Sivut

9.9.2017

Keskeneräisten limbo eli mitä luen syksyllä

Siis minähän olen ihan oikeasti opportunistinen lukija. Luen, mitä käsiin sattuu tai osun pyytämään arvostelukappaleena tai muuten vaan silmät nappaavat hyllystä (tai netistä e-muodossa). Minun lukusuunnitelmani on jokseenkin liikkuva maali, elävä dokumentti, lipsuva aikataulu jne.

Nyt kuitenkin olen ihan sekaisin. Minulla on kirjaimellisesti aloitettuna ja kesken tällä hetkellä e-kirjoja 6kpl, äänikirjoja 3kpl ja painettujakin 5kpl... Siis yhteensä 14 kirjaa, jotka olen päättänyt lukea, aloittanut ja sitten siirtynyt huolettomasti seuraavaan. Tilanne on vakava. Aion edelleen lukea nuo loppuun, mutta tällä hetkellä loppuu usko kesken jo itseltänikin.



Otetaan käyttöön vähän järeämmät aseet ja tehdään lukusuunnitelma (josta voi sitten lipsua sopivassa välissä, mutta se on tietysti ihan toinen tarina) 

Alla siis lista kirjoista, jotka olen aloittanut, aion lukea loppun ja yritän tehdä sen ennen kuin vuosi päättyy. Samalla kirjoitan, miksi haluan kirjan lukea - muistan sitten itsekin motivaation tueksi. 

Aloitetaan painetuista : 

1) Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Minulla on vaikeuksia Westön kanssa. Tiedän ihmisiä, joita pyörryttää ihastuksesta vain kirjailijaa ja hänen teoksiaan ajatellessaan. Minä olen lukenut Isän nimeen, enkä oikein tykännyt. 

Tämän haluan kuitenkin lukea loppuun. Tarina sinänsä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja haluaisin ymmärtää, miksi toiset ovat kirjailijaan niin rakastuneet (paitsi siksi, että hän vaikuttaa varsin hurmaavalta ihmisenä Bloggariklubin haastattelun perusteella - ja soittaa myös kitaraa bändissä) 

Sitä paitsi, tämä on yhtenä #hyllynlämmittäjä- haasteessa.


2) Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Jääskeläisen kirjat nyt vain yksinkertaisesti pitää lukea. Tämän osalta en ole ollenkaan huolissani. Sadan sivun jälkeen jo tiedän pitäväni kirjasta ja todennäköisesti tämä onkin pian jo luettuna.


3) Anthony Bourdain: Kitchen Confidential 

No Bourdain nyt on itsekeskeinen ja välillä vähän idiootti, mutta jollain tavalla kuitenkin charmikas.
Kirja on kaltaisensa.


4) Aikamatkaajan opas historiaan 

Tarinoita historiasta. Tietysti. Mielenkiintoisia välipaloja, mutta jotenkin välipalat ovat jääneet väliin viime aikoina. Pitää nostaa kirja enemmän esille olohuoneessa. Sopii vaikka aamupalalukemiseksi.

Hups, tulin samalla paljastaneeksi paheeni. Luen useimmiten aamiaisella. Yleensä lehtiä, mutta välillä sorrun kirjankin tuomiseen ruokapöytään.


5) L.M.Montgomery/ Sisko Ylimartimo : Alppipolku / L.M.Montgomeryn elämä ja teokset

Aloitin tätäkin lukemaan innolla ja sitten pompahdin muualle. Enkä edes tiedä miksi. Kirja vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. Ensin on luettavana Montgomeryn itsensä kirjoittama elämäkerrallinen teksti ja sitten tutkijan näkemys rakastettusta tyttökirjailijasta.

Kyllä minä tämänkin tulen lukemaan, kunhan sopiva hetki osuu kohdalle.



Sitten äänikirjat: 


6) Tove Jansson: Vaarallinen juhannus 

Tätä kuunnellaan iltasatuna kuopuksen kanssa. Paha vain, että nukahdan yleensä ennen poikaa ja sitten minä olen perässä tarinassa.

Olen sentään kuunnellut tämän jo ennen, joten pysyn suurin piirtein kärryillä.

7) Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina

Anekdootteja Islantiin muuttaneen suomalaistytön elämästä. Nämä ovat ihan hauskoja. Kuuntelu kestää ehkä enemmän sopivien hetkien puutteen kuin kiinnostuksen vuoksi.

Koska kappaleet ovat aika itsenäisiä, sopii tämä lyhyille matkoille tai välipaloiksi. Ainoa huono puoli on, että matkakuume islantiin nousee taas ihan uusiin lukemiin.


8) Timo Sandbert: Mustamäki

Kieltolain aikaan sijoittuva dekkari on kontekstiltaan mielenkiintoinen ja ihan sujuvasti kirjoitettu. Jotenkin kuuntelu vain välillä töksähtelee, yleensä sen jälkeen, kun olen joutunut keskeyttämään edellisellä kerralla hyvin sujuneen session vähän töksähtäen.

Ehkä kyseessä onkin jokin psykologinen juttu. Pitää vaan päästä kynnyksen yli ja luottaa, että saa kuunneltua.


Ja vielä ekirjat 

9) Marcel Proust: Un amour de Swann 

Toinen osa Kadonnutta aikaa etsimässä - sarjasta on työn alla.  Sitä on ihana lukea - silloin kun on oikeasti hetki aikaa keskittyä. Mitä ilmeisimmin minulla ei ole noita hetkiä pahemmin viime aikoina ollut, kun olen jäänyt jumiin ensimmäisten sivujen jälkeen.


10) Yuval Noah Harari: Sapiens: Ihmisen lyhyt historia 

Mielenkiintoinen ja kohuttu popularisoitu tietokirja ihmisen historiasta.

Minä pidin jo ala-asteella tunnin esitelmän (tylsän) koulussa samasta aiheesta, joten se on kiinnostanut minua iät ja ajat. Kirjakin on kiinnostava, mutta... En itse asiassa tiedä, miksi tämä on edelleen kesken.


11) Sarah Lark : Valkoisen pilven maa 

Ostin tämän kesän alussa Elisa Kirjan alesta kevyeksi lomalukemiseksi. Historiallinen ja käsittääkseni vähän romanttinen romaani kertoo Uuteen Seelantiin paremman elämän ja aviomiehen perässä matkustavista nuorista naisista siirtomaa-ajan alkupuolilta.

No, loman kanssa nyt vähän kävi niin kuin kävi, joten ei tainnut löytyä tämänkään kanssa sopivaa tunnelmaa. Aloitin loman jälkeen, mutta sitten tuli muita kirjoja väliin... (kuten listasta voi todeta).


12) Ashley Weaver: Death Wears a Mask 

Jep, kevyttä hömppää puettuna dekkarimaiseen muotoon. Toinen osa aloittamastani sarjasta. Ihan kiva, ilman sen enempää. Sopivaa hetkeä odotellessa. Kyllä minä vielä jossain vaiheessa katson, miten Amory Amesin avioliitto hulttiomaisen hurmurin kanssa etenee ja millaista murhaa he tällä kertaa päätyvät selvittelemään.


13) John Cleese: Piti sanomani... 

No jaa. Tämä saattaa itse asiassa olla kirja, joka lopulta sitten jää lukematta.

Monty Pythonin kuuluisa koomikko ei oikeastaan ole kamalan hauska elämäkerrassaan. Lähinnä kyseessä on väkinäisesti brittiläistä "sanonpa tässä itseäni väheksyen hauskan jutun, mutta kaikkihan tietävät kuitenkin minun olevan homman pääjehu ja sankari" huumoria. Ei oikein iske.


14) Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat 

Lainasin kirjan HelMet Ellibsistä, mutta laina-aika ehti lukusuman aikana umpeutumaan ennen tarinan loppua. Nyt olen varauslistalla jossain sijalla 20 ja jotain.


Siinä. Aikamoinen lista vai mitä?

Todennäköisesti olen myös unohtanut jotain.

Niin, ja lisäksi on sitten muutama kirja, jotka ehdottomasti haluan lukea, ja jotka löytyvät jo lukupinosta. Kuten nyt vaikka:

Eka Kurniawan : Kauneus on kirous 
Ben Kalland: Vien sinut kotiin 
Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula

Vielä kun löytäisi lukuaikaa jostain lisää. Olen nimittäin kaiken lisäksi jäänyt nyt siten Game of Thrones sarjakoukkuun. Näköjään piti aloittaa neljännestä kaudesta, niin ei tarvinnut niin pahasti toistoa jo luetuista kirjasarjan osista.

