Joskus vuonna yksi ja kaksi luulin olevani kiinnostunut filosofiasta ja taisin sitä jonkun peruskurssin yliopistolla lukeakin. Sitten elämä vei ja totesin levottoman luonteeni sopivan huonosti pohdiskeluun elämän tarkoituksesta.
Silti huomaan helposti tarttuvani kirjoihin, joissa on jotain "filosofista" - kuten vaikka aikoinaan sellaiseen teokseen kuin Nalle Puh ja filosofit tai nyt sitten tutkielmaan muumeista suhteessa eksistentialismin ajatuksiin.
Jukka Laajarinne : Muumit ja olemisen arvoitus
Oma ostos Elisa Kirjasta
Äänikirjan lukijana : Toni Kamula
Filosofista pohdiskelua äänikirjana ei ehkä kuitenkaan ollut ihan kamalan hyvä ajatus. Jouduin palailemaan taaksepäin, kun jotain meni ohi ja nytkin joudun vähän miettimään, mitä kirjassa oikeasti taas sanottiinkaan. Kirja on kyllä hyvin kirjoitettu, mutta onhan filosofia kuitenkin jotain muuta kuin helposti seurattavaa hötöä juonihäröilyä. Jopa muumit osoittautuvat pehmeitä olemuksiaan monimutkaisemmiksi.
Olen muumeja lukenut vasta nyt vanhempana. ja minusta ne itse asiassa ovatkin enemmän tarinoita aikuisille, vaikka juuri nyt niitä kuuntelemmekin yhdessä kuopuksen (6v) kanssa. Kukaan pojistani ei ole oikein innostunut television piirrossarjasta, vaan pikemminkin kokenut monet hahmot ilkeiksi ja pelottaviksi. Kuopustakin taitaa pääasiassa viehättää oudon rajalla tasapainoilu, vaikkei hän ehkä sen syvällisemmin mietikään lievän (ja omala tavallaan koukuttavan) epämukavuuden syntyperää.
Aikuinen osannee tunnistaa tarinoiden kerroksellisuuden, sekä sen, miten loppujen lopuksi muumien ja heidän ystäviensä piirteet heijastuvat omista peileistämme. Olemisen arvoitusta pohdiskellessa löytyy muumeista todelta tuntuva teema toisensa jälkeen. Olemmeko olemassa yksinämme vai tarvitaanko muita näkyväksi muuttumiseen? Voiko huolehtiminen toisista olla käskyttämistä ? Elämmekö elämää toisten odotusten vai oman tahtomme mukaisesti? Kumpi on tärkeämpää - matka vai määränpää?
Tove Jansson on käsitellyt olemisen teemoja laajasti, kai ihan Sartren, Simone Beauvoirin ja Kierkegaardin veroisesti, vaikka vähän salavihkaisemmin. Tarinat herättävät ajatuksia sanelematta suoraan ja siksi kai Laajarinteen kirja onkin omalla tavallaan tarpeellinen ja kiehtova. Sitä tosin jäin pohtimaan, voisiko muumien touhuja tulkita toisinkin, mutta filosofisia suuntauksia tarkemmin tutkimatta on tässä nyt vaikea ruveta vertailemaan. Ainakin Jukka Laajarinteen tulkinnat eksistentialismin näkökulmista muumitarinoissa osuivat ja upposivat, ja samalla tuli rautaisannos myös muumitietoutta. Taidan lukea tai kuunnella vielä edessä olevia uusia tarinoita vähän toisella tavalla kuin tähän saakka.
Kaikkiaan Muumit ja olemisen arvoitus on mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ihan täysin eksistentialismin ajatuksia ja ennen kaikkea mainittuja kirjoittajia tuntematon lukija ei ehkä pääse juttuun mukaan, mutta kyllä minunkin hatarillani tiedoilla varustettu sai kirjasta pohdittavaa ja muutaman oivalluksenkin. Siitä tietysti puhumattakaan, että muumeista löytyy taas yksi ja yllätyksellinenkin puoli.
Parhaiten minulle taisi jäädä mieleen nykyään niin muodikasta mindfulness-ajatteluakin muistuttava opetus siitä, että opettelisimme olemaan läsnä tässä hetkessä. Pitäisi ryhtyä tekemään asioita, joista aidosti nauttii ja lopettaa toisten odotusten mukainen suorittaminen. Eksistentialismia tai ei, arvokasta pohdittavaa joka tapauksessa nykykiireiden keskellä.
Luokittelin tämän nyt tietokirjaksi, mutta ehkä kyseessä olisi ennemminkin esseekokoelma.
