Kangastus 38

Minulla on ollut Kjell Westön kirjoihin vähän sellainen hassu suhde. Niin monet niistä intoilevat, että aina aloittaessani toivon pitäväni minäkin, tai edes pääseväni loppuun. Huonostihan siinä on useimmiten käynyt, mutta tiedättekö mitä ? Nyt löytyi kirja, jonka luin loppuun ja josta pidin erittän paljon - ja jonka on kirjoittanut Kjell Westö!

kuva Otava

Kjell Westö: Kangastus 38 
HelMet / Ellibs sähkökirjalaina 

Claes Thune on entinen diplomaatti ja nykyinen lakimies, joka pyristelee inhottavan alemmuudentunteen kourissa. Vaimo lähti parhaan ystävän mukaan, lakifirma menestyy vain kohtalaisesti ja äitikin pitää puolittaisena epäonnistujana. Kaiken lisäksi maailma on tulossa hulluksi. Liberaalien ajatusten julkaisemisesta joutuu hakatuksi. Valtakunnat tasapainoilevat sodan reunalla ja Hitler laajentaa Saksan rajoja. Äärioikeisto nostaa profiiliaan Suomessakin.

Tasapainoa kaaokseen tuntuu tuovan Thunen palkkaama konttoristi rouva Wiik. Aina tehokas, aina korrekti rouva Wiik houkuttaa Thunea laajentamaan horisonttiaan. Rouva Wiikillä on kuitenkin salaisuus. Tuhoava, murskaava salaisuus, joka nousee pintaan samalla kun mies hänen menneisyydestään astuu mukaan Thunen keskiviikkokerhon illanviettoon.

Westö kuvaa murroksen rajoilla keikkuvaa maailmaa vähäeleisesti ihmisten ja heidän kokemustensa kautta. Sisällissodan haavat eivät ole vieläkään täysin umpeutuneet ja luokkarajojen rikkominen tuntuu mahdottomalta. Kaiken lisäksi äärioikeiston teesit rodusta ja arjalaisesta yli-ihmisestä alkavat vaikuttamaan jo tavallistenkin ihmisten elämään.

Henkilöhahmot tarinassa nostavat aatteiden ristiriidat elävinä näkyviin näennäisesti arkisten ja viattomien tapahtumien kautta. Tapahtumia ei kuvata tapahtumina, kliinisesti sivusta katsoen, vaan ne koetaan ja tunnetaan henkilöhahmojen ajatusten ja muistojen kautta. Kerrontatapa osoittautui ainakin minun kohdallani koukuttavaksi ja vaikuttavaksi.

Thune on hahmona inhimillinen. Hän haluaa hyvää, mutta pelkää astua pois mukavuusalueeltaan. Laajentaessaan kokemuspiiriään hän kokee asettavansa itsensä alttiiksi (ja tietysti niin myös tekeekin), eikä oikein tiedä oliko uskallus hyvästä vai pahasta. Thune haluaa hyvää, mutta maailma näyttää kasvojensa nurjaa puolta etuoikeuksiin tottuneelle.

Rouva Wiik on mielenkiintoinen ja aika surullinen hahmo. Pinnan alla vyöryvät pelot ja syyllisyys pikkuveljen vuoksi. Ihan kaikesta ei ole mahdollistä päästä irti, vaikka miten olisi rakentanut säntillisyyden kuorta ympärilleen. Yllättävä kohtaaminen voi murtaa suojan ja romahduttaa kulissien takaiset rakenteet.

Kahden päähenkilön välinen dynamiikka ja jännite pitää romaanin elossa. Muut henkilöt edustavat tarinassa paitsi itseään, myös aikakauden suuntauksia ja arkkityyppejä. Silti heistä löytyy paitsi pinnan kuva, myös sisältä särkynyt peili. Toisinaan säröt nostavat rikkonaisuuden kaikkien näkyville ja tie vie mielisairaalaan, mutta suurin osa pysyttelee valitsemassaan roolissa.

Lisäksi aikakausi on mielenkiintoinen ja sen kuvaus on aika pelottavakin. Vaikka kirjan tarina sijoittuu vuoteen 1938, kuulostavat sen esittelemät ajatukset yllättävän tutuilta. Ei tarvitse kuin lukea sanomalehtiä tai varsinkin somea, niin vastaavat teesit hyppäävät silmille tavalla tai toisella. Tämän olen todennut viime aikoina useammankin sotaa edeltävään aikaan sijoittuvan kirjan kohdalla. Ehkä siksikin juuri tämä Westön kirja kolahti. Siis sen lisäksi, että hän osaa oikeasti kirjoittaa.

Kansallisteatterissa esitetään tänä syksynä Kangastus 38 -romaaniin perustuvaa näytelmää. Kyllä sekin varmaan pitäisi mennä katsomaan, kun kerran kirjastakin pidin näin kovasti.