30 kommenttia:

  1. Nauratti tuo Westö-kuvaus. Itse olen juuri sellainen pyörtymäisillään oleva Westö-fani. :D Rikinkeltainen taivas on lainassa kirjastosta ja maanantaina on palautuspäivä. En tiedä, ehdinkö kirjaa lukea loppuun, koska on kaikkea muutakin tekemistä viikonloppuna. Parhaani kuitenkin teen. Ja Älä käy yöhön yksin on tietysti myös yksi suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, oli Bloggari-illassa vähän ulkopuolinen olo, kun muut ihastelivat - ei silti, varsin charmantti herrasmies :-)

      Minä jatkan yrittämistä, katsotaan josko joku osuisi johonkin hermoon. Tosin, eihän meidän kaikkien tarvitse pitää kaikista ja minä taidan olla usein vähän enemmän kummaan kallellaan.

      Poista
    2. Täällä toinen, joka ei kauheasti jaksa innostua Westön kirjoista.

      Poista
    3. No hyvä, että tuli tunnustettua. En taidakaan olla tämän kanssa ihan yksin :-)

      Poista
  2. Hauskoja havaintoja omasta lukemisesta ja kirjoista olet tehnyt. Olen kanssasi samaa mieltä, että kunnon suunnitelmat pitää olla vaikka sitten lukemisessa, mutta niitä voi ehdottomasti soveltaa rankalla kädellä tarpeen tullen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmat on tehty muutettaviksi - nytkin jo huomasin taas aloittaneeni uuden kirjan eilen heti postauksen jälkeen. No, toisaalta sain myös Jääskeläisen kirjan luettua loppuun :-)

      Poista
    2. Yryyeinulle ei Jääskeläisen tuotanto oikein maistu. Moni kirjabloggaaja tykkää kovasti (ja varmaan muutkin), mutta minä en pääse niiden kirjojen kanssa muutamaakymmentä sivua pidemmälle.

      Poista
    3. No ne ovatkin sen verran erikoisia, etteivät varmaan kaikille maistu. Minä taidan olla aina ja ikuisesti kaikesta kummasta innostuva, joten sopivat minulle kuin nappi silmään. Tosin edellisestä en kamalasti innostunut.

      Poista
  3. Westö-pyörtyilijä täälläkin! :) Älä käy yöhön yksin oli minulle ihan täydellinen kirja. Onpa siinä tosiaan pino, hurjan tuttua minullekin tällainen keskeneräisten kertyminen. Itse luin tuota Sapiensia varmaan puoli vuotta. Enkä minäkään tiedä miksi siinä niin kesti, kun oli kuitenkin kiinnostava teos. Tuo Montgomery-kirja onkin ollut tarkoitus lainata. Tosin minullakin alkaisi olla näitä alta pois luettavia melkoinen määrä... E- ja äänikirjat ovat ihania, mutta ne lisäävät melkoisesti ikuisuusprojektien määrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on - eri formaatit lisäävät vielä keskenolevia, kun niitä tulee luettua (kuunneltua) eri paikoissa ja tilanteissa.
      Tämä pino ei ole minulle ollenkaan luontainen. Tiedä, miten on päässytkin ihan huomaamatta kertymään.

      Poista
  4. Iiks mikä lukupino! Tuo suunnitelmien tekeminen ja niistä lipsuminen kuulostaa ihan mahdottoman tutulta. :D Yleensä kasaan aina kaikki keskeneräiset pinoon jonnekin ja päätän, että nyt luen järjestyksessä tästä aina päällimmäisen, tuli mitä tuli. Ja sitten ostan uuden kirjan, tai pinon alimmainen kutsuu minua nimeltä, tai tai... Tiedäthän. :D

    Aijjuu ja muistathan, että välipalat ovat olennaisia hyvän ruokarytmin ylläpitämiseksi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minä en välipaloja unohda sitten millään. Joskus varmaan olisi parempi, että jäisivät väliin - ainakin vaa'an mielestä ;-) Tänäänkin lähdin kuuntelemaan äänikirjaa ulos, että tulisi edes vähän jotain kulutettuakin.
      Kurinalaisuus ei näköjään ole nykyään hallitseva piirteeni sen paremmin lukemisen kuin syömisen osalta.