No niin, eli ei filosofia eikä eroottisia kirjoja kuuntelemalla :)
VastaaPoistaTuon eroottisen kirjan kuuntelin itse ja monta kertaa istuin napit korvissa ja posket punaisina kuuntelemassa :D
Hih, joo... eikä mitään kamalan surullista, etteivät julkisten kanssamatkustajat huolestu :-)
PoistaMuistikuvani tästä kirjasta ovat hatarat, sen muistan että en pitänyt kirjasta. Yksi ongelma on se, että muumikirjat eivät sisällä konsistenttia kokonaisuutta, tarkoitan sillä, että kirjasarja sisältää ristiriitaisia premissejä, puhumattakaa sarjakuvista.
VastaaPoistaNalle Puh kirjoja sen sijaan on julkaistu kaksi, jos muistan oikein pidän sekä muumeista että Nalle Puhista.
PoistaMuumikirjoissa esim Mörkö sisältää erilaisia merkityksiä ja ehkä jopa sen olemassaolo tai sen tarkoitus on erilainen
Joo, minäkin jäin vähän miettimään sitä, voisiko toisellekin filosofiselle suuntaukselle löytyä muumeista yhtälailla esimerkkejä. Sen verran monipuolista ja vaihtelevaa tuntuu elämä Muumilaaksossa olevan.
PoistaEn muista lapsena niin ihastuneeni muumeihin, mutta nyt olen lukenut niitä omalle pojalleni, joka rakastaa niitä, ja samalla ihastunut itsekin. Poikaan vetoaa erityisesti nuo vähän pohdiskelevammat Muumi-kirjat, suosikki on Muumipappa ja meri. Siinä kirjassa on totisesti Mindfulness-ajattelua :) Tuo Laajarinteen kirja kuulostaa ihan kiinnostavalta, mutta taidanpa jättää Muumi-filosofoinnin oman poikani varaan ;)
VastaaPoistaLapset ovatkin ihan parhaita filosofeja ja varsinkin Mindfulness on heillä hyvin hallussa!
PoistaMinäkään en lapsena lukenut muumeja, eiväkä myöskään isommat pojat niistä innostuneet ollenkaan. Kuopuksen kanssa nyt sitten ollaan tutustuttu äänikirjamuodossa ja tuntuu kelpaavan (kummallekin)
Minulle Muumit ovat tuttuja jo lapsuudesta sekä tv-sarjan että kirjojen kautta. Molemmista on auennut paljon uusia ulottuvuuksia, kun niihin on paneutunut myöhemmällä iällä. En ole perehtynyt filosofiaan sitten lukiovuosien, mutta tämä kirja alkoi kuitenkin kiinnostaa. :)
VastaaPoistaTämä oli varsin mielenkiintoista luettavaa :-)
PoistaTämä kuulostaa suhteellisen kiinnostavalta. Kuuntelin aikoinaan paljonkin äänikirjoja, mutta nykyisin en ollenkaan.
VastaaPoistaMinullakin on äänikirjojen kuuntelu vähentynyt aika radikaalisti nyt kun työmatka lyheni ja kuljen sen autolla (+ useimmiten vielä miehen kanssa)... Kävelyillä toki tulee kuunneltua, jos en satu juoruamaan siskon kanssa puhelimessa.
PoistaLuin hiljattain Ylen Kirjojen Suomea varten Muumipapan urotyöt (tuskin olisin muuten lukenut) ja yllätyin positiivisesti. En ole koskaan ollut mikään muumifani ja tietämykseni on ollut lähinnä tasoa, että tiedän Muumeista keskeisten henkilöiden nimet (enkä niistäkään kaikkia).
VastaaPoistaTämä Laajarinteen teos (josta en ollut aiemmin kuullut) kuulostaa periaatteessa kiinnostavalta, mutta en ole varma missä määrin minua kiinnostaa pohtia olemassaoloa "muumitutkimuksen" kautta. Varovaisesti ehkäilen ja kenties joskus luenkin!
Minäkin olen muumeihin tykästynyt vasta nyt vanhempana. Ehkä niiden monitasoisuudesta saa paremmin irti kun on vähän omaakin elämänkokemusta. Tai sitten on jokin ihan muu syy sille, miksi toiset tykkää ja toiset ei.
PoistaMinulla muumikirjat ovat jääneet aivan liian vähälle. Olisivat voineet olla etenkin nuorena hyväksi hienovaraisine elämänohjeineen. Ei olisi tarvinnut oppia kaikkea kantapään kautta. Tätä postausta oli mukava lukea muumimaisen rennosti teekupposen kera. :)
VastaaPoistaTeekupponen ja blogit kuulostavat täydelliseltä kombinaatiolta.
PoistaItse luulen omaavani sen verran kovan pään, että hienovaraiset elämänohjeet olisivat jääneet jälkeen ja huomiotta...
