ja perillä vasta näen, mitä tähdellistä unohtui.

Sen siitä saa, kun kiireessä hätäpäissään heittää laukkuun, mitä silmiin osuu. Mutta onpas laukku suurin piirtein valmiina.
Mitä lyödään vetoa, että se jää sitten Brysselin kentälle matkan varrelle ja olen viikon jollain hätäisesti ostetuilla t-paidoilla ?

Että silleen  kohta pitäisi varmaan saada tähän tätiin jotain liikettä Kansallisteatterin suuntaan, mutta kurkataan nyt vielä vähän helmikuun luettuja. Niitä nimittäin tuli lopulta yllättävän paljon.

Alkukuusta ajattelin, ettei lukemisesta tule yhtään mitään. Kesken olevien pino vain kasvoi kasvamistaan. Sitten jotenkin kääntyi uusi vaihde päälle ja lopulta huomasin lukeneeni mukavat 8 kirjaa.

Mukana on 1 äänikirja, 2 painettua ja loput 5 ovat ekirjoja. Sain Kobostakin vähän vanhoja keskeneräisiä loppuun.

Muunmuassa luin ikuisuuden kesken olleen Alan Bradleyn Kuolleet linnut eivät laula. Olen ollut Flavia-fani vaikka kuinka kauan, mutta nyt meni kyllä liian paksuksi. Flavian kemiaharjoitukset kuolleen äidin henkiinherättämiseksi vaan kertakaikkiaan karkottivat minut. No, kun siitä kohdasta päästiin yli, oli loppu taas ihan ok - ja seuraava Flavia tietysti lukulistalla.

Toinen aika kauan kesken ollut oli John Curranin Agatha Christien murhasuunnitelmat. Kyseessä on jonkinlainen tutkimusraportti Christien omista muistikirjoista ja muistiinpanoista. Aihe on mielenkiintoinen, mutta minä en lopulta taida kuitenkaan olla tarpeeksi hyvä Christie-tuntija, jotta olisin saanut epämääräisistä listauksista kunnolla jotain irti. Olisi varmaan pitänyt lukea kyseiset dekkarit rinnalla uudelleen, niin olisi mennyt paremmin. Parasta kirjassa olivat ennenjulkaisemattomat novellit ja osuudet ja toki Christien kirjallisen uran eteneminen on sekin mielenkiintoista kulttuurihistoriaa.

Näistä kahdesta en ehkä blogiin nyt sitten lähiaikoina enempää kirjoita - olkoon tässä.

Samoin noita-seikkailu-romanttinenhömppä eli Bec McMaster Shadowbound jää tähän mainintaan. Ajatus toisiaan inhoavista ja yhteistä historiaa omaavista noidista, jotka joutuvat tekemään yhteistyötä on tietysti ihan kutkuttava, mutta siinä vaiheessa, kun mies vaatii naisvastustajansa yöt koston merkeissä ja ensimmäisen yön jälkeen jo nyyhkitään selvästi rakastuneina niin hohhoijaa... Olihan tuossa kiemuransa, mutta nyt meni kyllä vielä normiviihdettäkin hötöisemmäksi. Luin loppuun, mutta sarja ei kyllä näillä näkymin jatku pidemmälle. Modernisoitua fantasia-Cartlandia vähän esikuvaansa hiotummalla kielellä sanoin minä.

Olen ollut kamalan huono kirjoittamaan helmikuussa myös bloggauksia lukemistani kirjoista. Äänikirjana kuuntelemani Sari Luhtasen Linssit huurussa oli oikeastaan sen verran viihdyttävä, että siitä voisi vielä kirjoittaa vähän enemmänkin. Morgana Bestin Miss Spelled saattaa jatkua sarjana vielä, eli siitä ehkä myöhemmin. Huomaattehan muuten tuon nimen? Minä olen selvästi heikkona tuollaisiin tavallaan nokkeliin, mutta toisaalta  naiiveihin kirjojen nimiin... Ei voi mitään, mutta tuollekin naureskelin jonkin aikaa.

Cassandra Claren ja Holly Blackin Rautakoe eli Magisterium nuortenfantasia-sarjan ensimmäinen osa ansaitsee ehdottomasti jatkolukemista ja C.C.Dragonin A Voodoo Shop, A Zombie and A Party kuuluu samaan sarjaan, josta jo kirjoitinkin. Taidan edelleenkin jatkaa kyseisen sarjan parissa.

Kuukauden paras ja ehdottomasti oman postauksensa jo ansainnut on kuitenkin Milja Kauniston Status. Tykkäsin hurjasti Ranskan vallankumoukseen sijoittuvan romaanitrilogian kolmannesta osasta. Mitähän Miljalla on nyt työn alla ? Jännä odottaa, mitä seuraavaksi tulee.

Mutta minulla taitaa nyt olla seuraavaksi vuorossa leivät pois uunista, hiukset pesuun ja vauhdilla teatterin suuntaan.

Palaillaan Portugalin jälkeen.

JA jos haluatte kurkkia, miltä Lissabon näyttää työsessioiden välissä, niin tervetuloa Instan puolelle @minna_vuocho