      Poista
  5. Mua jotenkin naurattaa, että listastasi on jopa kolme, jotka olen merkinnyt muistiini "lue sitten joskus"-leimalla. Nämä ovat: Aikamatkaajan opas historiaan, Islantilainen voittaa aina ja jo hyllystäni löytyvä Valkoisen pilven maa. Yleesä kun luen muiden tekemiä tbr-listoja, niin en välttämättä saata löytää edes sitä yhtä, jonka minäkin olen bongannut luettavaksi. Jihuu! En ole täysin out! :D

    VastaaPoista
  6. Tunnistan itseäni tekstistäsi, sillä olen aika levoton lukija, joka aloittaa turhan usein uusia kirjoja, vaikka vanhoja on pinoksi asti kesken. Kuten juuri tällä hetkellä. Kurniawan ja Kalland löytyy minunkin lukulistalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat nuo kaksi löytyä aika monen lukulistalta. Vaikuttavatkin tosi mielenkiintoisilta.

      Poista
  7. No huh sentään, melkoinen määrä keskeneräisiä! Ja minä kun olin jo ihan pulassa, kun oli neljä kirjaa kesken. Asia häiritsi niin paljon, että piti yksi jättää kesken suosiolla. Tosin aikakin oli väärä sille kesken jätetylle kirjalle eli lukenen sen joskus, kun oma fiilis on sopiva. Mutta siis neljäätoista kirjaa minulla ei ikinä ole ollut samaan aikaan kesken: kyllä nyt tekee vähän mieli nostaa hattuakin sinulle. :D

    Keskeneräisistä kirjoistasi minua kiinnostaa eniten Väärän kissan päivä. En saanut sitä käsiini ennen kotiinpaluuta, joten lukeminen siirtynee johonkin hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta ihan hyvä, koska yhtäkkiä kotiini on ilmestynyt kauhea läjä sellaisia pakko lukea just nyt heti -kirjoja. Minunkin tekisi mieli vain aloitella niitä kaikkia, mutta pidättelen itseäni ja yritän kiltisti lukea edellisiä loppuun, niin että olisi max. kolme kesken samaan aikaan. Toisaalte tekisi mieli vain antaa palaa ja aloittaa ne kaikki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä minullekin ihan uutta. Ennen luin kurinalaisesti aina kirjan loppuun ennen kuin aloitin seuraavaa. Sitten jätin kesken yhden kirjan per lukukieli (3). Sitten tuli kertoimeksi eri formaatit (3) ja nyt on homma näköjään levähtänyt ihan käsiin.

      Väärän kissan päivän luin jo loppuun ja se oli ihan mahtava. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kaikkine kiemuroineen (ja kissoineen)

      Poista
  8. Täälläkin on yksi levoton lukija. Monta kirjaa aina yhtä aikaa kesken. Muutenkaan en jaksa lukea kovin pitkään, vaan pitää välillä liikkua. Tällä hetkellä minulta puuttuu jokin välipalakirja. Kaikki kirjat ovat nyt aika raskaita. Listassasi on muuten mielenkiintoisia kirjoja! Lisään liikaa kirjoja luettavien kirjojen listalle. Innostun myös herkästi kirjoista, mutta heti listaan tulee niiden tilalle uusia vielä mielenkiintoisempia ehdokkaita. Sekapäistä touhua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pahemman laatuinen runsaudenpula luettavissa kirjoissa :-)
      Välipalakirjaksi sopii muuten hyvin tuo historiapaloja (tai sitten muualla mainitsemani Osuuskumman kissanovellit!