Minäkin olen löytänyt muumikirjat vasta aikuisiällä. Ne ovatkin olleet todella hienoa luettavaa (suosikkini on Taikatalvi), ja tämäkin voisi on kiinnostava tuttavuus. Äänikirjan muodossa tosin ei taida soveltua minulle. Olen huomannut, että kuuntelen äänikirjoja sellaisissa tilanteissa, ettei keskittymiskykyni ole aivan huipussaan (autoillessa, juuri ennen nukkumaanmenoa..), joten filosofisista pohdinnoista saattaisi mennä suurin osa ohi. :)
VastaaPoistaJoo, aika vaikeaa oli tuon kirjan seuraaminen äänikirjana. Pitää olla vähän selkeämpi juoni, että pysyy kärryillä :-)
PoistaOi Muumit!
VastaaPoistaMeillä oli oikea Muumi-vaihe, sillä asuimme maailmalla, jossa ei muita suomalaislapsia ollut, joten Muumi-videot ja -kirjat toivat laajennusta esikoisen sanavarastoon. Tunnelma niissä oli monasti pohdiskeleva ja jos lapseen tarttui hieman outojankin lausahduksia, toivoin, että minuun tarttuisi edes hieman Muumimamman lempeyttä.
Tieteellinen filosofia ei ole ollut minun juttuni ja oli opinnoissanikin yksi viimeisistä kursseista, jonka suoritin. Muumien osalta taidan seuraavaksi pistäytyä Tampereen uudessa Muumi-museossa ja lukea jonkun Förlagetin uudelleenkustantamista Muumi-kirjoista på finlandsvenska. Toisaalta tämän lukemisessa saisi taas haastaa itseään ja kuten sanoit, voisi oppia jotain, mikä on aina hyvä.
Ulkomailla muumien tärkeys varmaan korostuu. Ne ovat jotenkin niin kovin suomalaisia.
PoistaOlen samaa mieltä, muumikirjat ovat tarinoita aikuisille, tosin kyllähän niistä lapsetkin voi saada iloa irti. Monet asiat vaan aikuiselle aukeaa paremmin ja ne merkitykset siellä takana. Itsekin olen vasta aikuisiällä löytänyt Muumikirjat. Ihan kaikkia en ole vielä lukenut, mutta olen myyty. Juuri katselin tätä Bookbeatista, mutta rupesin tekstisi myötä miettimään, että ehkä ihan fyysinen kirja olisi parempi kuin äänikirja. /Tiia
VastaaPoistaOlihan tämä äänikirjanakin ihan mielenkiintoinen, mutta minulla vaati pientä kelailua, kun keskittyminen ei pitänyt ja välillä ajatukset olivat sen verran monimutkaisia, että piti tarkistaa ymmärsinkö oikein.
PoistaPidän sekä muumeista että Jukka Laajarinteestä, ja tämä teos on nököttänyt omassakin hyllyssä vuosikaudet. En vain ole saanut tartuttua siihen vielä koskaan, ehkei ole ollut tarpeeksi filosofinen olo. Muumien kanssa suhteeni menee kausittain: välillä he kiinnostavat enemmän, välillä eivät. Ehkä voisin lopultakin tämän hyllynlämmittäjän selättää, koska olemisen taidot eivät koskaan ole turhia.
VastaaPoistaKyllä se filosofinen olo sieltä löytyy, kun kirjan aloittaa ;-) SAnoo yksi, jolla tämä on ollut ilmestymisestä lähtien lukulistalla ja vasta nyt tuli luettua...
PoistaRakastan lukea Muumi kirjoja, sillä niistä löytyy varmasti joka lukukerralla uusia puolia. Kirjat ovat niin monitulkintaisia. Pidän hahmoista ja heidän ajatuksistaan sekä huumorista. Minusta kirjojen piirrokset ovat kauniita.
VastaaPoistaLapsena pidin Muumilaason tarinoita -tv-sarjasta. Tätä kirjaa en ole vielä lukenut. Täytyy laittaa muistiin.
Muumit ovat tosiaan ihanan kerroksellisia - siksi niitä varmaan voivatkin kuunnella sekä aikuiset että lapset yhtä keskittyneesti.
PoistaHöh, näpyttelin äsken kommentin, mutta se taisi hävitä bittiavaruuteen viime metreillä. Hurjan mielenkiintoisen oloinen kirja, kaikki filosofiaan viittaava kiinnostaa minua. Tosin äänikirjana tämä saattaa tosiaan olla vaikeahko seurattava.
VastaaPoistaMuumeja (ja niistä tehtyjä tulkintoja)lukiessa minulle tosin herää aina välillä kerettiläinen ajatus siitä, tokko Jansson on alunperin tarkoittanut tarinoita niin monimerkityksellisiksi. Ilmiselvästi minun pitäisi siis lukea tämä kirja!!
No pöh, ei tosiaan näytä tulleen perille.
PoistaMinustakin välillä tuntuu, että muumit ovat sen verran monipuolisia, että useampikin tulkinta on mahdollinen eikä kukaan voi enää varmasti tietää, mitä Jansson itse tarkoitti. Vai mahtoikohan hän sittenkin vain kertoa jänniä tarinoita?