      Poista
  9. Huhuu, olisin ihan paniikissa sinun tilanteessasi :) Olen tosi huono lukemaan monta kirjaa yhtä aikaa. Yleensä minulla on kolme kesken: printtikirja, äänikirja ja hätätilanteiden varalle e-kirja (joka edistyykin sitten hitaasti, koska onneksi hätätilanteita (ei mitään luettavaa) tapahtuu harvoin). Joskus harvoin minulla sitten saattaa olla joku tietokirja tai runokirja rinnalla menossa, mutta enempää kuormitusta käämit eivät sitten enää kestäkään :D Joten onnea valitsemallasi tiellä, lukusuunnitelma on ainakin hyvä!

    Näistä en ole lukenut mitään. Uuden Jääskeläisen aion jossakin vaiheessa ainakin lukea. Ymmärrän Westö-tuskasi hyvin. En aikoinaan yhtään ymmärtänyt Missä kuljimme kerran -hypeä. Mutta Kangastus 38 olikin sitten jotakin elämää suurempaa. Rikinkeltaisen taivaan aion lukea häneltäkin, saapa nähdä kumpaanko kategoriaan se asettuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, näin sitä vanhetessaan muuttuu. Olin aikalailla samalla tavalla kurinalainen vielä muutama vuosi sitten, mutta sitten tapahtui jotain...

      Pitänee lukea tuo Kangastus 38, kun kerran se on nyt Kansallisteatterissakin ja haluaisin mennä katsomaan. Ehkä pitää tällä kertaa tehdä niin, että ensin teatteri ja sitten vasta kirja... yleensä menee toisinpäin.

      Poista
  10. Huikea määrä keskeneräisiä! Tunnistan kyllä tilanteen ja fiilikset, mutta ihan noin monta minulla ei vielä koskaan ole ollut yhtä aikaa luvussa (tai kuuntelussa). Noin kahdeksan taitaa olla ennätykseni :)

    Olen ihan ulkona Westö-fanituksesta, mutta ihan vain siksi, etten ole ikinä edes yrittänyt lukea häneltä mitään. Ei siis ole niitä huonojakaan kokemuksia. Syksyn lukusuunnitelmissani on nyt lukea jotakin häneltä: Rikinkeltaisessa taivaassa olen kirjaston jonossa noin sijalla 1900, joten kenties aloitan Kangastuksesta, joka löytyy omasta hyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HIh, taitaa oma hylly olla kirjastoa lähempänä tällä kertaa :-)

      Uutta tällainen lista on minullekin. Ihan varkain on kasvanut - tiedä miten minusta nyt noin levoton lukija on kehkeytynyt.

      Poista
  11. Minulla on juuri Valkoisen pilven maa kesken. Melkoinen järkäle.
    Ja muutama muu kirja.
    Islantilainen voittaa aina oli nopealukuinen.
    Kiitos Montgomery-vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Valkoisen pilven maassa lukemista, mutta ehkä tässä jossain kohtaa taas maltan istahtaa senkin tarinan pariin.
      Montgomery on mielenkiintoinen :-)

      Poista
    2. Sain Valkoisen pilven maan loppuun. Maorien laulua ennen jotain aivan muuta.

      Poista
    3. Vaihtelu virkistää. Varsinkin noin pitkän kirjan jälkeen.

      Poista
  12. Same, same, but different!
    Kirjoja on pinossa ja ihan hirveästi haluan ne lukea, mutta aika on rajallinen. Niinpä olen tehnyt löyhän aikataulun tiettyjen kirjojen ympärille eli prioriteettina ovat lukupiirikirjani (Kirsin Book Club ja siitä poikinut yrityslukupiiri) ja kirjamessuille tulevien kirjailijoiden kirjat. Nämä on luettava aikataulussa, mutta onneksi sinne väliin mahtuu aina impulssihelmiä. Äänikirjat ovat oma latunsa ja siellä etenen pääsääntöisesti kirja kerrallaan.
    Samoja kirjoja meidän listoillamme on vain yksi eli Eka Kurniawan. Ellei sitten Kjell Westötä lasketa, jonka Rikinkeltainen taivas on luettava ennen Göteborgin messuja (kahden viikon päästä). Onni siinä on se, että minä rakastan hänen kirjojaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun ei onneksi ole vielä tarvinnut tehdä mitään varsinaista aikataulutusta, vaikka toki yritän itse pyytämilleni arvostelukappaleille antaa jonkinlaista prioriteettia.
      Hauska, että kirjalistat näyttävät niin erilaisilta!

      Poista